Hoitokierto sovittiin hyvissä ajoin täysin omien toiveideni
mukaisesti. Lyhyehkön kuukautiskierron takia päädyttiin pitkään
hoitomuotoon.
Tämä tarkoittaa, että hoito alkoi jo hoitokiertoa
edeltävien kuukautisten aikana Synarela-nenäsumutteella, joka ajaa oman
hormonituotannon alas eli ns.
aiheuttaa keinotekoiset vaihdevuodet.
Tuntui ihan jännältä, saisin "kokeilla" menopaussia. Miestäkin kiinnosti
kovasti tämä testijakso, jotta "tietää sitten mitä on luvassa
myöhemmin".
Yleensä munasolujen luovutus tehdään lyhyellä hoidolla, joten tämä
pitkä kaava koskee vain osaa. Lyhyemmässä hoidossa ei ole nenäsumutetta
mukana vaan tehdään pelkät pistokset eli hoitoaika huomattavasti
lyhyempi.
Synarelaa otin suihkauksen molempiin sieraimiin aamuin illoin (piti
pitää aika tarkkaa 12 tunnin väliä, jottei oma hormonituotanto
käynnisty) siihen asti, kunnes Bemfola-pistokset aloitettiin, jolloin
annos puolittui. Eli vain toiseen sieraimeen suihkaus, mutta edelleen 12
tunnin välein. Pistoksia otin kerran päivässä, nekin suurin piirtein
samaan aikaan aina.
Kirjoitin päiväkirjaa hoidon ajalta, joka oli jo jonkin aikaa sitten.
Hoidon 1. päivä
Nukun aamulla pommiin ja kiireessä unohdin tietysti ottaa ensimmäisen suihkauksen. Vahvasti alkaa!
Onneksi olin etukäteen kertonut ja oikeasti painottanut miehellekin,
kuinka tärkeää minun on muistaa ottaa lääkkeet ja toivoin häneltä myös
muistuttamista.
Olinkin muistaessani lääkkeen matkalla jo päiväkotiin, lähetin vielä
kotona olevalle miehelle viestin ja sainkin Synarelat toimitettuna
päiväkodin pihaan. Omistautumista alusta asti miehen suunnaltakin <3 p="">
3. päivä
Vaikeudet muistaa ottaa lääke jatkuvat, vaikka puhelimessa on
muistutus. Puhelimeni muistutukset ovat kokeneet inflaation, koska niitä
on niin paljon, joten ohitan ne oikeastaan ajattelematta niitä
ollenkaan. Ja vaikka ajattelisinkin, jos en heti tartu lääkkeeseen, se
unohtuu.
Olen kuitenkin onneksi onnistunut pysymän aikataulussa. Nenän limakalvot ovat aika kuivat, niistettäessä tulee vähän verta.
Kerron siskolle ja hänen miehelleen, että lääkitys on nenäsumute. He
nauravat ja kysyvät, että R-kioskillako käyn hoidoissa. Kuulostaahan se
vähän pöllölle. NENÄSUMUTE?!
7. päivä
Synarela haisee ja maistuu nenässä monta tuntia ottamisen jälkeen.
Lisäksi nenän limakalvot ovat jonkun aikaa lääkkeen oton jälkeen aran
tuntuiset. Viime yönä en nukkunut. Voi enteillä kuukautisia tai olla
vaihdevuosioire. Tai sitten syy on liian hyvin nukuttu edellinen yö.
Uniongelmaisella syitä riittää.
Mies on alkanut kysellä, muistinko lääkkeen. Kiva kun huolehtii.
9. päivä
Unettomuus vaivaa, mutta niin se vaivaa usein muutenkin juuri ennen
kuukautisten alkua. Voisiko olla, etten kuitenkaan ole aivan yhtä
alakuloinen kuin yleensä tässä vaiheessa?
10. päivä
Kuukautiset alkavat ja otan yhteyttä klinikalle.
Heillä on käytössä todella kätevä nettipalvelu, jossa samassa
chatissa kanssani ovat vastaava hoitaja ja lääkäri. Pistoshoidon
aloituskerta sovitaan heti seuraavalle päivälle.
11. päivä
Ei juuri parannusta unitilanteeseen. Käyn klinikalla, jossa katsotaan
munasarjojen tilanne. Hyvältä näyttää, molemmissa näkyy paljon
potentiaalisia munarakkuloita.
Hoitaja neuvoo minua pistoksissa ja antaa piikit mukaani seuraavaan
käyntikertaan saakka. Niitä sovitaankin pistoshoidon ajaksi heti kaksi,
viiden ja seitsemän päivän päähän. Niissä tarkistetaan toimivatko
lääkkeet toivotusti. Ei kovastikaan alkoholia ja parasetamolia
särkylääkkeeksi jos tarvis. Ei muuta kummallista.
12. päivä
Aamulla suihkautan vielä normaalisti Synarelaa molempiin sieraimiin. Illalla enää yhden. Ja on ensimmäisen piikin aika.
Neula on ihan mitättömän pieni, mutta jännittää. Kysyn mieheltä
haluaisiko hän pistää, ei tahdo. Henkisenä tukena hän seisoo kuitenkin
vieressä.
Sattuukohan tää? kysyn häneltä. "Ei", hän lupaa. "Tai kyl se varmaan vähän sattuu."
Sitten hengitän syvään. Ja pistän. Ei satu yhtään. Tuntuu, ei satu.
Pistämisen jälkeen tuntuu ikään kuin elohiiri vatsassa. Sitten ei mitään.
15. päivä
Neljäs piikki menee jo ihan leikiten. Vaikeinta on edelleen vaan
muistaa ottaa lääkkeet samaan aikaan joka päivä. Sekin alkaa kyllä tulla
jo jostain selkärangasta.
Mitään oireita ei unettomuutta lukuunottamatta ole vieläkään. Olen
itse asiassa aika varma, että olen ollut vähemmän tunteellinen kuin
normaalisti.
16. päivä
Aamulla on kontrollikäynti lääkärillä, jossa seurataan onko
munasarjoissa tapahtunut mitään. On tapahtunut, mutta jään miettimään,
olisiko tilanne voinut olla vähän parempikin. Ei kukaan mitään sano,
mutta asiaan perehtyneenä potilaana päättelen näin.
Mieleeni hiipii ajatus, että jos kehoni tuottaakin pettymyksen
heille, jotka ovat ehkä jo niin monta kertaa pettyneet aiemmin. Jos
heidän mahdollisesti viimeinen oljenkortensa, tämä kallis hoito,
valuukin hukkaan minusta johtuvasta syystä. Jos haluni auttaa ei olekaan
tarpeeksi.
Lääkärin jälkeen lähetin miehelle viestin: "munia taitaa olla
vähänpuoleisesti". Mies vastaa: "oon koulutuksessa, eiks siellä oo kaks
isoo kennoo?" <3 p="">
18. päivä
Uudessa kontrolliultrassa ei tilanne näytä kovastikaan paremmalta ja
nyt se jo sanotaan ääneenkin. Lääkkeen annostusta nostetaan ja sovitaan
uusi kontrolli.
Hirveä ahdistus iskee. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Piti olla hattaraa ja sateenkaari. Ja niitä munasoluja tarpeeksi.
En ollut valmistautunut epäonnistumisen mahdollisuuteen eikä siitä
oltu klinikan suunnaltakaan puhuttu missään vaiheessa. Tuntuu ihan
kamalalta. Odottajat saavat tänään ikävän puhelun. Ja joutuvat elämään
epätietoisuuden kanssa monta päivää. Ja lopulta he saattavat joutua
pettymään.
Taas.
20. päivä
Pistäminen on jo arkista. Välillä nipistää vähän enemmän. Yritän olla
ajattelematta sitä epäonnistumista. Kasvakaa munat, kasvakaa! Joitain
vihlaisuja tuntuu munasarjoissa.
22. päivä
Kolmas kontrolliultra ja edistystä on viimein tapahtunut. Huh!
Punktiopäivä sovitaan kolmen päivän päähän. Vielä tänään pistän Bemfolaa
ja otan Synarelat. Huomenna aamulla Synarela ja illalla enää Pregnyl.
Pregnyl onkin jännempi lääke. Pitää ottaa tasan 36 tuntia ennen
punktiota. Ja sekoittaa itse. Ja sen sisältämä hormoni on peräisin
raskaana olevien naisten virtsasta. Tää on niin scifiä!
Selitän miehelle illalla, mitä eri lääkkeet tekevät ja mitä kehossani
tapahtuu. "Sä oot niin kuin joku Formula-auto." Huippuunsa viritetty!
23. päivä
Aamulla viimeinen Synarela. Olen tottunut siihen ja jotenkin oudosti en haluaisi luopua siitä. Vanha ystäväni, nenäsuihke.
Illalla tasan 36 tuntia ennen punktiota sekoitan miehen avustamana Pregnylin ja pistän sen. Kirveltää hiukan.
Sitten se on siinä.
Illalla mies sanoo sängyssä "Kiva kun autat niitä tuntemattomia."
"Toivottavasti minusta on apua."
Ajattelen, kuinka heitä tuntemattomia jännittää. Pari kyyneltä
tipahtaa tyynylle. Tuntuu, että olen itkenyt hoidon aikana vähemmän kuin
normaalina kuukautena. Hormonihirviön sijaan minusta tulikin tyyni?
24. päivä
Aamulla särkee pää. Menee nopeasti ohi.
Huomenna on punktio. Ei kauheasti jännitä. Se on nopeasti ohi. Lääketokkurasta ja kanyylista on sektiossa kokemusta.
Illalla huomaan heittäneeni punktion infopaperin roskiin. Jaahas, mennään sitten soitellen sotaan!
Punktiosta lisää omana postauksenaan.
No comments:
Post a Comment