Taas yksi aa-kerhon jäsenet kateelliseksi vihreydestä saava viikonloppu takana. Vietin sen täällä Naantalissa, iskän luona. Oli aivan mahtavaa. Hyvää ruokaa, krapulatonta rentoutumista, hyviä pitkiä yöunia, iskän kanssa turinointia, mammuttimarkkinoilla juoksentelua ja oikeasti ei ahdistuksen häivääkään ollut missään nähtävissä/kuultavissa/tunnettavissa/ei ees kuulkaa haistettavissa.
Tietysti tällä viikonlopulla oli kunnianhimoiset ura- ja opintotavoitteet, joista ensimmäinen söi jälkimmäisen aikaa siihen malliin, että tavoitteet jäivät nyt täyttymättä. Ensi viikolla palautettavat tehtävät/työjutut on nyt kuitenkin saatu aika hyvään malliin eli voin kai olla semi-tyytyväinen. Nimittäin töitä tein molempina päivinä, aikaa vaan kului suunniteltua enemmän.
Baariin ei tehnyt sekunttiakaan mieli. Tai no ehkä lauantaiaamuna kun kaverilta oli tullut yöllä viesti "ootko rock townissa?" kävi mielessä puolen sekunnin ajan, että ehkä ois ollut kiva ollakin ollut baarissa/ulkona. Mutta sitten tajusin mikä kammottava olo minulla olisi _juurikin nyt_, eikä harmittanut enää ollenkaan.
Ja mikä parasta, minulla on ollut sunnuntaiseuraa. Ei siis lainkaan mälsä sunnuntai, paitsi että odotin innolla mitä ne tarjoavat minulle Gilmoren tyttöjen paikalle. SYDÄMEN ASIALLA! Yle hei. Sitä tulee muutenkin jo vain _joka päivä_. Ei ei ei näin.
Äskeisestä tunteiden purkauksesta päätellen, voisin taas alkaa pohtimaan sitä television katselun rajoittamista. Jos päättäisi että viikossa saa katsella jonkun tietyn tuntimäärän ja sitten jakaisi sen lempiohjelmilleen. Mikähän ois sopiva määrä? Ja lasketaanko tunnit jotka katsoo videoilla tv:stä nauhoitettua ohjelmaa? ...Heti etsimässä porsaanreikiä ;)
Ai niin, iso-täti soitti uudelleen ja buukkasi digiboksin korjaajan (lue: minut) huomiselle.
No comments:
Post a Comment