Aamuhetki

Havahdun siihen, että Arvo raaputtaa lakanaa. Hän herää siis ihan kohta.

On vielä hämärää. Tai pimeää. Ainut valo tulee pienestä yövalosta.

Kurkistan puolella silmällä kelloa. 8.23. Nyt herätään oikeasti. Olemme pari tuntia torkkuneet vierekkäin.

Hetken päästä kuulen, kun Arvo havahtuu ja nousee heti sen jälkeen istumaan. Hän kaatuu uudelleen sängylle, ei ole vielä täysin hereillä edes. Katson hänen touhuaan.

Sitten Arvo kömpii sängyn poikki lähemmäs. Hän painaa pään solisluuni päälle katsoen poispäin ja hengähtää.

"Äitihhhhhh". Ihan selvästi. Ihan varmasti. Ehkei vielä tarkoituksella, mutta silti sydämeeni asti.