Aikuisten ja lasten kesäleiri

Ensin oli kourallinen tyttöjä. Lukiota, opiskelua, vieraita kaupunkeja, ulkomaita, festareita, kasvamista. Kävi siinä jotain poikiakin, toiset pidempään, toiset lyhempään. Sitten oli  valmistumisia ja vakiintumisia.

Ja yhtäkkiä posti toikin jo hääkutsuja. Omanikin lähetin muutama vuosi sitten.
Viime vuosina iloinen joukkomme on jatkanut kasvua entisestään. Olemme saaneet kaveriporukkaan useita pienenpieniä jäseniä. Omanikin.

Kaiken tämän seurauksena meitä oli yhtenä toukokuun viikonlopunna kokoontumassa 16 aikuista, 3 naperoa ja 3 vauvaa. Mutta tämä porukkapa ei enää mahdu kenenkään mökille. Näppärinä naisina ratkaisimme ongelman vuokraamalla leirikeskuksen :)

Meille sattui kyllä tosi hyvä leirikeskus, vaikka olimme vähän myöhään liikenteessä ja piti oikeastaan ottaa se, mikä oli vielä vapaana. Ei mikään luksus, mutta meidän porukallemme juuri sopiva ja oikean kokoinen. Jokaiselle perheelle oli oma huone, keskukseen oli helppo järjestää erikseen lasten siipi ja "remu"siipi.

Suurtalouskeittiössä oli kätevä tehdä sapuskaa ja hoitaa tiskit. Yksi lempihetkiäni koko viikonlopussa oli porukan kokoontuminen kasvissosekeittolounaalle ison pöydän ääreen. Söimme tietysti leirityyliin muovilautasilta ja lauloimme riparilta kaikille tutun ruokalaulun. Tästä tuli kyllä naperoporukassa sanomista ja eräs toivoi, ettemme koskaan enää laulaisi.

Leirikeskus oli merenrannalla ja nautimmekin molempina iltoina komeista auringonlaskuista. Keskuksessa oli sauna, nuotiopaikka, ei televisiota (!), kauppa sekä jätskikiska lähellä ja yksityinen lääkärikeskuskin 30 minsan päässä. Jälkimmäinen tuli tarpeen minulle, joka venäytin nilkkani noin vartti leirille saapumisen jälkeen. Kaaduin ja nilkka vääntyi. Kylmää edelleen ajatella, mitä jos Arvo olisi ollut sylissäni. Onneksi ei ollut, vaan isänsä sylissä. Olivat kyllä vieressäni tämän tapahtuessa, onneksi ärräpäät eivät vielä noin pieneen tartu. Ja hei, tuli muuten ensiapukurssilla opitut taidot heti tarpeeseen!

Omaan leirifiilikseeni hienoisesti tämä haaveri kyllä vaikutti. Harmitti tosi paljon ja suunnittelemani/lupaamani leiriolympialaisetkin jäivät pitämättä. Höh minä! Ja edelleen harmittaa, koska nilkka on varmasti kipeä pitkään. Varsinkin kun tämä vauvaelämä ei sairauslomia tunne...
Mutta muutenhan meillä oli aivan ihana viikonloppu! Parasta tietysti, että kerrankin sai hengailla kunnolla ystävien kanssa. Nauraa, jutella, vähän itkeäkin, jakaa tärkeitä hetkiä ja pelata korttia :) Siitä tämä idea oikeastaan lähtikin aiemmin keväällä, tuntui että olimme tavanneet hetkeen vain erilaisissa lasten juhlissa - eihän siinä ehdi kuin päällimmäiset kuulumiset vaihtaa.

Voin suositella tätä leirikeskuslomailua todella lämpimästi - kesälomavinkki isoiksi paisuneille kaveriporukoille! Leirielämä oli aikuisten mielestä melko nostalgista ja naperoikäisille hauska elämys, jota oli etukäteen innolla odotettu. Vuokrakin oli edullinen ja varustelu isolle porukalle sopiva! Aktiviteettimahdollisuuksiakin löytyi talon puolesta.

Ihanat leiri/sydänystävät pyysivät, että kirjoitan tänne blogiini muistiin, että 4 litraa maitoa ei riittänyt. Muistamme sen sitten ensi vuonna, koska tästähän tehdään perinne!