Imetys loppui yhtäkkiä - snif ja jee!

439 päivää, ihan joka ikinen päivä ilman yhtään välipäivää, imetin lastani. Ja sitten se yhtäkkiä loppui.

Pari viikkoa sitten oli illan elokuvissa ja Arvo meni silloin nukkumaan ilman iltaimetystä.

Seuraavana iltana hän sitten vain taputti tissiä ja katsoi minua merkitsevästi. "Kiitos, mutta ei kiitos enää, äiti". Sitten hän ryömi sohvan toiseen päähän ja joi vesipullostaan huikan.

Oliko tämä nyt tässä? parahdin. Arvo ei ole koskaan ollut mikään paidan repijä ennenkään eikä hän ole kertaakaan tämän jälkeen osoittanut kiinnostusta imetykseen. Eli siinä se sitten oli.

Olin itsekkäästi ajatellut, että imetys loppuu silloin, kun minä päätän niin. Viime elokuusta alkaen olen äidintahdistanut imetystä, ensin väheni yöimetys, sitten se loppui ja töihinpaluun lähestyessä väheni päiväimetys, töiden alun jälkeen vakiintui nopeasti aamu ja ilta, sitten enää vain ilta. Tuntui oikeastaan aika kivalta, että Arvo sanoi asiassa sen viimeisen sanan enkä minä, vaikka vähän yllättävää se olikin.

Olenhan minä "vapautumista" imetyksestä myös tietyllä tapaa odottanut. Nyt kun olen ollut kipeänä, lääkekaapin salat ovat avautuneet ihan eri tavalla. "Mähän voin ottaa näistä ihan mitä vaan!" kiljahtelin innoissani miehelle erilaiset nuha/kipu/yskälääkkeet kädessäni. Kuin lapsi karkkikaupassa vai miten se meni...

Mutta onhan se loppuminen haikeaakin, vaikka en koskaan imetystä erityisesti rakastanutkaan. Kyllähän me pitkä taival kuljettiin Arvon kanssa.

Synnärillä imetys oli kamalaa. Arvo ei saanut kunnon otetta rinnasta eikä maitoa alkanut kunnolla tulla. 2 millilitran ruiskuihin sain lypsettyä muutamia tippoja ja olin niin onnellinen niistä. Mutta imetystilanteessa aina itkin ja ahdisti edes kokeilla sitä.

Vauvan imetys.

Mies haki kätilöitä apuun joka imetykselle, onneksi tajusimme pyytää paljon apua, joka kätilöltä sain hieman erilaisia neuvoja. Rintakumiakin ehdoteltiin, mutta olin kuullut siitä paljon huonoa ja päättänyt olla ilman. Yksi kätilö auttoi joka kerta rinnan vauvan suuhun oikeaan asentoon. Olin siitä todella kiitollinen.

Sitten yhdessä vuorossa oli kätilö, jonka ehdottama asento toimi (öö, en muista mikä se oli, sori) ja Arvo sai siitä lähtien paremmin kiinni.

Paljon imetysasentoja jäi kokeilemattakin, kukaan ei esimerkiksi ehdottanut minulle makuultaan imetystä, joka kuulemma sektioäideille on usein helpoin.

Arvo syntyi perjantaiaamuna ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä huuto ei loppunut enää millään. Äitikin oli lähes hysteerinen. Kätilö toi 10 ml luovutettua maitoa ja Arvo nukahti sekunnissa sen saatuaan. Kun saisin hetken levätä, ajattelin ja heräsin 4 tunnin päästä. Sitten jaksoi taas yrittää.

Sunnuntaina molempiin nilkkoihin kiinnitetyt tunnisterannekkeet putosivat pois ja Arvon painon todettiin pudonneen yli 10%. Sitten piti antaa korviketta.

Nykytiedoilla olisin vielä odottanut. Maanantaina kotisohvalle istuessani maito nousi lähes saman tien. Muistan hämmentävän tunteen rinnoissa, en voinut uskoa sen tapahtuvan samalla hetkellä kotiinpaluun kanssa, vaikka sitä olivat kätilöt uumoilleet tapahtuvaksi kun olin hieman "herkillä" sunnuntain ja maanantain.

Siitä se sitten lähti ja kun puoli vuotta oli täynnä, jatkettiin koska se oli siinä vaiheessa niin vaivatonta. Yöimetys oli pakko lopettaa elokuussa, kun väsyin liikaa. Se olikin varmasti ihan hyvä aika lopettaa se, eipä Arvo sitä kauaa kaivannut.
 

Taaperon imetys.

Korvikkeen antamisen lisäksi toinen asia, jonka tekisin toisin olisi sähköpumpun ostaminen. Kun pullo alkoi maistua Arvolle, olisi sillä ollut käyttöä. Käsipumppu oli aika rasittava käyttää "runsaimpina aikoina".

Tärkein vinkki tuleville äideille olisi ehdottomasti se, että lukekaa imetyksestä etukäteen. Facebookissa on ryhmä Imetyksentuki ry, liittykää. Jo etukäteen sieltä voi saada paljon tietoa erilaisista haasteista, kun ei se välttämättä menekään niin, että tissi suuhun ja menoksi. Itse sain sieltä paljon vertaistukea eri vaiheissa, jo synnärillä ja kävin imetystukitapaamisissakin myöhemmin paikan päällä keskustelemassa.  Ekat kuukaudet ovat mahdollisesti tuskatuttavia "ikuisen imetyksen parissa", mutta kyllä helpottaa siitä.

Ja hei ottakaa kuvia, ihan kiva sitäkin on muistella jälkeenpäin, että mitäs sitä tuli tehtyä sata-miljoonaa-tuntia! Meillä on aika vähän kuvia, muutamia oikein hyviä onneksi.

Sellainen imetystaival. Hyvä oli. Tissitkin selvisivät siitä... sanoisin aika miedoin muutoksin!

Imetys - miten kauan jatkan?

Kyllähän se itsestäkin usein jo aika hankalalta tuntuu. Arvo pyörii kuin hyrrä, vähintään jalka vipattaa. Vaihtaa puolta ja kalkattaa välissä.

Ja kyllä se välillä tuntuu oudoltakin. Itse imetän isoa rötkyäni ja vieressä ystävä viikon vanhaa pikkuistaan. En koskaan kuvitellut imettäväni isoa rötkyä.

Julki-imetys nolotti aluksi, mutta nopeasti totuin siihen ja olenkin imettänyt siitä lähin ihan kaikkialla ja koska vaan. Ratikassa, laivaterminaalissa lattialla, ravintoloissa, puistonpenkillä pakkasessa ja liikkuvassa autossa (tissi turvakaukaloon kun itse vöissä -menetelmä hallussa!). Itselle on tärkeitä olleet toimivat imetysvaatteet, joista se sujuu helposti ja omat rajat eivät ylity liiaksi. Mutta onnistui missä vaan ja koska vaan.

Viime aikoina olen huomannut, etten tahdo enää imettää missä vaan ja koska vaan. Iso rötky venkoilee, omat rajat paukkuvat. En tunne oloani enää mukavaksi. Onneksi Arvoa on jo helppo hämätä. Kiinnittää huomio toisaalle, tarjota muuta ruokaa. Olenkin yrittänyt vähentää pikkuhiljaa imetyksen ruoan jälkeisiin kertoihin.

En oikeastaan ole missään vaiheessa asettanut mitään takarajaa imetykselle. Tavoite oli puoli vuotta ja se täyttyikin, mutta siinä vaiheessa imetys oli helpompaa kuin koskaan ennen, joten miksi lopettaa.
Yöimetys kävi voimille kesällä ja ensin vähensin sitä ja lopetin kokonaan noin kuukausi sitten. Imetän ennen hampaidenpesua illalla ja seuraavan kerran aamupalan jälkeen.

Monet kyselivät kesällä, ehkä jo keväällä, kauanko aion imettää. Vuoden ainakin, olen kai useimmin vastannut. Niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Huonoina päivinä olen toivonut jo pikaista loppumista... Tai oikeastaan vain alkukuukausina, kun imetin koko ajan ja se sohvan nurkassa könötys tuntui jo vapaudenriistolta.

Nykyään enemmän jo kuulee "ai, sinä vielä imetät" tai "et sä varmaan enää imetä". Vaikkei tarkoituksella, siihen liittyy sellainen pieni sävy.

Ennen Arvon syntymää sanoin varmasti monelle "lopetan ennen kuin oppii sitä pyytämään". Tähän liittyi minulla sellainen väärinymmärrys, että en ennen lapsen saamista tiennyt, että maito on pääasiallinen ruoka vuoden ikään. Luulin, että kun oppivat syömään perunaa niin pärjäävät sillä. No, ei se niin ollutkaan.

Nyt kun se vuoden imetyksen suositeltu rajapyykki lähenee, tulee samalla myös ajankohtaiseksi töihinpaluu. Imetys tulee vähenemään joka tapauksessa, ehkä osittain huomaan taas toivovani, että se samalla loppuisi... Ja sitten taas toisaalta kävin viime viikolla imetystukiryhmässä kyselemässä neuvoa töiden ja imetyksen yhdistämisestä.

Kun sitten on yksi henkilökohtainen mutta.

Ihminenhän on siitä kumma laji, että aikuisenakin juomme toisen lajin maitoa. Suomalaisina olemme siitä kumma kansa, että niin paljon ja koko ajan.

Ja kun maidostahan imetyksessäkin on luonnollisesti siis kyse. Plus tietysti kaikki muu terveydellinen hyöty, kyllähän vähän mietin että miksei Arvo sairastunut meillä useamman päivän jyllänneeseen vatsatautiinkaan...

Mutta siis mun, joka kasvatan lapsestani kasvissyöjää, ahdistun maitoteollisuudesta ja ihailen vegaaneja, on siis vähän vaikea perustella itselleni, että miksi lopettaisin oman maidon antamisen ja korvaisin sen lehmänmaidolla?

Me emme miehen kanssa juo maitoa kuin kahvissa, Arvolle ajattelin koittaa tarjota esimerkiksi kalsiumrikastettua kauramaitoa ruokajuomaksi. Kalsiumiahan saa muistakin lähteistä. Kasviksistakin. Ja juustoa kuitenkin käytämme paljon. Jugua ja rahkoja vaihtelevasti. Toki Arvon kohdalla tähän pitää kiinnittää enemmän huomiota.

Kauanko aion siis imettää? Niin kauan kuin se onnistuu, minusta tuntuu hyvältä ja Arvo tahtoo. Niin kauan kuin kaikki nämä ehdot täyttyvät.

Pohjoismainen imetysviikko on menossa nyt. Kuva on kesältä ja paljon imetystietoutta Imetyksen tuen sivuilta täältä.