Huh, ma-ti-akselilla olin kiireinen. Eilen etätöiden lisäksi en tehnyt juuri muuta kuin kävin Anna Koon kanssa kävelyllä jäällä. Oli muuten aivan ihana päivä siihen. Plussaa ja aurinkoista. Ja miten myöhään tulee pimeä. Kuuden aikaan kotiin kävellessäni vasta alkoi hämärtyä.
Maanantaina aloitin jumpan. Niin pitkästä aikaa, etten kehtaa sitä edes tänne kirjoittaa. Tänään aion mennä uudestaan.
Olen käynyt parilla työväenopiston kurssilla, maanantaina ensimmäistä kertaa ruokakurssilla. Se oli ihan mahtavaa. Ihan kuin yläasteella köksän tunnilla. Kyseessä oli Meze-ruoat. Tehtiin pareissa, itsellä parina ystäväni Heini, ja lopuksi syötiin yhdessä. Ja oli hyvää. Aion heti tehdä kotonakin tunnilla tehtyä baba ganoush (hauska sana) -munakoisotahnaa. Omnomnom.
Tiistaina kävin duunin jälkeen siivoamassa vanhaa keskustan asuntoa. Tuli vähän haikea fiilis. Good times as they say. Ja toisaalta aikansa kutakin niinku sanotaan. Olen kyllä iloinen, että sain asua ainakin kerran elämässäni Helsingin keskustassa. Oli siinä oma fiiliksensä.
Tajusin myös, että olen muuttanut yhdeksän vuoden aikana viisi kertaa. Sitä ennen en kertaakaan. Lapsuudenkodista Haagaan, Haagasta Töölön tullille, tullilta Taka-Töölöön, Taka-Töölöstä keskustaan, keskustasta Espooseen.
Tiistaina kävin lisäksi yhden ystävän seurana Nykyteatteri-kirjan julkistuksessa, jossa artikkelikokelman kirjoittajat keskustelivat kirjan teemoista. Mitä on nykyteatteri, mikä sen erottaa perinteisestä yms.
Keskustelu oli mielenkiintoista, vaikka välillä teatterimaailmaa tuntemattomalle vähän korkealentoista termien pyörittelyä. Paneelikeskustelussa kuitenkin raivostutti se, että kirjan artikkelien kirjoittajat olivat "niin suuria taiteilijoita" etteivät vaivautuneet esittelemään itseään. Vastaavissa tilaisuuksissa käy tietysti varmasti suurimmaksi osaksi teatteriväkeä, mutta mieleen ei ilmeisesti kenellekään juolahtanutkaan, että joukossa saattaisi olla muutama (minä ja ystäväni ainakin), jotka eivät heitä tunne. Puhuttiin vaan tyynesti "minun musikaalini" ja "itse esiintyjänä koen".
Yksi minua eniten ärsyttävistä asioista on ihmisten ennalta arvattava käytös. Ja tässähän tapauksessa täyttyi nyt tämä kunnon itseriittoisen taitelijan klisee. Lainatakseni PMMP:n kappaletta Taiteilia - Onko baskeri kallellaan, mitä, mitä? Inspiraation lähteenä tietty Brecht ja sit Nietszcheä, herran jestas oot tärkeä.
Illan päätti vielä tiukka burleskitreeni. Se on kyllä ollut valtavan hauskaa. Itse itselleen luotujen rajojen ylittämistä.
No comments:
Post a Comment