Mieli pursuaa energiaa. On ajatuksia, suunnitelmia, tarmoa. Kevät, kaduilla on siellä täällä kuivia kohtia. Toppatakki on ihan kohta jo liikaa ja aurinko herättää useina aamuina ennen herätyskelloa.
Haluan etsiä sen paikan. Sen pisteen, jossa voin taas hengittää lämpöä ja antaa valon kypsyttää poskilleni ne tutut jokakeväiset vierailijat. Pisamista ei päivääkään.
Kroppa kuitenkin vinkuu: "Emmä jaksa."
Nenä tyrskii vastalauseensa ja kurkku protestoi piikikkäästi. Silmät kaipaavat takaisin talviunille.
Annan sille, kropalleni, yhden päivän aikaa toipua.
Huomennahan voi olla jo liian myöhäistä nähdä kumpi ehtii ensin bussipysäkin katokselta roikkuvan lumipatsaan kimppuun - vetovoima vai aurinko?
No comments:
Post a Comment