Äidin oma aika

Oijoi. Heti tässä tekstin kirjoittamisen alkuun tuli vahva deja vu. Omasta ajasta. Joku muiston häivähdys vanhasta elämästä. Kevään tuoksu...

Viime viikon keskiviikkona kävelin Helsingin kaduilla vaunuitta ja suuntanani oli uusi, tyylikäs aikuisten ravintola Factory. Siellä minua odotti ystävä, otin lasin valkoviiniä ja söin keskeytyksettä hyvää ruokaa. Puhuin muustakin kuin A:sta, kuuntelin treffeistä ja välillä puhelimeen piippasi väliaikatietoja kotoa. Oh, mitenkä hienoa oli. Ja sitten kolme tuntia myöhemmin kiirehdin bussipysäkiltä malttamattomana kotiin suukottamaan A:ta.

Viikko sitten maanantaina sitten taas uskaltauduin uimahalliin ilta-aikaan (koska on hiihtoloma, normaalisti en mene sinne iltaisin tai viikonloppuisin tungoksen takia). P haki A:n uimahallin pihasta töistä tultuaan. He kävivät mammalla ja lähtivät sitten kotiin. Minä pulahdin altaaseen, uin reipasta tahtia 500 metriä, jonka jälkeen piti höllätä tahtia seuraaviksi 500 metriksi. Ihan ei ole kunto sama, mitä ennen raskautta. Eikä mikään ihme, kolmeen kuukauteen olen lähinnä kuntoillut kävelemällä. Ja sinänsä ihan ok uintimatka, koska raskauden lopulla en jaksanut kokonaista kilometriä enää uida.

Uinnin jälkeen kävin saunassa ja koska bussin lähtöön oli aikaa, Stokkan herkussa. Kaupassa vaeltelin hyllyjen välissä ja katse kiersi eri tuoterivistöjä tarkkaan. Ei ollut hytkytettäviä vaunuja, joista koska tahansa saattaa kuulua se ensimmäinen vieno "äää", jonka jälkeen on jo kiire.

Oman ajan tarve on tullut voimakkaammaksi tässä viime aikoina. P käy yleensä ainakin kerran viikossa A:n kanssa kahdestaan vaunulenkillä ja minä touhuan kotona omiani. Pari kertaa olen käynyt vapaaehtoishommissa yksin. Ihan alussa, kun A:ta ei vielä voinut viedä ulos, ja kovien pakkasten aikaan kävin yksin lenkillä. Kerran kävimme P:n kanssa lenkillä yhdessä niin, että äitini oli kotonamme A:n kanssa. Viime viikonloppuna kävimme P:n kanssa metsästämässä nimiäislahjaa kahdestaan ja A oli äidilläni hoidossa (tähän muuten kehotettiin neuvolassakin jo, jättämään pieniksi hetkiksi hoitoon, että tottuu ja käydän se järkeen). Ennen nimiäisiä kummit vaunuilivat päivänsankarin kanssa tunnin. Uudenvuoden aattona kävin syömässä ystävien kanssa Salvessa. Yhtenä arki-iltana kävin teatterissa.

Siinäpä taitaa olla lueteltuna kaikki oma aika kolmen kuukauden ajalta. Ihan sopivasti tähän mennessä, mutta jatkossa toivottavasti vähän enemmänkin.

Uimisesta tulee toivottavasti viikottainen tapa. Tästä on alustavasti sovittu A:n eläkkeellä ja uimahallin vieressä asuvan mamman kanssa, koska tosiaan iltaisin en tykkää uimassa käydä (töissä käydessä kävin yleensä aamuisin). Aion nyös hankkia kuntosalikortin. Salilla on kerran viikossa myös äiti-vauva-jumppa, johon olisi tarkoitus osallistua myös. Ja kunhan löydän töistä läksiäislahjaksi saadun hoitolalahjakortin, niin varaan ajan kasvohoitoon. Ehkä baariinkin jossain välissä? Vappuna meillä on häät ja äitini on lupautunut A:n hoitajaksi. Ja P:n kanssakin voisi käydä vaikka leffassa (kummit antoivat jo joululahjaksi lahjakortin lastenhoitopalveluihin, se käyttöön!)? Oho!

Ja vielä se kevään tuoksu. Ah.

Best kind of dessert - three in one. Factoryssä. Huomatkaa viinilasi!

Sing-along ja muuta hyvää

Orionissa on järjestetty nyt syksyllä sing-along-näytöksiä. Oltiin viikonloppuna katsomassa ikisuosikkini Grease.

Ihan huikea kokemus. Ihmiset (jotkut peräti teemaan sopivasti pukeutuneet) lauloi ja taputti ja oli ihan fiiliksissä. Yritettiin pysyä mukana hand jivessa ja muutenkin meno oli riehakasta. Noin hauskaa ei oo leffassa varmaan koskaan ollut. Suosittelen ja toivottavasti Orionissa jatketaan näitä näytöksiä, jotka ilmeisesti ovat kaikki myyneet loppuun.

Pieni Merenneito olisi myös haluttu käydä katsomassa sing-alongina, mutta siitä ainoa näytös oli valitettavasti ihan vaan pari päivää ennen laskettua aikaa. Mennään siis noin viikkoa ennen katsomaan siitä ihan tavallinen näytös. Katsotaan kuinka käy ;)

Lauantai oli muutenkin ihana. Lunastin kaasuilulahjaksi saamani superrentouttavan kasvohoidon ja vietettiin muutenkin koko päivä tytöissä. Illalla syötiin Shanghai Cowboyssa, jossa ruoka oli erinomaista. Juuri äskettäin myös Lucha Locossa vierailleena sanoisin kuitenkin, että Lucha on parempi. Meksikolaisia siis molemmat.

Leffan jälkeen istuttiin vielä hetki alas baariin ja tuntui ihan "normaalilta lauantai-illalta", vaikka joinkin vaan vettä. Kunnes piti lähteä kotiin ja sukkuloida humalaisten ihmisten keskellä. Mun vieraiden humalaisten ihmisten toleranssi on laskenut nyt raskauden edetessä todella alas. Ahdistaa ja tuntuu turvattomalta. Olen myös tunnistanut itsessäni pikkuhiljaa kasvavan uudenlaisen tunteen ja se on kai sitten sitä äidin suojeluvaistoa. En minä nimittäin koskaan ole pelännyt niitä bussissa älämölöä pitäviä känniääliöitä, mutta nyt he tuntuvat aika arvaamattomilta. Yöllä kun sain kotioven takanani kiinni, niin huokaisin helpotuksesta.

Sunnuntaina olin auttamassa anoppia hääpaikassamme avoimien ovien päivänä. Hääpaikkammehan oli Naisasialiittounionin omistama Villa Salin Lauttasaaressa ja se tuntui kiinnostavan monia. Siellä kävi siis satoja ihmisiä. Ja kaikki lähtivät yhtä haltioituneina. Itsekin fiilistelin tiloja ja ihania häämuistoja.

Itse olin köökkiapurina, keittelin kahvia ja ravasin Siwasta lisää pullaa, kun yleisömäärä tosiaan yllätti kaikki. Hommissa oli anopin järjestökavereita, jotka jaksoivat iloita ja kysellä Tipusta sekä päivitellä, kuinka minäkin jaksoin 5 tuntia seisoa ja puuhastella. Se on aika hauskaa, että yhtäkkiä sitä onkin joku supernainen, kun jaksaa tehdä tavallisia asioita ;) Munsta on kiva auttaa ja kokonaisuudessaan tilaisuus oli sellainen hyvänmielen tapahtuma. Anopin kanssa juteltiin myös alustavasti Tipun nimijuhlien järjestämisestä Salinissa. Oishan se nyt aika ihanaa!

Pikkujoulun taikaa

Aika kultaa muistot. Tuskin viime vuonnakaan lähdin pikkujouluista väsymyksen takia. Varmaan samasta syystä kuin tänä vuonna, liikaa viiniä ja tunne, että tää homma on nyt taas niin nähty tältä vuodelta.

Ihan hauskaa oli oman tiimin kanssa, sovittiin että ensi vuonna ei puhuta kenellekään muulle kuin omillemme, niin ei tarvitse irrotella kenenkään käpäliä toistemme olkapäiltä.

Lauantaina (kun vihdoin selvisin sängystä ylös) oltiin P:n siskonlasten kanssa jäkismatsissa. Maamme-laulun esittivät lapset ja aloituskiekon heitti sotaveteraanipappa. Minulla oli krapula. Laulun ajan sain vielä hillittyä kyyneleitä, mutta papan astellessa jäälle oli peli menetetty. Vollasin naama punaisena ja lapset ihmettelivät. Ja nauroivat. Ja tuntuivat myös ymmärtävän. P otti valokuvia. Hysteria vain ruokki itkuani.

Sunnuntaina pystytettiin perinteiseen tapaan aamupalamaja, jossa nautittiin myös pipareita ja joulutorttuja.

Sunnuntai-iltana ehdittiin vielä testata Tapiolan Funky Burger (todella suosittelen mestan kasvishampurilaisia, portobello-punajuuripihvi/vuohenjuusto-yhdistelmä, nam!) ja käydä tsekkaamassa se paljon suositeltu ja minua mietityttänyt Gravity. Oli se hieno. Parasta 3D:tä. Sandra Bullockin aiheuttamasta hämmennyksestäkin pääsin yli. Suosittelen sitäkin! Ja Kino Tapiolaa, vanhan ajan fiilistä!

Tallinnan paras ravintola

Alkupalaksi täyteläinen tomaattikeitto lohella ja jättikatkaravuilla. Sivuun vähän proseccoa ja tarjoilijan hauskaa läpänheittoa.

Jälkkäriksi suussa sulava ja päältä rapsakka leipävanukas pienten sorbettipallojen ja kinuskikastikkeen kera. Plus kahvi!

Hintaa kolmen ruokalajin aterialle, kolmannekselle prosecco-pulloa, vedelle ja kahville kertyi tämän verran. Ilolla jätettiin tippiä, koska ruoka oli todella herkullista ja palvelu huikean ystävällistä. Rataskaevu 16:n (on siis sekä ravintolan nimi että osoite) löydät kävelemällä torilta korttelin. Näyttää ulkopäin kalliilta ja ruoan tasosta päätellen hintoja tullaan varmaan nostamaankin jossain vaiheessa. Suosittelen lämpimästi!

Päivä Pietarissa

Pietarissa on paljon nähtävyyksiä, joihin me ei kuitenkaan menty sisälle.

Pietarin paras kasvissyöjän ravintola The Idiot oli todellinen blast-from-the-past. Sieltä sai myös vodkasnapsut ilmaiseksi. Ja oli siellä tosi hyvä ruokakin.

Vähän Pietarista jäi kuitenkin sellainen haikeakin fiilis. (Mitä tossa lukee?)

Mentiin tosiaan P:n kanssa Pietariin St. Peter Linen viisumivapaalla risteilyllä. Se toimi oikeinkin hyvin, mitä nyt Venäjän päässä passintarkastukset yms. tuntui vievän tuhottomasti aikaa. Perus Tallinanlaivamenoon tottuneena tällä botskilla oli kyllä tarjolla enemmän viihdykettä ja joka baarissa tarjolla ihan kunnon drinksujakin - ja ne peräti joka ilta -50% alennuksessa pari tuntia! Laivahan oli melko vanha ja "uima-allasosastolle" mua ei olisi saanut kirveelläkään, mutta muutenhan se oli ihan siisti.

Pietariin pitäisi varata pitempi aika. Eremitaasi olisi kiinnostanut, muttei uskallettu lähteä jonottamaan, jos koko päivä olisikin mennyt sitten siinä. Me siis vain kierreltiin, istuttiin terasseilla ja syötiin hyvin. Ja ihmeteltiin isoja limusiineja, joissa oli jokaisessa kukkapuska ja kaksi sormusta konelaudan päällä. Niistä sitten pyllähteli ulos erinäisiä hääseurueita kuvaamaan itseään tuolla kirkon edustalla.

Varmasti tulee mentyä uudelleen. Tukholma ja Tallinnahan on risteilykohteina jo melko koluttuja, ehkä tää vois olla uus "vakkariristeilykohde" (ai-niin-mutt-sieltähän-ei-saa-tuoda-rajattomasti-viinaa).

Korea House

Perjantaina oltiin Korea Housessa Kruununhaassa. Ruoka oli todella hyvää. Vähän vaihtelua jo totuttuihin aasialaisruokiin.

Itse söin alkuun possunyyttejä ja pääruoaksi liha-Bulgogin. Nettisivuilta ei muuten taida löytyä kasvisruokalistaa, mutta vaihtoehtoja oli niitäkin useampia.
 
Meitä oli kymmenen ja palvelu vähän tökki, mutta tunnelma oli mukava. Ja palvelun sujuvuutta paransi kyllä seinästä löytyvä "kutsu tarjoilija" -nappi.

Perjantaina ainakin oli ruuhkaa, joten pöytävaraus kannattanee.

Kannas & Fingerpori

Tänä vuonna juhlin syntymäpäiviä Kannas-ravintolassa ja Fingerpori-esityksessä Espoon kaupunginteatterissa.

Kannaksessa söin etanoita ja maksaa. Ja molemmat oli törkeän hyvää. Muut pöydässä nauttivat lohikeittoa ja kanaleipää, ylistäviä sanoja kuului myös heiltä. Ja mikäs sen parempaa kuin ravintola, johon tekee mieli jäädä istumaan vaikka koko illaksi! Ei terveysnatseille!

Fingerpori nauratti, muttei hekotuttanut. Osa yleisöstä kyllä hekotti eli olivat luultavasti Fingerporinsa paremmin lukeneet kuin minä. Eihän se nyt mikään suuri taiteellinen elämys ole, mutta jos puujalkavitsit naurattaa niin suosittelen. Ja aivan ehdoton Fingerpori-fanaatikoille.

Kannaksesta viel kaksi juttua (ajalta ennen remonttia). 1. Olen kerran hävinnyt siellä bilisvedon, jonka seurauksena olen edelleen (ku olen nössö) nakutanssin velkaa yhdelle kaverille. 2. Tutustuttiin Kannaksen omistajaan yhtenä vuonna Provinssirockin leirintäalueella. En muista (tiedä) oikeaa nimeä, mutt sen festarinimi oli Mursu.

Kahvila Merenneito ja Haukilahden Paviljonki

Olen tällä viikolla saanut ilokseni käydä kahdessa lounaspaikassa merenrannalla. Istua auringossa keskellä päivää. Melkein kun lomalla olisi... Ainakin sen yhden tunnin ajan.

Ensimmäisenä oli Haukilahden Paviljonki (alla). Viehättävä mesta, lounasbuffet ja myös a la carte -ruokaa. Paikka oli ihan tupaten täyteen ammuttu, mutta ei siinä mitään, jos noutopöydästä ruoka ei olisi loppunut kesken jo ennen puolta päivää. "Vararuoka" olikin sitten aika mautonta ja kuivaa sotkua. Siitä siis pahat miinus-pisteet. Ensi kerralla pitää maistaa erikseen tilattavia salaatteja, jotka saivat paljon kehuja.

Kahvila Merenneitoa (alla) Matinkylän rannassa nyt ei ehkä lounaspaikaksi voi varsinaisesti sanoa. Listalta löytyy nimittäin tasan yksi päivän salaatti (tällä kertaa savulohi ja ihan kelpo annos oli) ja leipiä. Mutta paikka on mitä ihanin - myös kesäiltaistuskeluun. Arkisempi ja kotoisampi kuin Paviljonki.

Vaihtari

Saatoin P:n aamulla lentokentälle ja kävin samalla Suomen ensimmäisessä ihkauutukaisessa Starbucksissa hakemassa 5,10 euron Café Latte Ventin (n. 6 desiä kahvia  eli oli aikamoinen pissahätä kun pääsin 45 minuuttia myöhemmin töihin).

Vaikkei miehen vaihtaminen kahvikuppiin nyt ollut kummoinen vaihtokauppa, maistui tää latte kuitenkin just niin hyvältä kuin Mankatossa, Berliinissä, Vilnassa, Riikassa, Lontoossa, Roomassa ja mitä näitä Starbuckseja nyt on tullut koluttua.

Ja jaoimme me paluubussissa kahvini kanssa mukavan kesäisen aamuhetken haikaillen lähtijän perään.

Tytöt Tampereella

Unia on harrastettu vaihtelevasti. Viikonloppuna Tampereella jätin tahallisesti väliin. Oli nimittäin tyttöjen skumppa&teatteri-retkikauden avaus tänä vuonna.

Käytiin katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa Sudenmorsian. Se oli hyvä. Ei mikään loistava. Hyvä ja kiinnostava. En ole myöskään koskaan saanut tanssista mitään suuria kiksejä. Yksi ystävä sanoi itkevänsä aina kun näkee hyvää tanssia. Itsellä se lähinnä herättää kunnioituksentunnetta, että joku osaa. Mutta siihen se sitten jää, mitään tunteita se ei juuri minulle välitä, jos ei nyt aivan rautalangasta väännetä :)

Käytiin syömässä Roastissa. Nam. Suosittelen lämpimästi. Söin etanoita ja Varrastajan härkää. Jostain syystä noi nettisivut saa tuon paikan näyttämään jotenkin fancylta, mutta se on kuitenkin tosi rento paikka.

Yö sitten tanssittiin. Aamu naurettiin.

Ne vaan on niin parhaita. Tytöt. Just mun.

Nuhanenä ja Sushi

Hei, nyt alkaa riittää. Olen flunssassa viidennen kerran tänä vuonna. Kun nyt aloitellaan viikkoa 10, tarkoittaa se siis nuhaa joka toinen viikko.

Kuulostaako reilulta? Munsta ei.

P.s. Helsingin paras sushi löytyy sit muuten Tokyo 55:sta. Kokemuksen syvä rintaääni puhuu, käyty on meinaan Koto, Sushibar & Wine, Yume, Raku Ya, Domo, Hanko Sushi ja Ichiban. Ja useita kertoja kaikki... No siis ainakin näistä paras, onhan noita vielä kokeilemattakin :)

Hippeilyä

Vietettiin ihana hippeilylauantai Fredrikan Lähteellä, Porvoossa. Kyseessä oli vuosi sitten naimisiin menneiden kavereiden häälahja. Toiveena heillä oli jotain tekemistä ja sitä myös saivat.

Aamu aloitettiin vihermehulla ja joogalla. Maukkaan luomulounaan jälkeen kokeiltiin parihierontaa. Sen jälkeen oli vuorossa asahi-terveysliikuntaan tutustuminen ja päivä päättyi vielä kahveihin ja raakasuklaaherkkuihin.

Suosittelen kyllä kaikille, ihania ihmisiä, hyvää palvelua ja loistokonsepti. Kannattaa ihan reippaasti ottaa yhteyttä ja sopia omanlainen ohjelma. Todella kiva kokemus, eikä minusta tällaisesta kokonaisuudesta mikään hintavakaan.

... Ja jotta meininki ei olisi liian tervehenkiseksi humpsahtanut tultiin Porvoosta meille, tehtiin hullut kasat tortilloja ja juotiin hullut määrät viiniä. Ja skumppaa, jonka tarjosi vastikään naimisiin mennyt pariskunta (salaa pirulaiset). Sitten rymyttiin paikalliseen karaoke-iltaan. Jatkotkin oli.

Niin. Viimeisinä kolmena yönä olen hikoillut, palellut, puristanut unissani vihreitä matoja ihoni läpi ja nukkunut tunnin pätkiä. Ens viikonloppuna kiltimmin.

Loppiaisviikonloppu

Loppiaista vietettiin tänä vuonna yhden ihanaisen polttarihumuissa Turussa.

Tankotanssittiin (olin surkea), saunottiin, syötiin (Mami oli aivan mieletön, etanat on must!), juotiin skumppaa ja tanssittiin koko yö. Seuraavana päivänä oli vuorossa krapulainen brunssi. Ihanaa kun sunnuntaina voi kerrata lauantain tapahtumia, ihan kuin ilta ei olisi vielä päättynytkään <3

Kerrassaan onnistunut viikonloppu, vaikka totuttuun tapaan vaikutukset jatkuvat edelleen näin maanantai-iltana. Lähinnä se on se unenpuute, tänäänkin fiilis on ollut kuin humalassa/krapulassa/vatsataudissa.

Oletteko muuten huomanneet sellaista, että olisitte krapulassa/väsyneenä jotenkin erityisen skarppeja töissä? Minähän tänään taas ihan loistin. Oikeesti. Olin ihan tulessa. Oon huomannut tän ennenkin. Paahdan töitä ku pieni eläin. Liika uni laiskistaa?

Ja perjantaina ennen Turkuun lähtöä vein P:n syömään McDonaldsille niitä himoittuja kasvishampurilaisia! Tykkäsihän se!

I blame Paavo

Olin eilen välipäivähumpalla ihanien tyttöjen kanssa, oli helsinkiläistä, jyväskyläläistä ja peräti yksi kreikkalainenkin.

Ensin käytiin Shanghai Cowboyssa syömässä. Todella hyvä, suosittelen! Mutta kannattaa tehdä pöytävaraus, on kovasti hipsterien suosiossa. Ja tarjoilijat puhuvat vain englantia eli vähän kuin ulkomailla olisi käymässä :) Meksikolainen ruoka oli todella hyvää ja kohtuuhintaistakin!

Sitten mentiin ToKaan eli Torstai-Kalleen. Sieltä saa skumppapulloja 9 eurolla. Huh. Niiden ja Arhinmäki-shottien vaikutuksesta olen aika kalpeana tyttönä tässä tehnyt tätä iltavuoroani etänä.

Kallessa on siis tällainen epävirallinen pressaäänestys menossa periaatteella osta shotti, anna ääni. Pakkohan se oli osallistua, melko hyvä kapitalistien juoni Kallelta :)

Flip is funny . com

Flip Schultz on hauska!!

Käytiin P:n, siskon ja sen miehen kanssa katsomassa kyseisen jenkkikoomikon keikkaa lauantaina. Sisko ja minä nähtiin Flip jo kolmatta kertaa. Ollaan faneja!

Haha, en taas muista koska olisin nauranut noin hervottomasti. Välihuomio: Kävin viime viikolla pikkujoulujen kunniaksi katsomassa Stella Polarista, joka ei naurattanut yhtään.

Ennen naurua käytiin syömässä Kulosaaren Casinon blinipöytä. Turhaan mainostan kyllä, koska se loppui jo vloppuna. Samaiseen mestaan täytynee mennä syömään myös se perinteinen joulupöytä.

Ruokahan siellä on ihan älyttömän hyvää ja laadukasta. Palvelu toimii, paikka ja näkymät on kerrassaan valoittavat. Ruoasta kertoo paljon se, että P, joka välillä nykyään syö sitä kalaakin sanoi: "En mä ole koskaan syönyt sellaista kalaa, jonka rakenne on niin pehmeä."

No sitten vähän juopoteltiin ja sunnuntai meni taas ei minkään parissa. Onneksi olin lauantaina kuitenkin ollut reipas puolueen järjestämässä mielenkiintoisessa koulutuksessa. En voi lakata hehkuttamasta sitä porukkaa!

Üllatüskiva viikonloppu

Olipas yllätyskiva kaupunkiviikonloppu (yksi harvoista tänä kesänä)!

Perjantaina ajauduttiin Aussibaarin terdeltä Sushi+Wine-bariin syömään ja juomaan sakea ja skumppaa. Niin mahtava sushimesta!

Jälkkärit vedettiin Shakersin terassilla ja siitä lähdin sitten puolen yön aikaan pikkuhiprakassa kotiin leipomaan yhdelle kaverilla synttärikakkua (New York Cheese Cake). Siitä tuli ihan hyvänmakuinen, mutta yllättäen kärsivällisyys oli loppunut kesken sekä juustoseoksen sekoitus- että paistovaiheessa.

Lauantai aloitettiin synttärisankarin yllätysbrunssilla, jatkettiin Pride-kulkueella ja Kaisaniemen puiston kemuilla (PMMP jes jes!). Iltaa istuttiin meillä ja yhdentoista aikaan kaupunkiin hilautuessamme metsästiin vapaita terassituoleja melko pitkään :)

Sunnuntaina vein yökyläläiset läheiselle uimarannalle uimaan ja uin itsekin ekaa kertaa kunnolla tänä vuonna (avantouimiset oli hiukan sellaisia kastautumisia).

Syömässä käytiin Torissa. Söin karppaajaystävällisesti hampurilaisen lohkoperunailla, gröhöm. Mutt siis puolustuksekseni mä kyllä tilasin ensin härkäsalaatin, mutta härkä oli loppu ja sitten hämmennyksissäni tilasin vaan jotain, mitä tuli ekana mieleen (lue, sitä mitä mun teki oikeasti mielikin)...

Tori on kyllä niin viehättävä ja hyvä ruokapaikka. Harmi kun ei mahduttu terassille, sisällä oli melko kuuma.

Iso-Roballe on avattu Kippo, josta saa jäädytettyä jugurttia, joka oli mun lempparia jenkeissä asuessani. Siellä käytiin sit jälkkärillä, oli makoisaa. Harmi vaan (vai hyvä?), että se on hiukan syrjässä mun päivittäisen reviirini ulkopuolella. Mutt punavuorelaisille tietty mahtavalla paikalla.

Sitten ostin vielä Vagabondin sandaalit onnistuneen viikonlopun kruunajaisiksi. Eiks oo aika ärtsyn väriset?!

Uusi Valion Aurajuustokerma ja Tokyo 55

Valion aurajuustokerma tuli testattua myös tässä aurajuustovillityksen lomassa. Ei ollut hyvää. Tai siis ei se oikeastaan maistunut aurajuustolle, vaan sellaiselle sekundahomejuustolle, jota muuten useissa pitserioissa valheellisesti kutsutaan aurajuustoksi! Tässäpä tärkeä keissi, josta olen jo vuosia vinkunut, kuluttaja-asiamiehellekin tiedoksi!

Mutta siis mieluummin tavallista ruokakermaa ja aurajuusto aurajuustona. Kermassa ei myöskään ollut makoisia juustopaakkuja, joita oikeaa juustoa käytettäessä kastikkeeseen jää. Nyt siellä tietty jotkut huokailee, että no DAA! Mutta tykkään kokeilla uusia juttuja.

Sain muuten eilen ilon käydä syömässä Tokyo 55:ssa (ilmaiseksi). Sushit oli jotain niin järkyttävän hyviä, varsinkin ravintolan tempuroitu spessurulla, jossa oli lumirapua, tuorejuustoa, mätiä ja  chilimajoneesia. Nam.

Raflan vuohenjuusto-salaatin kruunasi marinoitu sipuli (aikalailla mun marinoidun sipulin makuista, kröhöm) ja karamelisoidut pekaanipähkinät, joiden tekemistä aion kokeilla kotona heti viikonloppuna. Mmmmm. And I wonder why am I pikkusen pläski :)

Arki-illan nopea pinaatti+juusto-pasta

Testissä oli siis aura-pinaatti-pasta Pirkka-lehdestä. Hyvin samanlainen kuin hs.fin Wagnerin helppo pinaattipasta tms., johon tulee auran sijaan fetaa. Vuohenjuusto kävis varmaan kanssa. Pinaatti <3 cheese.

Paista yksi sipuli ja pari valkosipulin kynttä (pilkottuna). Lisää pannulle joko pakastepinaattipussi (tai kaksi) tai tuoretta pinaattia. Lisää kerma ja valitsemasi juusto. Kaada keitetyn pastan joukkoon. 3-4 annosta, voila!