Jännittihän se aika paljon taas etukäteen. Pitkä loma takana, olimme lähes 24/7 yhdessä, joskin Arvo harjoitteli päivähoitoa mammansa mökillä edeltävän viikon kun me olimme jo töissä. Mietin myös, että muistaako Arvo enää päivähoitoa ja hoitajia, vaikka yritimme niistä välillä loman aikana hänelle aina muistaessamme jutella.
Kyllä, Arvo selvästi muisti päiväkodin. Hän tiesi, mistä aamupalaa saa. Ja kun hän on kotonaan joka paikassa, mihin meneekin, oli hän sitä taas päiväkodissakin.
Päiväkodin hoitajat kertoivat Arvon olleen ensimmäisellä viikolla vähän aiempaa enemmän tuttujen aikuisten perään, kun talossa pyöri paljon tutustujia vanhempiensa kanssa. Keväällä hän oli se uusi ja kuopus (saattaa kuopuksena pysyäkin, muttei enää ole se uusi tyyppi), joka sai eniten huomiota. Nyt asetelma on eri.
Lisäksi suurin osa Arvon ryhmästä siirtyi vanhempien ryhmään, joten paljon uusia kavereita ja toimivan ryhmädynamiikan löytämistä luvassa.
Kaikki on kuitenkin mennyt taas tosi hyvin. Arvo on sopeutuvainen ja meidän peräämme hän ei juuri koskaan ole itkeskellyt ja vierastuskaudetkin hän näyttää jostain syystä skipanneen täysin.
Erotilanteissa hän on itkenyt ainoastaan, jos siihen liittyy jotain yllättävää tai erikoista. Esimerkiksi Arvon ei tarvitsisi mennä joka aamu vielä aamupala-aikaan päiväkotiin, mutta se on toimivin ratkaisu hänen kannaltaan. Jos ryhmä on esimerkiksi lähdössä juuri ulos kun viemme Arvoa, se on tuntunut hänestä oudolta.
Äitikin on sopeutunut hyvin. Ikävä riipaisi parina ekana päivänä enemmän kuin Arvon aloittaessa päiväkodissa alkuvuonna. Silloin olin ollut töissä jo pari kuukautta ja tottunut erossaoloon. Nyt viidessä viikossa taas ehdin minäkin tottua siihen, että yhdessä ollaan koko ajan.
Loma on kuitenkin aina lomaa, kotiäitiarkea en varsinaisesti ikävöi, ja kuten olen aiemminkin kirjoittanut, päiväkoti tuntuu edelleen täysin oikealta ratkaisulta. Syksy tuo mukanaan myös omaan työhöni isoja muutoksia, joten ihan mielenkiintoisia aikoja on luvassa senkin suhteen.
Kesän aikana hoitajat olivat kyllä unohtaneet Arvon suunnattoman ruokahalun ja siitä olemme taas kuulleet päivittelyä. Lisäksi he ovat kuulemma huomanneet Arvon oppineen kesän aikana sanmonaan "ei halua", joka tuleekin tosiaan aika jämäkästi. Kotonakin.
No comments:
Post a Comment