Olemme lukeneet Arvolle iltasadun siitä asti, kun hän oli 8-kuukautinen, mutta muuten hän ei aika pitkään aikaan jaksanut niihin juuri keskittyä. Nyt hän on alkanut osoittaa yhä enemmän kiinnostusta kirjoihin. Päiväkodista olemme saaneet samanlaisia terveisiä.
Usein hän istuu sylissä kuuntelemassa vain tovin eikä tarinaa useinkaan saada luettua loppuun asti, mutta juuri yhtenä iltana luimme läpi peräti kolme Onni-poika-kirjaa. Tuntuu, että mitä enemmän sivuilla on katseltavaa ja mitä useammin sivu kääntyy, sitä pidempään Arvo jaksaa kuunnella. Onni-pojassa on tämä piirros/tarina-suhde kohdallaan.
Joskus hän istuskelee itsekin lattialla lukemassa kirjaa <3 autoja.="" etsii="" h="" ja="" lempiasioitaan.="" mainoksia="" mielell="" my="" n="" niist="" niit="" p="" s="" selailee="">
Meillä onkin pieni ongelma, sillä arvostamme tosiaan kovin erilaista kirjallisuutta.
Itse rakastan esimerkiksi Janoschin tarinoita. Ne ovat tuttuja omasta lapsuudesta. Suloisia ja kerrassaan maailmaa syleilevän viattomia kertomuksia ei yhtään mistään ja toisaalta taas aivan kaikesta. Onnellisuudesta, ystävyydestä, huolenpidosta. Ah. Nämä tarinat luen aina loppuun, vaikka Arvo sylistä jo jonnekin livahtaisikin.
Jos Arvo saa valita, niin kuin hän usein saa, kun seisomme kirjahyllyn edessä yhdessä kirjoja katselemassa, hän valitsee autokirjan. Minkä tahansa, missä on autoja, mutta kaikkein mieluitan Ison Ääninappikirjan, josta lähtee liikennevälineiden ääniä.
Ei ole ääninappikirjassa tarinaa. Ei mitään suloista tai maailmaa syleilevää. Huoh.
Mutta pääasia tietty että vihdoin meillä luetaan!
No comments:
Post a Comment