Eipä mulla kummempaa kerrottavaa. Töitä vaan töiden ja koulun perään. Eli elämäni on hurjan kiintoisaa ollut alkuviikolla. Mukavia hetkiäkin on kyllä ollut, esimerkiksi tänään nappiin mennyt työpäivä. Se on ihanaa kun huomaa itsetuntonsa työn suhteen nousevan. Ja mitä enemmän teen töitä, sitä enemmän siitä tykkään... Tai noh, ainakin silloin kun ohjelmat ei kaadu ja juttuaiheita lentelee sisään netistä ja puhelimesta.
Tosiaan maanantai aamuna kello puoli kahdeksan kaatui yksi ohjelma, jonka ansiosta nettisivuille alkoi ilmestymään mitä kummallisempia asioita. Soitin atk-tukeen ja sain selville, että se aukeaa vasta yhdeksältä. Noo loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka ekat työpaikkaitkut oli lähellä.
Enpä ole mitään maailmaa mullistavia asioita tässä jaksanut edes pohtia. 10 tuntia töissä, jonka jälkeen muutama tunti duunia kotona, niin sen mitä päivästä on jäljellä käytän kyllä ihan mielellään Big Brotherin katsomiseen. Einari on ainut asia, jota jaksan tällä hetkellä analysoida.
Ja kun on tehnyt jo sen 12 tuntia töitä koneen ääressä tämä blogin kirjoittaminen tuntuu vähän väkinäiseltä. Suutarin lapsilla ei oo kenkiä -syndrooma.
Mutta enpä minä oikeastaan halua valittaa työmäärästä. Eipä mulla muitakaan suunnitelmia ollut tälle viikolle, että ihan hyvin voin käyttää aikani rahaa tehden. Aina se persellään makuun voittaa, eiihhh?
Ja sunnuntain iloisuus on kestänyt ainakin nyt keskiviikkoon asti (miinus mielialan heittely työpaikalla ja kun en saa unta ja kun haastateltavat ei tajuu). Jos en tuntis itseäni, voisin kuvitella olevani rakastunut tai jotain yhtä hämmentävää :)
No comments:
Post a Comment