Läheisriippuvainen kranttu akka, joka läpäisi peruskoulun kirkkaasti

Kyllä kesä on ihana. Vielä kun pääsisi tuosta työnteosta ja voisi kokopäiväisesti keskittyä makoilemiseen pihalla, itsensä käristämiseen, siiderin naukkailuun, mansikoiden syöntiin ja huomisesta unelmoimiseen. Niinh, huominen ei ole vielä saavuttanut unelmatasoa.

Olen huolestuttavan läheisriippuvainen. Kämppis lähti tänään Turkuun ja jo seinät kaatuu päälle ja ääni tuntuu kaikuvan tyhjässä asunnossa. Huhuuu... En osaa ollenkaan nauttia yksinolosta. Hiljaista.

"Heenulle kesäheila"-projektiin osallistui lauantaina muutama poikamiesehdokas ravintelissa. Toisella oli neulepaita sidottuna kaulan ympäri ja kaulus pikeepaita ja geelitukka (no ja no ja no) ja hän tuli sanomaan jotain uskomattoman typerää tanssilattialla (en enää muista mitä). Toisen kanssa oli ihan hauska jopa rupatella ja puhelinnumerotkin vaihdettiin, mutta en aio soittaa ja mietin kyllä kaksi kertaa vastaanko edes, jos hän sattuu soittamaan. Ei vaan ollut yhtään mun tyylinen *nyrpistel*

Kuulostaapa nirsoilulta noin kirjoitettuna. Äiti varmaan lukee tätä silmät kosteana, ettei se kyllä koskaan tuolla menolla naimisiin pääse :P Mutta kyllä te tiiätte. Olette jokainen ihan varmaan pienemmästäkin torjunut miehen kuin neulepaidan takia. Jos vaan ei natsaa niin ei.

Tahdon asia alkoi uusintana. Jotain iloa saa kesällä tv:stäkin. Sheivasin sääret ekaa kertaa varmaan tämän vuoden puolella (vain yksi haava). Vihdoin voin laittaa hameen päälle. Sain Hesarin Paluu pulpettiin-testissä 8,9 keskiarvon peruskoulutokariin ja tunsin lapsellista ylpeyttä itsestäni. Wau, mikä suoritus Heenu. Tapu tapu.

Ai niin. Tällä kertaa sähköisistä laitteistani on seonnut kännykkä, joka vaihtaa välillä soittoäänekseen mäkitorpan.