Bussissa on raukea tunnelma, kollektiivinen työmatkarauha. Se kaikille arvokas hetki ennen vilinää. Vedetään yhdessä syvää henkeä.
Kun on deadline, uutta haastetta, sokerilakko, kuuma kahvi, mökkisauna, suukko ovella, linssikeitto, ulkohousut, viikkopalis, vaipat loppu, ystävän viesti, Reko-jako, iltapala, missä pipo, unilelu, lounaspettymys, pottatarrat, hiljainen toimisto, Instaan kuva, sienimetsä, harrastuskalenteri, d-vitsku, kauppalista, iltalenkki, kortti postiin, flunssalääkkeet... unohtuikohan jotain?
Ai niin! Punkki miehen reidessä. Uhmaraivarit kassajonossa. Varvas kolahtaa leikkiauton reunaan. Puurossakin klimppejä...
Sitten ne rakkaat kasvot hiekkalaatikolla. Nenässä räkää, suulla hymy.
Eikä mitään kiirettä. Paljon kaikkea, mutta ote on rento. Rullaahan se siinä. Arki.
Ja joka ilta ennen unen hetkeä me kolmestaan sängyllä. Leikitään vuorollamme, että uni jo tuli. Nauretaan.
Kunnes talon valtaa lähes äänetön ääni. Se, jota ilman ei huominen tule. Tuttu tuhina.
Huokaisu ja treffit sohvalla. Minä, mies ja kukkakaalilautanen sekä Narcos. Hyvä, ellei jopa täydellinen, tiimi.
Tervetuloa syksy. Ei sinua täällä pelätä. Ihan jopa tykätään!
No comments:
Post a Comment