Thursday, September 13, 2007

The confessions of a sick woman

Nyt suoraan sanottuna ottaa aivan liikaa päähän voidakseni kirjoittaa mitään järkevää. Olen ollut koko viikon sairaslomalla ja minulla on ollut ihan liikaa aikaa miettiä/järjestää/laskea/unelmoida/kieriä itsesäälissä/nukkua!/tulla tulokseen, että ilmassa on maailman lopun meininkiä/ahdistua/tehdä töitä/päättää asioita ja muuttaa mieltäni. Ja tiedättekö nämä kaksi mukavaa tunnetta:

"Jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen."
&
"No sattuipa helvetin sopivasti."

Ne ovat tulleet minulle tutuiksi.

Lyhyet ja niin pirun positiiviset uutiset elämästä:

- Minä muutan. Uusi yksiökoti on ehkä katsottuna läheltä nykyistä asuntoa. Alue on mukavaa, ystävät asuvat lähellä, nykyinen kämppis väittää, että tulevassa asunossa on rakkauden karma ja vuokra kohtuullinen. Wou wou.
- Sain tujuimmat lääkkeet "keuhkopöhööni" kuin koskaan aiemmin. Ne tuntuvat toimivan. Kuumetta ei ole ollut pariin päivään ja yskäkin alkaa laantumaan. Jei jei.
- Aion ottaa viikonlopun varmuudeksi iisisti. Puolentoista viikon päästä on Goom, jokaisen opiskelijan syksyn päätapahtuma. Ja meillä vielä superina. Wou wou.
- Olen tällä hetkellä Naantalissa sairastamassa. Internet ei toiminut aamulla. Lähetin avautumissähköpostin pomolle. Jei jei.

Pomo kirjoitti takaisin, että kun sattuu paljon ikäviä asioita putkeen tulee sen jälkeen väistämättä hyvien asioiden putki. Propsit pomolle optmistisuudesta!

1 comment:

  1. Älä masennu, pomo on luultavasti oikeassa! ...ja eikös pomot yleensä :) Hyvä jos lääkkeet toimii, sehän on jo yksi suunta parempaan. Äläkä ressaa asuntoa, jos se tuntuu hyvältä niin ota se ihmeessä!
    Aada sukelsi muuten kahdesti tänään, uudella tavalla lelun perään, se oli jännää! :) Parantava halistus!

    ReplyDelete