Minähän sitten "tein" sen kakun eli ostin kaupasta valmiit kakkulevyt ja tein täytteet ja kuorrutteen itse. Täytteeseen tuli kermaa, makurahkaa ja uutta ystävääni, vaniljakreemijauhoa (joka siis sitoo täytteen sellaiseksi, että siinä vaan ei voi epäonnistua). Päälle tuli voikreemiä. Oli mun makuuni sellaista apua-nyt-lähtee-ikenet-pakenemaan-makeaa, että ehkä ensi vuonna joku muu kuorrute.
Koristeeksi lempikarkkejani eli pimpuloita. Tämä sai erityiskiitosta yhdeltä kolmevuotiaalta. Kakku, jossa on karkkeja päällä! Tuplaherkku!
Voileipäkakku valmistui tutun vanhan rutiinin mukaan. Täytteiksi feta-tuorejuusto-mujua ja paprika-punasipuli-tuorejuusto-ranskankerma-mujua. Toimii.
Mutta niin, mulla pyöri täällä viikonlopun siis ihan kunnon No bake -leipomo! Pojat kävi sillä välin muun muassa Paloasemapäivässä.
Lauantai-sunnuntai välisen yön olin ihan varma, että täytekakusta tulee kuiva ja voileipäkakusta liian märkä. Mutta niin vaan kävi, että molemmista tuli just sopivia! Kehuivatpa vielä ihmiset! Uskon, että ihan vilpittömästi :)
Ja Arvokin sai maistaa kakkua, kaavin kyllä karkit ja voikreemit pois, mutta taisi sitä sokeria silti tulla enemmän kuin koko elämän aikana yhteensä. Hänhän nimittäin tykkäsi ja sai vielä pienen santsipalankin iltasella. 1-vuotiaan elämän pieniä iloja. Grhm, joo maistuuhan se myös 33-vuotiaalle iltasella pala kakkua!
Tarjolla oli myös Arvon mamman suolaisia piirakoita ja mummun herrasväen leipiä. Ukki toi salolaisesta leipomosta marengit. Hyvin hämäävästi samanlainen tarjoilu kuin nimiäisissäkin. Lisäksi vielä vihannestikkuja ja dippiä. Siinäpä ne, aika hyvä kattaus ja äidille vielä sellainen, että oli tehtävissä. Tämä on tärkeintä!
Koristeluina Arvon kuvia vuoden varrelta ja 20 heliumilla täytettyä ilmapalloa, joista jokainen lapsi sai kotiinviemisiksi yhden. Oli kuule muuten iloisia pikkutyyppejä lähdössä kotia kohti. Muutamat lähtöharmitkin unohtui siinä tohinassa.
Paikalla oli noin 30 aikuista ja 15 lasta. Arvolla vaan on niin ihana lähipiiri, että en kestä. Meillä on ihanat sukulaiset ja ystävät, en voisi parempia toivoa. Kiitos, kun tulitte ja teitte Arvon juhlasta niin lämpimän!
Upeita lahjojakin Arvo sai, astioita, vaatteita ja kirjoja roppakaupalla. Nyt riittää lukemista! Pakko mainita erityisesti Arvon tädin 50 vuotta sitten lahjaksi saama keinutuoli, joka nyt löysi uuden kodin meiltä. Oltiin juuri puhuttu miehen kanssa, että pitäisi ostaa Arvolle olohuoneeseen oma tuoli. Ja nyt siellä on maailman suloisin keinutuoli.
Ja yksi lapsivieraista oli kirjoittanut Arvolle itse iltasatuja. Luin niitä Arvolle kyyneleet silmissä sunnuntai-iltana. Yhdessä sadussa Arvo seikkailee Pariisissa ja Espanjassa, mutta päätyy kuitenkin lempipaikkaansa eli kotiin. Voihan nyyhkis, miten ihanaa.
Hei, ja haluaisin huomauttaa, että kaikki tämä JA onnistuin katsomaan Gilmoren tyttöjen kaikki neljä uutta jaksoa viikonlopun aikana. Kuusi tuntia!! Kivasti siinä pyöri No Baken taustalla!
Sitten siitä, että mun lapseni on tosiaan jo 1-vuotias, niin siitä lisää myöhemmin!
Ja miksi sen, että "kakusta ei oo yhtään kuvaa" tajuaa aina vasta, kun siitä on jo syöty useampi pala? Ja miksi sen, että "meidän perheestä ei oo yhtään kuvaa" tajuaa aina vasta, kun vieraat on lähtenyt, äidin meikit sulaneet pois ja lapsella jo väsykiukku?
No comments:
Post a Comment