Ja siirtyi omaan huoneeseensa. N.Y.T. Nyt. Eli viime maanantaina.
Viikonloppuna elettiin vielä ihanan seesteistä kahden herätyksen taktiikkaa. Miksi korjata sitä, jos ei se ole rikki, sanoi viisas äitiystävä, jolle pohdin ääneen Arvon omaan huoneeseen siirtämisen mahdollisuutta.
Sitten tuli maanantaiyö ja Arvo herätti 10 kertaa. Kyllä kiitos, nyt riitti ja näkemiin!
Luonnollisesti töihinpaluuni lähestyessä tämä on ollut tekeillä jo parisen kuukautta. Pinnasänky irrotettiin sängystämme samalla kun vähensin yösyöttöjä 8 kuukauden iässä, mutta se on ollut samassa huoneessa vielä. On ollut sitä ja tätä ja äidistä on tuntunut hurjalta.
Nyt se kuitenkin tapahtui. Oma huone. Tai no, siellä omassa huoneessa on lisäksi vuodesohva ja työnurkkaus. Että oma puolikas huone. Riittänee nyt alkuun.
Sinne nukahti kuin aina ennenkin. "Nukkuuhan se vieraissakin paikoissa", totesi mies. Totta, juuri viime viikolla nukahti muutaman venkoilun jälkeen itsekseen äitini olohuoneeseen.
Muutaman kerran kävimme kuitenkin huoneessa pyörimässä illalla. Katsomassa pientä hämärässä. Ja mies nukkuu muutamat ensimmäiset yöt vielä vieressä vuodesohvalla. Siirtymäaika.
Ja mitäs minä sitten tein? No, ensinnäkin katsoin vielä sängyssä "telkkaria" eli kännykästä HBO Nordicista Divorce-sarjan ekan jakson. Omaa aikaa! Sitten nukuin 8 tuntia äksänä keskellä parisänkyä. Korvatulpilla, mitään en kuullut.
Arvolla ja iskälläkin oli yö mennyt kohtalaisesti.
No comments:
Post a Comment