Vietin viikonlopun työväenopiston teatterikurssilla. Kumpanakin päivänä viiden tunnin ajan verestin näyttelemismuistojani. Muistoja nimenomaan, sillä kuulkaas tätä: Olen näytellyt viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten lukiossa.
Jos ihminen voi sanoa, että lukionkäymisestä on 10 vuotta (okei vasta 9 oikeasti) on hän... apua!
Mutta se näytteleminen oli hauskaa. Tehtiin kaikenlaisia harjoituksia ja kasattiin pieni näytelmäkin viikonlopun aikana. Lähdin kokeilemaan miltä se näytteleminen pitkästä aikaa tuntuisi. Hyvältähän se tuntui.
Tämän kurssin kautta olisi mahdollisuus ottaa osaa syksyllä alkavaan pidempään teatteriproggikseen. Sitä mun pitää vielä kyllä miettiä. Teatterin tekeminen olisi ihanaa... mutta olenko valmis panostamaan ajallisesti niin paljon kuin se vaatisi, olenko tarpeeksi hyvä täyttämään omat vaatimukseni, onko muu harrastelijaporukka tarpeeksi hyvä, ettei lopputuloksesta tule kiduttavan huonoa harrastelijateatteria from hell ja pystynkö toimimaan ryhmässä toisin sanoen olenko sittenkin enenmmin yksilöurheilija?
Koko viikonlopun juoksemisen jälkeen sai onneksi maanantaiaamuna ottaa rennosti, kun oltiin P:n kanssa molemmat menossa iltavuoroihin töihin. Syötiin kaikessa rauhassa kunnon aamupalat smoothieineen (olen vähän hurahtanut niihin) ja juteltiin siitä, kuinka parin kuukauden päästä voidaan tehdä sama parvekkeella. Ei viikko voisi paljon paremmin alkaa. (Vrt. normimaanantainaamuna silmät aukeaa hyvin vastentahtoisesti jo kello 6.00 ja kaikki vituttaa jo valmiiksi).
No comments:
Post a Comment