"Laiskan naisen vauva ei käänny"

Kaikille asioille kun on oma viikkonsa nykyään niin sattuipa silmään Facebookissa, että perätilaviikkoa vietetään marraskuun alussa. Kirjoitetaanpa siis siitä!

Arvon lisäksi minulla on tosi monia ystäviä, joiden vauvat ovat olleet myös perätilassa. Itsestä tuntuu, että perätilavauvat ovat yleistyneet. Tai sitten omaan lähipiiriin on vaan sattumalta osunut melkeinpä joka viides vauva perätilaan, vaikka kansallinen luku 4% synnytyksistä.

Perätilojen "hoito" tuntuu vaihtelevan aika paljon, joillekin on suoraan sovittu sektio edes mittoja tarkistamatta, toisten synnytys on käynnistetty ja toisaalla synnytyksiä ei missään tapauksessa käynnistetä, koska perätilasynnytyksen yksi "ehto" on, että se etenee nopeasti.

Itseltäni otettiin magneettikuvauksessa lantion mitat, mutta koska Arvon pää oli kasvanut suureksi ja oli hankalan mallinen, ei hän olisi jalat edellä mahtunut syntymään alateitse. Pää edellä ongelmaa ei olisi ollut. Lääkäri määräsi minut niin sanottuun alatiesynnytyskieltoon, koska sen turvallista sujumista ei voitu mittojen puolesta taata.

Käytännössä tilanne siis oli se, että Arvo olisi saattanut jäädä päästään kiinni synnytyskanavaan. Aika järkyttävä ajatus. Siinäkin mielessä, että jossain muualla maailmassa tätä ei todellakaan olisi tiedetty etukäteen.

Tämä ajatus kuitenkin myös auttoi minua pääsemään pahimman synnytyspettymyksen yli. Olinhan kuitenkin etuoikeutetussa asemassa ja sektionikin tehtiin maailman parhaassa hoidossa. Mutta synnytyspettymystä koin tosiaan silti ja välillä edelleen mietin asiaa. Moni alatiesynnyttäjä on sanonut, että "olin onnekas" tai "en menettänyt mitään". Itse koin kuitenkin menettäneeni yhden luonnollisimmista ja ihmeellisimmistä asioista, mitä ihminen voi tehdä. Synnyttää oman lapsensa.

Perätilan syy jää usein epäselväksi. Arvon pään erikoinen muoto ja koko saattoivat olla joko perätilan syy tai seuraus. Asiaa internetin ihmeellisestä maailmasta tutkiessani löysin sellaisen teorian, että perätila voi johtua esimerkiksi kohdun epätavallisesta muodosta tai asennosta. Kotilääkärinä mietin esimerkiksi sitä, että toinen jalkani on pidempi kuin toinen. Tämä aiheuttaa tietysti lantion epäsymmetrian.

Äitiysloman alusta asti olen toiminut kielikummina somalinaiselle. Kerroin hänelle ennen synnytystä, että minulle tehdään sektio, koska vauvani on perätilassa. "Sinä et ole liikkunut tarpeeksi", hän totesi samantien. Sopersin takaisin, että olen kyllä joka päivä käynyt lenkillä...

Vaikka hänen kommenttinsa tuntui ehkä siinä tilanteessa tylyltä, niin tiedän ettei hän sitä tarkoittanut loukkauksena, totesi vain ja toki kielitaitokin vaikutti asian esittämiseen.

Asia jäi kuitenkin mieleeni. Minun toimistotyöläisen jokapäiväinen pieni kävelylenkki ei ehkä ole paljon liikuntaa suuremmassa mittakaavassa. Internetistä löysin tukea ajatukselle liikunnan vähäisyyden vaikutuksesta, istumassa lantio on tietenkin eri asennossa ja ei ehkä ainakaan edistä vauvan kääntymistä pää alaspäin.

No, istumatyö on lisääntynyt.  Ja television katsominen. Painotan nyt, että tämä on ihan omaa pohdintaani eikä mikään yleispätevä tutkimus tai edes väite. Eikä mitenkään lääketieteellistä.
Mutta keksinpä sitten kaiken tämän pohdinnan päätteeksi loppuraskaudesta omasta mielestäni kovinkin vitsikkään sanonnan "laiskan naisen vauva ei käänny". Ehkä. Ehkä ei.

Yhtään tutkimusta perätilojen lisääntymisestä en ole löytänyt, jos joku sellaisesta tietää saa linkata.
Facebookista löytyy vertaistukiryhmä Perätilavauvat.
.
Kuva viikko ennen synnytystä raskausvesijumppapaikan pukkarista. Urheilinhan minä siis ;) Tulipa pieni haikeus katsellessa tuota pötsiä, jossa Arvo pää ylöspäin majaili.