Thursday, December 29, 2016

Menkää Lappiin!

Kehoitus kaikille ja muistutus itselle. Menkää hei Lappiin! Me mennään kerran vuodessa tästä eteenpäin. Piste.

Kaksi vuotta sitten vietimme joulua lapissa ja rakastuin pohjoisiin maisemiin uudelleen. Tai ensimmäistä kertaa näin aikuisena. Lapsuudessa kävimme Lapissa parikin kertaa vuodessa, mutta omilleni muuttamisen jälkeen olen käynyt vain kerran kavereiden kanssa ruskareissulla.

Jo kaksi vuotta sitten vannoin, että nyt Lappi tulee vuosittaiseen reissuohjelmistoon. No, sitten tuli raskaus ja talvivauva (joka ei toki estä reissaamista, mutta me ei koettu tarpeelliseksi siihen väliin). Nyt vuoden tauon jälkeen vietimme taas joulun Lapissa. En kestä, miten hienoa siellä on!

Koko joulu oli kerrassaan ihana, kiitos joulujengin, joka koostui mummusta, varapapasta ja siskonperheestä. Oli ruokaa, pukki, lahjoja, herkkuja, aamuriehuja, iltariehuja, saunaa, kylpylää, ulkoilua, hengailua ja paljon kaikkea Frozenia, kiitos vaan kahden televisioinnin ja 4-vuotiaan jouluun osuvien synttäreiden sekä tietysti joululahjojen. Aattoaamuna 4-vuotiaalta kysyttiin, että mikä päivä tänään on? "Se päivä kun Frozen tulee telkkarista suomeksi!"

Tällä kertaa kokeilin ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien myös talviurheilulajeja. Laskettelua ja hiihtoa. Nehän on kivoja molemmat, jos on lunta ja ilmat sekä maisemat kohdillaan. Ihme kyllä en kaatunut laskettelurinteessä, mutta murtsikoilla vedinkin sitten nenälleni.

Nelivuotiaalla siskontytöllä meni hiihdot ja laskettelut vähän sekaisin. Olimme hänen kanssaan ladulla ja hän ihmetteli, koska se mäki tulee. Mikäs mäki? "No, se missä on ne valot!". Hän olikin siis vähän pettynyt maastohiihtoon, action-mimmejä tämä!

Ja revontulet. Porot. Lumiset puut. Taivaanrannat. Narskuna kenkien alla. Uutena viehätyksenä kirpsakka puna Arvon poskilla. Lämmin glögi sitten sisällä. Arvo ei toki vielä ymmärrä esimerkiksi pulkassa istumisen hienoutta, mutta oppinee sen ennen kuin huomaammekaan - isänsä puhui jo jotain omasta lumilaudasta...

Ainut mikä Lapissa ei ole hyvää tähän aikaan vuodesta on hyvin hyvin lyhyt valoisa aika. Neljä tuntia tehokasta peliaikaa ja sitten. Pimeys.

Itsellä on kivat muistot lapsuuden talvista Lapissa, vaikka ne jossain vaiheessa värittyivät teinivuosien "mulla on niin tylsää joka paikassa koko ajan ja en todellakaan lähde ulos" -angstihommiin.

Mutta niin, tässä pari kuvaa, jos ette muuten usko! Menkää Lappiin!


No comments:

Post a Comment