Eilen oli kyllä ihan parasta. Vietin bondauspäivää (jo toista tällä viikolla) Mikon kanssa Korkeasaaressa. Oli mielettömän hieno ilma ja elämä helppoa. Ihmeteltiin tappajakamelia, hereillä olevaa laiskiaista, pupuja, avioparien riitelyä ja kukikkaita housuja. Vähän piknikkiä Finupuistossa ja ekaa kertaa Rocktowniin sitten ikuisuuksiin. Paluu oli mitä hauskin. Eilen näin 4 sellaista ihmistä, jota en ole nähnyt koko kesänä. Ja tänään vielä kaksi lisää. Ihana nähdä ihmisiä, joita ei ole nähnyt hetkeen. Niiden seurasta osaa nauttia sillä tavalla erilailla, kyl te tiiätte.
Aamulla heräsin kahdeksalta tuskaiseen yskänpuuskaan ja sunnuntai, bloody sunnuntai saattoi alkaa. Tämän sunnuntain vietin onneksi ystävien parissa, mutta sitten jää vielä nämä tunnit, jotka on pakko valvoa ennen nukkumaan menoa. Ensi viikko ahdistaa ja kaikki tuntuu mahdottomalta. Jännä juttu, ikään kuin tuskaani pitkittääkseni pitää valvoa aina sunnuntaisin johonkin kahteen yöllä. Ihan kuin en haluaisi sunnuntain koskaan loppuvan. Tai oikeastaan pitkään valvominen johtuu siitä, että ajatus maanantaista tuntuu... no vielä ikävämmältä kuin sunnuntai. Vaikka oikeasti huomenna aamulla kaikki näyttää taas paljon valoisammalta.
Ja P.s. koska sunnuntaista on tullut koko viikon paskin telkkaripäivä!!! Kuka antoi luvan siihen, että sunnuntaiahdistuksen pakoiluun parasta tarjontaa on Hogan knows best ja Pelkokerroin!
P.p.s. Positiivisuus roskikseen.
P.p.s. Jos on joskus evör sunnuntaina tylsää, saa soittaa/mailata/telepatioida, lähden kaljalle.
P.p.p.s. Ihmettelen kuinka saatoin viime sunnuntain masispostauksesta unohtaa mainita, että viime sunnuntai alkoi aamukahdeksalta migreenikohtauksella (eka varmaan vuoteen.) Kuinka saatoin unohtaa mainita niinkin ilmeisen ja helpon säälin kerjäys maininnan. Huh huh, alan ruostua.
P.p.p.p.s. And the list goes on: En ikinä vois olla miehen kanssa, joka ei tervehdi kassantätiä.
No comments:
Post a Comment