Say no to TOFU and MEN

Graaaau. Tänään oli uuteen työhön perehtäytymispäivä. Se meni paremmin kuin oletin, palkka on parempi kuin oletin (dollarit vilahtelee koko kesän kituuttaneen silmissä), ihmiset oli mukavampia kuin oletin (aina kannattaa lähteä sillä olettamuksella liikkeelle, että kaikki on ihan saleen ilkeitä) ja työ on selkeämpää kuin oletin. Aloitan tositoimissa maanantaina, oppimista riittää, mutta olen ihan varma, että jossain vaiheessa alkaa sujua. <- Olen huomannut, että käytän joko pilkkua ihan hemmetisti väärin tai kirjoitan tosi monimutkaisia lauseita. Pitäis pitäis ja pilkkusäännötkin pitäis tarkistaa.

Btw, kun on osa-aikaisesti vakavasti otettavassa työpaikassa, tarkoittaa se, että on puoliksi aikuinen?

















Sitten iltapäivä oltiin siskon ja tirpun kanssa kaupungilla. Tämä pölö ei taas ottanut kameraa mukaan. Äh (Kuva siskon lähettämä). Mässättiin ja ostettiin tirpulle sukkiksia ja kilinälelu. Sain paljon hymyjä ja lepertelin taas kieleni solmuun. Hän vaan on niin ihana.

Eilen kitisin terassilla, että mun romanttisen elämäni päivät taitavat olla luetut. "En ihan varmaan, en siis koskaan ikinä, en varppina ikuna kuunaan päivänä tapaa ketään enää ikinä. Ikinä. Koskaan. Ikinä." Tässä kävi semmonen, että mun polvet ihan pikkiriikkisen (siis oikeasti ihan minimaalisesti eli siis sen verran vaan, että huokaus) notkahti, mutta ylläripylläri notkahtelin varattujen perään (joka onneksi selvisi kyllä tosi pian, ei ehtinyt tulla edes toista huokausta). En ihan varmana ikuna.

Joo, tein myös ekaa kertaa tofuruokaa kotona ja epäonnistuin täysin. Tietysti tein sitä tarpeeksi kahdeksalle ihmiselle ja jouduin syömään sitä itse pari päivää (köyhä ei heitä "syömäkelpoista" ruokaa roskiin). Äiti on opettanut, ettei saa sanoa, että ruoka on pahaa. Mutt kai oma tekemästään saa! YÖK.

Heltsinkin parasta palvelua: Elmon sporttibaari Kampissa. I warmly recommend *****