Arvo höpöttää - paljon!

Vastahan minä kaksi kuukautta sitten kirjoitin Arvon puheenkehityksestä. Silloin sanoja oli alle kymmenen. Nyt niitä on jo todella paljon enemmän. Päiväkodin ammattilaiset arvelevat, että syksyllä haastelee jo sujuvastikin. Jos kuukausikehitystahti on tämä, niin en minäkään sitä ihmettelisi.

Täytyy sanoa, että kun vuoden verran kommunikointi oli sitä, että joko kaikki oli hyvin tai sitten oli huutoa, niin mua erityisesti ilahduttaa ruoan jälkeen kuultava "kiitti". Siis saan nykyään positiivistakin palautetta. Ja Arvo myös ilmoittaa, kun ruokailu on "loppu". Sitä ennen, jos äiti on hoitanut hommansa erityisen hyvin, saattaa kuulua myös muutaman kerran "nam nam".
 
Päiväkodista lähdetään "kotiin". Samaa sanaa toistellaan kotitalon hississä.

Ovi on "kiinni" tai "auki". Kun Arvo haluaa jotain, hän sanoo "anna". lmapallot menevät pamahtaessaan "ikki".

Kirja on "kiija" ja kello on "kuukku". Mamma, pappa ja mummu sujuvat kuin vettä vain, mutta ukki on "kki". Hän itse on "Avvo" ja monet päiväkotikavereiden nimet sujuvat myös. Toisen kummitädin nimi sujuu myös "Eini" ja serkkupoika on "Juutu".

Hän on myös alkanut yhdistää ei'tä muihin sanoihin. Päiväunille mentäessä päiväkodissa hän kuulemma höpöttää niin kauan kuin uni tulee. Joskus on kuulunut "ei äiti, ei auto". Kotona pinnasängyssä häntä odottaa "pupu" ja sieltäkin saattaa kuulua sitä höpinää unentuloon saakka.

Minä ja mies olemme molemmat "äiti". Näin on ollut jo pitkän aikaa. Arvo ei edes yritä sanoa iskää, vaikka se on oikeastaan ainut sana, jota yritämme hänelle aktiivisesti opettaa. Myös pallo on ollut alusta asti "aappu", vaikka me sitkeästi sitä palloksi sanommekin.

Ja "kato"! Pitää varmistaa, että näethän sinäkin nyt ihan varmasti tuon maailman ihmeellisimmän asian. Se onkin nykyään hyvä kakkonen edelleen ykköspaikkaa pitävän "auton" rinnalla. Myös ikkuna on "auto", olemme päätelleet, että hän reagoi ikkunoihin näin, koska niistähän on mahdollista nähdä autoja!

Muita sanoja: "kukka", "kakku", "kakka", jotka tulevat vaihtelevasti oikein. Tuoli on "kiikkaa". Sitten on "hauva" ja "vauva". Lehmä on "ammuu", lammas on "mää" ja hevonen "i a aa". "Ankka" sanoo "kvaak".

On myös monia sanoja, joille emme ole vielä tarkoitusta löytäneet. Esimerkiksi "miimaa", se saattaisi olla maito, mutta on se muutakin. Tai "tiituu"...

Sitten hän saattaa yhtäkkiä sanoa kirkkaasti, että "minä". Tai "enna", minähän olen Henna. Nämä eivät kuitenkaan tule niin tarkoituksenmukaisesti.

Ja aivan joka päivä uusia! Tänään aamulla sanottiin iskälle tavanomaisen "heihein" sijaan "heippa".