Tai oikeastaan se on jo takanapäin, koska meillä asuu nykyään taapero. Arvo kävelee nimittäin enemmän kuin konttaa. Kuukauden aikana hän on oppinut kävelemään jo todella taitavasti. Taitoa ihastellaan joka puolella, missä hän sitä pääsee esittelemään. Hän kun on hoikka ja aika vauvamainen vielä ulkonäöltään, joten tasainen kävely yllättää monet.
"Miten hän jo kävelee? Noin pieni vielä ja noin hyvin!" on yleinen reaktio. Jotkut kyselevät tarkemmin, että tosiaan miten tämä voi olla mahdollista ja ollaanko sitä jotenkin kotona harjoiteltu? Olen miettinyt josko voisin vastata, että "mä oon vaan niin hiton hyvä vanhempi, että mun pentuki kävelee ennen aikojaan." En oo uskaltanut, kun ehkä kaikki ei ymmärrä mun hjuumor... Tyydyn vain toteamaan, että kaikkihan ne ennemmin tai myöhemmin alkavat kävellä.
Video kävelystä ja välillä muutakin, mistä en välttämättä jaksa aina blogata, löytyy Facebookista Hennan Mutsiblogi -sivulta.
Pieniä muita muutoksia Arvossa on nähtävissä. Edelleen hän on todella rohkea ja menee tilanteessa kuin tilanteessa ihmisten sekaan sekä ottamaan kontaktia. Synttäreilläkin, jossa oli pienessä tilassa parisenkymmentä ihmistä, hän vain otti ja lähti katselemaan ympärilleen sen kummempia miettimättä.
Kuitenkin tässä yhtenä päivänä kerhossa Arvo tuli ensimmäistä kertaa pyytämään syliin ihan muuten vaan. Tähän asti hänellä on ollut joku selkeä tarve, väsy, nälkä, pipi, maito. Nyt hän kävi vaan sylissä kääntymässä ja jatkoi sitten leikkejään.
Juttua riittää, äitiä Arvo hokee välillä ja Aada-serkulleen hän kuulosti sanovan "Aata". Hän ei vielä osoittele tavaroita, mutta haluaa saada tavaran, jos se on jonkun kädessä. Kukkuu-leikki on hauskaa, hän osaa mennä itse verhon taakse piiloon ja musiikin rytmitkin alkavat pikkuhiljaa löytyä jumppaamisen muodossa.
Hiukset on alkaneet tuuhentua. Takaraivolla on sellaista säkkärää kuin isällään, liekö tulossa luonnonkiharat.
Olemme käyneet Arvon kanssa vauvauinnissa kolmekuukautisesta. Hän on ihan huikea sukeltelija ja osaa jo houkuteltuna "hypätä" itse veteen vedenrajassa olevalta tuolilta. Vesipeto! Uintia aiomme jatkaa ensi vuonna perheuinnissa, jossa sitten vähän enemmän temppuillaan.
Yöt. Ne menivät hetken jo niin hyvin. Nyt on taas ollut vähän vaihtelevampaa, mutta yhden herätyksen taktiikka ei ole enää valitettavasti käytössä.
Herätyksiä on siis useita. Aamulla nukutaan 6-9 väliin, riippuen nukahtaako Arvo vielä torkkumaan viereen. Maitoa vasta aamupalan jälkeen. No, ehkä on tulossa hampaita. Tai on jotain muuta. Seuraava askel on kuitenkin omaan huoneeseen siirtyminen, nythän pinnasänky on ollut erillään meidän sängystä jo muutaman kuukauden.
Päikkäreitä Arvo nukkuu vielä pääasiallisesti kahdet. 3-4 tuntia heräämisestä hän väsähtää ja sama juttu vielä myöhemmin iltapäivällä.
Tämä olikin viimeinen kokonainen kuukausi, jonka vietin Arvon kanssa kotona. Kahden viikon päästä aloitan työt. Niistä fiiliksistä lisää myöhemmin, tuntuu että kovin nopeasti se tulee, mutta toisaalta kun mietin niitä alkuvuoden hetkiä kun köllöteltiin peiton alla pikkumöttösen kanssa, niin onhan niistä jo aikaa. Nyt hän jo laskee liukumäestä... Iskänsä kanssa, äitiä vielä jännittää.
No comments:
Post a Comment