Meidän tyttöporukallamme on ollut kummityttö Ugandassa jo 11 vuoden ajan. Olemme vuosiraporteista (kuvassa ote) ja kuvista saanet seurata aikoinaan 4-vuotiaan pienen möttösen kasvua jo 15-vuotiaaksi nuoreksi.
Kummiushan vaatii kuukausisitoutumista ja ymmärrettävästi 30 euron summa voi tuntua monen kukkarossa liialta. Niin se tuntui meidän porukassammekin, jossa suurin osa oli kummiuden alkaessa vielä opiskelemassa. Jaettuna ryhmän kesken saatiin summa kuitenkin kohtuulliseksi.
Käytännössä homma toimii niin, että minä olen "virallinen kummi", joka kerää kaveriporukalta rahat kerran vuodessa ja maksan koko vuoden maksut kerralla. Lisäksi sitten raportoin muille päin kuulumisia, kerran olemme yhdessä lähettäneet kummitytöllemme kuvat meistä kaikista ja jokusen muun kerran pieniä lahjoja.
Eikä se taloudellisen vastuun jakaminenkaan niinkään, mutta miettikääs nyt miten upea lähipiiri mulla on! Oon meistä niin ylpeä ja on ollut tosi hienoa jakaa tämä kummius yhdessä jo niin monta vuotta.
Moni ehkä kokee, että tällainen kummitoiminta on turhaa. Pientä piiperrystä, joka ei vaikuta suureen kuvaan lainkaan. Ja että raha menee haaskuun ja katoaa väleihin. Tuntuu välillä toki itsestänikin nämä omat maailmanparannusyritykset melko pieniltä karun maailman edessä...
Kaikesta huolimatta tämä on kuitenkin fakta: olemme 11 vuoden ajan yhdessä ystävieni kanssa tukeneet yhden pienen ihmisen (ja samalla koko hänen perheensä) elämää yhdessä maailman karuimmista maista. Kuulostaako niin pieneltä, että kannattaa jättää tekemättä? Löytyisikö sinultakin ehkä tällainen kaveri/työ/sukulaisporukka?
Postaus ei ole yhteistyö yhtään kenenkään kanssa ja siksi en mainitse nimeltä edes järjestöä. Kummiutta tarjoavat monet tahot, guugle it ;)
No comments:
Post a Comment