Jostain kumman syystä minulla on ollut kovin levollinen olo koko sunnuntain. Töitä on taas ensi viikolla kahden viikon edestä, mitään erikoisia suunnitelmia ei koko viikolle ole, eikä odotuksetkaan koittavasta viikosta ole kovin hääppöiset. Mutta silti minulla on hyvä mieli.
Viikonloppu oli juuri niin mahtava kuin olin toivonutkin. Perjantainen työpäivä sai minut hymyilemään. Verkkoitoimittaminen näyttäisi alkavan sujumaan, tuntuu siltä että oikeasti opin ja osaankin vähän. Tuntuu, että saan oikeasti jotain aikaiseksi, jotain mistä olen antanut itselleni luvan olla vähän ylpeä ja iloinen.
Perjantai-illalla treffasin koulukavereita, mikä on aina mukavaa, mutta tapahtuu liian harvoin. Ikävä kyllä teimme yhden virheen, mikä oli lähteä katsomaan ilotulituskisoja. Argh. Sata tuhatta muutakin ihmistä oli kiinnostunut taivaan paukkeesta ja 90% tuosta väestä oli kännisiä teinejä. Yhtään en valehtele, enkä liioittele kun sanon, että Kaisaniemen puistossa törmäsimme yhteen pariskuntaan harjoittamassa hareutta aitaa vasten. Silloin tiesin, että tää oli nyt VIRHE!
Pommitukset olivat kyllä ihan kivoja ja tuli sellainen haikea uusivuosiolo. Sellainen olo, että kaikki muuttuu. Vanha loppuu ja uusi alkaa. Ja menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin, aika paljon tässä on muuttumassakin. Elämässä meinaan.
No onneksi ilta otti ison loikan parempaan Rocktownissa. Ilta päättyi vielä loistavammin, kun päätettiin kaikki lähteä kaverin luo jatkoille. Kaikki olivat jo löytäneet itselleen nukkumapaikan, valot oli pois, silmätkin jo kiinni, kun jostain kuului pieni ääni: "Mua ei nukuta, avataaks skumppa?" Yllättäen ketään muutakaan ei nukuttanut.
No comments:
Post a Comment