Juhlat on niin vaiheessa kuin vain voivat. Onneksi niitä ei pidetä meillä kotona, että siivousta ei tarvitse harrastaa kaiken muun päälle.
"Mistä kakku tulee?" miehen viaton kysymys ruokapöydässä torstaina.
"En kuule tiiä," kuului äidin rehellinen vastaus.
Olen pariin otteeseen arvellut, että ihan varmasti viime hetkellä tulee se kutina, että HEI! minähän pystyn, siis aivan varmasti pystyn ja onnistun, tekemään oman lapseni, esikoiseni palleroiseni, synttärikakun.
Nyt olen viime päivät selaillut Kinuskikissaa. Sunnuntaina sitten Prisman kautta juhlapaikalle.
Mutta niin asiaan, meillähän vauvavuosi kesti nyt sitten 366 päivää. Arvo sai ekaan vuoteensa ylimääräiset 24 tuntia. Mies sen tajusi tuossa yhtenä aamuna. Karkausvuosi!
Mies myös laskeskeli, että minun vauvavuoteni on kestänyt 366 päivää, koska olen myös syntynyt karkausvuotta edeltävänä vuoden loppupuoliskolla.
Ihmekös meillä on Arvon kanssa niin spesiaaliyhteys. Mä niin ymmärrän Arvoa! Ei oo iisii olla vauva vieläpä yhtä extrapäivää! Ei varsinkaan näitä viimeisiä öitä. On ihan pakko heräilläkin taas koko ajan varmistamaan, että eikö tosiaan vieläkään tämä vauvuus ole ohi?
No comments:
Post a Comment