14 päivää. 6 yöpaikkaa. 2 maata. Ajettavat kilometrit yhteensä kuitenkin yhteensä alle 1000.
Reitti: Ljubljana-Bled-Bovec-Kojsko-Piran-Rovinj-Pula-Opatija-Postojna-Ljubljana.
Siinäpä kesälomareissumme numeroissa ja reittinä. Tai no käväistiin me myös Italian puolella pitsalla ja ruokakaupassa, kun se melkein oli reitin varrella. Ah, pakko rakastaa tuota Manner-Eurooppaa, missä kaikki on niin lähellä.
Joku varmaan hengästyisi. Mutta meille tällainen reissaminen on aivan
ihanaa luksusta ja niiiiiin rentouttavaa. Näemme paljon, koemme paljon,
mutta joka päivä myös relaamme. Emme ole koskaan olleet kahden viikon
potslojoilijoita (kokeiltu on sitäkin!). Loman lopulla juteltiin miehen
kanssa, että juuri mitään ei olisi eri tavalla tehty eikä missään olisi
"tarvinnut" kaueampaa viipyäkään.
Näimme matkalla vesiputouksia, rotkoja, luolia, järviä, vuoria, jokia, pikkukyliä ja isompia kaupunkeja. Me viihdymme paremmin pikkukylissä ja isoista kaupungeista yleensä riittää mahdolliset "päänähtävyydet" ja kaupunkikierros.
Usein päiväämme kuului joku nähtävyys tai vaikka biitsillä käynti
aamupäivällä, turistikierrosta kaupungilla Arvon ollessa päikkäreillä
vaunuissa tai sitten seuraavaan paikkaan siirtyminen hänen nukkuessa
autossa. Arvo kulki mukana myös hyvin kavereilta lainaan saadussa
retrorinkassa.
Vaunuilla ei ollut luonnonnähtävyyksille mitään asiaa ja esimerkiksi Pulan amfiteatterilla se oli ihan huippu. Kaupungeissa vaunuilla joutui tekemään vähän reittivalintoja, mutta aika hyvin siellä pikkukylissäkin pääsi kulkemaan.
Päikkäreiden jälkeen nautimme jossain lounasta ja hengailtiin ehkä
vielä kaupungilla tai biitsillä. Sitten illallinen ja joka ilta kello 20
Arvo meni nukkumaan ja me vanhemmat vietimme iltaa
parveke/terassi/leirintäalueella. Yleensä viiniä juoden ja seuraavaa
päivää suunnitellen. Mitään kovin tarkkoja aikatauluja tai
nähtävyyssuunnitelmia meillä ei ollut, vaan tehtiin niitä matkan
edetessä.
Taaperon kanssa matkustaessa oli tietty varattava reippaasti aikaa
myös leikkipuistoiluun ja muuhun sekoiluun. Aina kun näimme leikkipaikan
pysähdyimme sinne hetkeksi leikkimään. Aina kun näimme varjoisan
leikkipaikan leikimme pidempään ja painoimme sen vielä mieleemme
seuraavaa päivää varten.
Oli myös tosi jees, että tiellemme sattui myös useampi kahvila/baari/ravintola, joissa oli myös ulkoleikkipaikka lapsille. Ja leikkipaikaksihan taaperolle toki kelpasi myös joidenkin majoitusten terassit sekä vaikka Piranin Tartinin aukio, jossa Arvo juoksi paikallista tyttöä karkuun. Suoraan äidin helmoihin. Äitin poeka!
Parhaita asioita ensimmäiseltä reissamislomaltamme perheenä upeiden
nähtävyyksien, auringon, uusien kokemusten, hyvän ruoan ja vapauden
tunteen rinnalla olivatkin sitten ne pienet hetket - yhdessäolo ja
oivallukset onnesta.
Pieniä hetkiä kuten ensimmäisen talviturkin heittäminen
taianomaisessa Bledissä. Torkut kantorinkassa Vintgarin rotkossa.
Pulahdus Slovenian ja Italian rajalla virtaavaan jokeen. Aidan yli
kiipeäminen sairaala-alueella sijaitsevalle unelmarannalle Rovinjssa.
Pienet tanssit Piranin aukiolla tympeän haitarinsoittajan iloisiin
rytmeihin. Riehakas kirmaaminen Bovecin vuoristokylässä sijaitsevan
leirintäalueen poikki aamupalaa tekemään. Postojnan luoliin
odottaessamme Arvo hurmasi joukon aasialaisnaisia. Kuinka Arvo rakasti
yhden majapaikan kissaa. Ja seuraavan majapaikan koiria. Ja kuinka hän
hoki "täti toi" aina kun sai herkkuja, kun yhdessä majapaikassa paikan
emäntä tosiaan toi joka ilta meille jotain herkkua.
Ja sitten oli niitä äitiyden tähtihetkiä, kun hermo meni ravintolassa ja taisi se mennä turhan nopeasti leirintäalueellakin Arvoa nukuttaessa. Siihen mulla oli kuitenkin paras mahdollinen lääke mukana, nimittäin itseäni pitkäpinnaisempi mies. Paras reissuperheeni <3 p="">
Reitti: Ljubljana-Bled-Bovec-Kojsko-Piran-Rovinj-Pula-Opatija-Postojna-Ljubljana.
Siinäpä kesälomareissumme numeroissa ja reittinä. Tai no käväistiin me myös Italian puolella pitsalla ja ruokakaupassa, kun se melkein oli reitin varrella. Ah, pakko rakastaa tuota Manner-Eurooppaa, missä kaikki on niin lähellä.
Näimme matkalla vesiputouksia, rotkoja, luolia, järviä, vuoria, jokia, pikkukyliä ja isompia kaupunkeja. Me viihdymme paremmin pikkukylissä ja isoista kaupungeista yleensä riittää mahdolliset "päänähtävyydet" ja kaupunkikierros.
Vaunuilla ei ollut luonnonnähtävyyksille mitään asiaa ja esimerkiksi Pulan amfiteatterilla se oli ihan huippu. Kaupungeissa vaunuilla joutui tekemään vähän reittivalintoja, mutta aika hyvin siellä pikkukylissäkin pääsi kulkemaan.
Oli myös tosi jees, että tiellemme sattui myös useampi kahvila/baari/ravintola, joissa oli myös ulkoleikkipaikka lapsille. Ja leikkipaikaksihan taaperolle toki kelpasi myös joidenkin majoitusten terassit sekä vaikka Piranin Tartinin aukio, jossa Arvo juoksi paikallista tyttöä karkuun. Suoraan äidin helmoihin. Äitin poeka!
Ja sitten oli niitä äitiyden tähtihetkiä, kun hermo meni ravintolassa ja taisi se mennä turhan nopeasti leirintäalueellakin Arvoa nukuttaessa. Siihen mulla oli kuitenkin paras mahdollinen lääke mukana, nimittäin itseäni pitkäpinnaisempi mies. Paras reissuperheeni <3 p="">
No comments:
Post a Comment