Kolmen päivän häät - millaiset oli meidän hääfestarit?

Minun ja mieheni neljäs hääpäivä on jo aivan nurkan takana. Juhlimme sitä etukäteen (sopiva lastenvahtitilanne) käymällä ravintolassa ja leffassa. Heitimme siinä pienet ylävitskat, että ihan hyvin me on vedetty nää vuodet!

Ja mikäs sen parempi syy kuin hääpäivä muistella omia häitään. Ja pakottaa muut kuuntelemaan muisteloita ja katsomaan kuvia! #sorrynotsorry

Meillähän häiden juhlinta tosiaan kesti peräti kolme päivää. Tätä venytettyä kaavaa suosittelen ihan kaikille häitä suunnitteleville. Miksi tyytyä yhteen päivään, kun voi pitää festarit?

Naimisiin menimme perjantaina maistraatissa (töistä saa vapaapäivän, jos avioituu arkena, vink vink!). Yksinkertaiset menot. Sormukset sormeen, suukot ja nyyhkikset. Todistus kouraan, että virallista on. Todistamassa oli toistakymmentä lähintä. Mulla oli yllä valkoinen puuvillamekko, hääjuhlassa sen sijaan vihreä "iltapuku".

Juhlapaikka oli varattu koko viikonlopuksi ja siellä pystyi myös yöpymään. Virallisen toimituksen jälkeen pidimme pienet epäviralliset puutarhajuhlat vihkimisessä mukanaolleille. Lyhyen juhlinnan jälkeen alkoikin sitten työleiri lauantaita varten. Teimme itse häihin myös ruoat (pl. kakut), joten hommaa riitti. Toki tässä sivussa tarjoiltiin toki talkooväelle ruokaa ja viiniä, jotta pysyivät tyytyväisinä.

Lauantaina oli sitten vuorossa se todellinen hääjuhla. Koska juhlatila oli pienehkö, oli porukka kutsuttu kahdessa erässä. Syömään ja vain iltajuhliin. Iltajuhlijat tulivat kakulle ja lähes kaikki ohjelma oli niin, että koko porukka oli paikalla.

Ohjelmassa oli muutamat herkät puheet ja ihanat musiikkiesitykset. Perinteiset sukkanauhan sekä kimpun heitot tehtiin myös ja palomiehet veivät varastetun morsion naapuribaariin drinkille (siis jäätävän tiukalle shotille, joka humpsahti päähän!).

Juhlapaikalla oli myös photobooth ja olimme miehen kanssa suunnitelleet vieraille pelin, jossa oli muutama tehtävä (tarkoituksena tutustua toisiinsa) ja palkintona pääsy yläkertaan järjestettyyn shottihuoneeseen (jossa siis tarjolla erilaisia shotteja ja musiikkia, muu juotava oli tarjolla alakerrassa).

Sitten tanssittiin, saunottiin (kavereiden paloautosauna oli juhlapaikan pihalla) ja naurettiin aamuun asti. Meillä kun ei ole tapana ollut poistua mistään juhlista ensimmäisenä, niin emme halunneet lähteä omista häistämmekään, vaan nautittiin loppuun asti siitä ainutlaatuisesta juhlahumusta. Me ja muutamia muita vieraita jäätiinkin sitten vielä hääpaikalle toiseksi yöksi.

Sunnuntaiaamu alkoi toisella työleirillä, kun siivosimme ja pakkasimme juhlien jäljet kasaan. Siitä sitten lähdimme tuoreen aviomieheni kanssa juhlimaan vielä kaksin ravintolaillalliselle ja hotelliin.

Ehti hienosta hotellihuoneestakin nauttia tällä järjestelyllä enemmän kuin muutaman yötunnin verran.
Maanantai koitti ja aviomies lähti viemään vuokrattuja juhlakamoja takaisin sillä välin kun minä nautiskelin vielä huomenlahjastani hotellin kylpyläosastolla.

Juhlien jälkeen olin niin täynnä rakkautta ja kiitollisuutta. En vain miestäni kohtaan vaan koko lähipiiriämme. Kaikkia, jotka auttoivat juhlien järjestämisessä ja kaikkia vieraita, jotka tekivät juhlasta niin lämpimän. Voi kun pääsisin siihen hääkuplaan vielä joskus käväisemään!

Voisi siis sanoa, että me otettiin kaikki irti häistämme.

Häihin liittyy myös tällainen muisto. Pakko jakaa.

Olen käynyt tasan kerran elämässäni ennustajalla. Se tapahtui syyskuussa 2007. Hän ennusti minulle rakkautta kolmen vuoden päästä ja itse kirjoitin ennustajalla käynnin jälkeen silloiseen blogiini (juu, blogattu on vuodesta 2005), että menen naimisiin kuuden vuoden päästä. Sitten kävi niin, että tammikuussa 2010 löytyi rakkaus ja elokuussa 2013 menin naimisiin. Nappiennustukset!

Ennustuksessa oli myös tällaiset yksityiskohdat: mies on vanhempi (yhden vuoden onkin), tapaamme työpaikalla (tapasimme työpaikkojemme, siis eri työpaikat, juhlien jatkoilla) ja saamme kaksi lasta, joilla on suuri ikäero (tämä jääpi nähtäväksi).

Kaikki paitsi ensimmäinen kuva: Mimesis