Päätin pyristellä irti sokerikoukusta kolmisen kuukautta sitten. Jo sitä aiemmin olin lopettanut sokerin syömisen iltaisin unenlaatua parantaakseni ja huomannut sen toimivan. Töissä olen yrittänyt sokeria myös vältellä jo pitkään, joten sokerin syömisaikaa jäi päivässä muutama tunti. Miksi en lopettaisi kokonaan?
Unen lisäksi toinen motivaattori oli myös painoni, joka on jatkanut ylöspäin hivuttautumistaan jo vuoden verran. Jotainhan sillekin oli tehtävä!
Heinäkuun lopulla lomien loppuessa oli oikea aika pistää sokerihanat kiinni.
Lähtötilanne:
Sokerin syöminen oli täysin holtitonta. Kotisohvalla paloi useampi karkkipussi viikossa, käsilaukussani oli yleensä jonkin sortin karkki mukana ja kauppareissut eivät käytännössä onnistuneet lainkaan ilman jonkun sokeriherkun ostamista.
Kotona herkuttelimme erityisesti viikonloppuisin. Tämä ns. herkkuaika kesti perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan eli itse asiassa herkuttelimme 1/3 viikosta. Joka viikko.
Juhlissa latasin mahdollisimman ison palan kakkua ja vielä päälle keksejä niin monta kuin nyt kehtasi ottaa. Kotona sama homma, minulle ei ollut mitään kontrollia keksipussin edessä.
Sokerin himo oli niin valtava varsinkin ruokailujen jälkeen, että saatoin raivopäänä kaivella kaappeja läpi jotain sokerista löytääkseni.
Kuinka pääsin eroon riippuvuudesta:
Ensinnäkin tärkeintä oli, että päätin asian. Päätin onnistua, koska minulla oli tarpeeksi suuri motivaattori. Yöunet ja paino. Kaksi elämänlaatuun suoraan vaikuttavaa asiaa. Ja ne molemmat olivat retuperällä muun muassa juuri sokerin takia. Eli minä päätin.
Muutamien viikkojen ajan totaalikieltäydyin sokerista ja kaikesta makeasta. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli tosiaan paras tapa minulle. En siis korvannut herkkuja "terveellisemmillä vaihtoehdoilla" tai nauttinut edes kalorittomia virvoitusjuomia. Jättämällä kaiken makean pois onnistuin lopettamaan herkuttelun tavan samalla kertaa sokeririippuvuuden kanssa. Kotisohvalla ei syöty enää mitään.
Kaikesta sokerista kieltäytymisellä tarkoitan myös maustettuja jugurtteja, muroja ja muita makeita tuotteita, myös esim. jotkut leivät. Näitä meillä ei oikeastaan ole koskaan käytettykään, mutta piilosokeri kannattaa myös kitkeä pois, koska sehän siellä varmasti ylläpitää sitä riippuvuutta vaikka "herkkulakossa" olisikin.
En kuitenkaan lopettanut suolaisella herkuttelua. Toki koska tavoitteena oli myös painon putoaminen, vaihdoimme iltapalat yms. aiempaa terveellisempiin. Mutta koska esimerkiksi juustot ovat suurinta herkkuani, olen sallinut itselleni edelleen niillä herkuttelua.
Useamman viikon jälkeen, kun tunsin etten tee sitä enää himosta, aloin vähitellen sallimaan itselleni sokeriherkun silloin tällöin ja aina, jos olen huomannut "lipsuvani" enemmän, elän taas hetken täysin sokerittomana.
Tilanne kolmen kuukauden jälkeen:
Sokerin himo on täysin laantunut. Teen tietoisia päätöksiä nauttia sokeriherkkuja, enkä enää koe antavani periksi mieliteolle. Tämä on kai se ratkaisevin muuttunut asia. Olen sokerin herra, se ei ole minun.
Minulla on päässäni ns. sokerilista, joka päivittyy nykyään aika automaattisesti. Tiedän, mitä sokeria olen syönyt ja koska. Tällä hetkellä viimeinen merkintä on lauantailta, söimme miehen kanssa puoliksi mokkapalan. Tähän voin aina sitten perustaa seuraavan päätöksen sokerin nauttimisesta.
Meillä ei syödä kotona enää juurikaan sokeria. Poikkeuksina tietysti vieraat. Silloinkin herkkuja on tarjottu "kohtuullisesti" ja loput heitetty pois / laitettu vieraiden mukaan. Toki joitain kertoja on herkuteltu muutenkin, mutta silloinkin kyseessä on joku yksi herkku eikä esimerkiksi entiseen tyyliin pullaa, karkkia ja jätskiä. Limuja on kolmen kuukauden aikana juotu ehkä kahdesti. (Tähän välihuomautuksena, että työpaikkani tarjoaa ilmaiset limut, mutta onneksi myös vissyt)
Itselleni suurin saavutus on ehkä juuri karkin syömisen lopettaminen. Kolmen kuukauden aikana olen ostanut itselleni yhden Pepe-lakupatukan ja syönyt muutaman kerran juhlissa tarjolla olleita karkkeja. Lohtusyömistä olen harrastanut tasan kerran. Jumitettuani Berliinin lentokentälle myöhästynyttä lentoa odottamaan söin kahvilasta ostetun kolmen cookien pussin kokonaan.
Mitä kauemmin olen ollut ilman, sitä vähemmän sokeria tekee mieli. En kaupassa edes mieti enää karkkihyllyä. Olin ajatellut palkitsevani itseni suurella irtokarkkipussilla, kunhan olen ollut x ajan syömättä karkkeja. Enää ei oikeastaan edes tee mieli sitäkään. Ainakaan tällä hetkellä.
Unet ovat nykyään niin paljon paremmat, etten enää nauti mitään sokerillista kello 18 jälkeen. Sama raja on ollut jo vuosia kofeiinissa. Yhtenä iltana join lasillisen glögiä ja nukahtaminen kesti taas pidempään. Saman olen havainnut yhden saunasiiderin ja pienen omenahyvekipollisen vaniljakastikkeen kera jälkeen. Uni on minulle niin valtava motivaattori, että iltaherkuttelu on täysin historiaa.
Ja onhan se painokin tässä pikkuhiljaa alkanut laskea. Toki muidenkin toimien kuten liikunnan lisäämisen ansiosta. Työnsarkaa riittää, mutta suunta on vihdoin oikea!
Minun vinkkilistani sokerittomuuteen:
- Kotona ei saa olla mitään sokerista.
- Aloita kun muu elämä suht normaalia. Muuton/pikkuvauva-arjen/muun stressaavan tilanteen aikana on turha ottaa tätä lisähaastetta.
- Lopeta kaikkien sokerituotteiden käyttö. Sokerinen jugurtti esimerkiksi pitää yllä addiktiota, vaikka ei suoranaisesti herkku olekaan.
- Lopeta kaiken makean syöminen. Älä korvaa "terveellisemmällä" tai "keinotekoisesti makeutetulla". Näin pääset irti herkuttelun tavasta.
- Makeat alkoholijuomat pois. Itse juon enää lähes ainoastaan kuivaa valkkaria.
- Jos huomaat lipsuvasi, sovi taas itsesi kanssa täysin sokeriton viikko.
- Tasainen ruokarytmi. Eivät ne turhaan toitota siitä viidestä ateriasta päivässä. Kun ei ole nälkä, ei tule mielitekoja.
No comments:
Post a Comment