354 yötä myöhemmin

Arvo nukkui ensimmäistä kertaa elämässään läpi yön. Ei pihahdustakaan klo 21 - 07.20 välisenä aikana. Minä tietty kävin kääntymässä hänen huoneessaan pariin otteeseen, vaikken ollut "yövuorossa".

Meillä tämän saavuttamiseen meni 354 yötä. Onko kestävää, jääkö ainokaiseksi... Kuka tietää, mutta toivoa on.

Kiitos superkuun, oman huoneen, iskän kotonaolon tai ehkä äidin "epäonnisen" maa-artisokkarieskailtapalan!

Ja tämä hieno yösuoritus huolimatta orastavasta nuhasta sekä useista hampaanaluista (eilen hammashygienistin varmistamaa tietoa).

Ei riivannut mikään viime yönä, Arvoa nukutti. Vihdoin! Ja sekös oli aamulla iloinen asia.