Jos aikainen lintu madon nappaa, vinkki madoille: lähtekää myöhään!

K-k-k-koulu alkoi taas. Olen vähän järkyttynyt. Syksy on oikeasti alkanut, ei voi enää ottaa ja paeta takaisin heinäkuuhun, ei vaikka yrittäisi.

Syy siihen, miksi järkytykseni on näinkin suuri koulun alkamisen johdosta on se, että en ole koulunpenkillä viettänyt juurikaan aikaa sitten EDELLISkevään (selvennys 2006)
ja senkin Jenkeissä eli se oli ihan eri kuin kamala tunkkainen kliininen
ahdistava laitos Pasilassa. Kuten huomaatte lähden uuteen kouluvuoteen erittäin
positiivisin mielin.

Kamalampaa tästä tekee vielä se, että kursseilla ei näy
paljoa tuttuja (joillakin onneksi on). Olen aikuisopiskelijoiden kanssa suorittamassa tässä 1,5
vuoden aikana rästiin jääneitä kursseja ja olen ihan hukassa niiden 4kymppisten äitien kanssa, jotka jostain syystä kikattelevat ja päällepäsmäröivät etupenkissä ja niiden pukumiesten, jotka pitävät kommunikaattoria pöydällä ja puhuvat kuin ministerit ja niiden, jotka on nimetty kreikkalaisten filosofien mukaan ja rykivät viisi minuuttia ennen kuin saavat vihdoin sen odotetun puheenvuoron, jonka aikana voivat todistaa olevansa kaikkia muita luokkalaisia parempia. Paras asia mitä olen koulussa tämän viikon aikana oppinut löytyy otsikosta ja sen sanoi sellainen normaali poika naapuripöydästä.

Viime viikonloppu meni aikas hurjassa vauhdissa. Viikonloppu alkoi ihanasti jo
torstaina PMMP:n yhdellä viimoisista keikoista, joka oli niin mahtava. Paitsi,
että Tavastia on kesällä kyllä yksi hemmetin pätsi. Perjantaina kävin suikaisemassa pari juttua maailmalle verkkotoimituksessa, josta riensin siivet
jalkapohjissa Bakersiin 1 euron skumppalasi-iltapäivään. Matka jatkui Töölön
kautta Rocktowniin, jossa minua ei muisteta edelleenkään, huolimatta siitä
millaisen vaikutuksen varmasti tein henkilökuntaan kesän alussa. Pyh.

Lauantaina matkasimme siskon, Aadan ja vanhahkon
täti-ihmiseni kanssa Naantaliin. Oma maaseutumatkani jatkui vielä Ruskolle
ja sen paikalliseen ihanan Ruotsin vieraan kanssa. Tämä ilta tyssäsi kyllä vielä/ikuisesti tuntemattomasta syystä lyhyeen, ikävää.

Sunnuntaina vietettiin mamman kasivitosia ja ne menivät oikein mukavasti, niinkuin sukujuhlien kuuluukin. Rupastelua, kuvien ottoa ja voileipäkakkua :)

Tämä viikko on mennyt koulussa ja töissä ja Korsossa. Olen nyt ekaa kertaa iltaa kotona... öö... varmaan viime keskiviikkona oon ollu kotona, koska olen blogiakin kirjoittanut.

Noh, tämä viikko on kyllä ollut tosi mahtava. Monta ihanaa hetkeä Tirpun kanssa (siitä todisteena video ja ihana vauvauintireissu), ygösistä alkanut kalliokierros teologisella keskustelulla höystettynä, kotoista oleskelua Korsossa, selviytymistunteiden päällyttämiä kahvihetkiä koululla ja sitä luvattua/odotettua kiirettä, joka pitää ihmisen kasassa.

P.s. Tuuin juhlakuvia löytyy nyt albumista, kuka sinä olet-kysely oikealta samoin kuin Tirpun matkavideo. Ja jos joku tietää miten ton kuvajutun saisi ymmärtämään how to shrink a pystykuva, kertokaa! Mä hajoan sen kanssa.

P.p.s. Kamalaa miten masentuneeksi tv on tehnyt munt tällä viikolla. Maanantaina sen teki perinteiseen tapaansa OZ (lusikkatapaus kummittelee päässäni yhä), keskiviikkona Diili(Randal todisti olevansa ihan nuija viimeisen minuutin aikana, grr) ja tänään Teho-osasto. Ensin maailman ihanin pari viettää maailman ihanimpia häitä (versus me and my silly thoughts at the bus) ja sitten se kuolema.