Parhaat YLE Areena -vinkit kipeälle taaperolle ja äidille

Tässä on pidellyt taas vähän kaikenlaista tautia syksyllä. Eipä siinä kyllä muuta kuin että jokaisen perheenjäsenen pääthän ne meinaa poksahdella tästä kotona olosta.

Ollaan tehty palapelejä, luettu kirjoja, tyhjennetty astialaatikoita, täytetty pyykinpesukonetta, juotu leikkikahvia, sammahdettu yhdessä päikkäreille, ajettu autoilla/junilla/veneillä/lentokoneilla, leikitty, järjestelty ja oltu piilosta.

Sitten on katsottu YLE Areenaa. Molemmat taapero sekä äiti. Vuorokipeinä.

TOP 3  a la taapero

1. Isot koneet
Lyhyitä pätkiä isoista koneista, kuten traktorit, hissit, roska-autot. Heh, suht kiinnostavaa maaseudeusta vieraantuneelle aikuisellekin nähdä, miten heinäpaalit tehdään.
2. Hei Taavi
Äidin mielestä visuaalisesti kaikkein miellyttävin piirretty. Ja aina taatun lämminhenkinen ja ilahduttavasti vähemmän stereotypinen kuin useat lastenohjelmat.
3. Hyrräpäät
Opettavainen, kivasti ja selvästi lasta koukuttavasti toteutettu sarja (Teletappien tekijöiltä). Vähän miinusta hölmöistä suomennoksista.

TOP 3 a la äiti

1. Kotiin takaisin
Neljä kautta traagisia ja juonittelevia rakkauskuvioita 1950-luvun Australiasta. Ei yllä Downton Abbeyn tasolle, mutta toimii!
2. My mad fat diary
Hitsit, tää ei olekaan enää Areenassa. Mutta jos jossain törmäät, niin katso. Puhutteli ainakin 90-luvun nuorta.
3. SKAM
Jos et ole vielä ehtinyt katsoa tätä teinien (ja vähän vanhemienkin) suosikkisarjaa , niin nyt on aika! On se niin hyvä!
Ja kuvassa katsomme muuten C More Junioria, joka on meillä kuukauden kanavana. Melko sopivasti :)

Tutista vieroittaminen

Tutista luopuminen tuli ajankohtaiseksi kevään kuluessa vähän yllättäen.

Tutti on oikeastaan ollut Arvolla säännöllisesti käytössä vain unilla. Iltaisin oli se juhlallinen hetki, kun Arvo sai valita tuttirivistä tutin suuhun ja toisen vielä mukaan sänkyyn. Lisäksi aamulla teimme aina vähän "numeroa" siitä tutin jättämisestä makuuhuoneeseen. Että sen paikka on siellä. Toki se otettiin esiin sitten aina myös päiväuniaikaan.

Arvo on nyt vuoden rajapyykin jälkeenkin edelleen heräillyt joitain kertoja yössä (keskiarvo ehkä yksi), usein juuri tuttia etsimään, joten toiveissa oli yöheräilyjen loppuminen kunhan tutti unohtuisi. Tämä oli alunperin tarkoitus toteuttaa joskus kesän aikana.

Yhtenä päivänä kevään mittaan sanoivat kuitenkin päiväkodista, että Arvo menee siellä päiväunille ilman tuttia. Aijaaaaa! Mielenkiintoista!

Päätimme sitten kotona kokeilla yöunille menoa ilman tuttia. Sovimme miehen kanssa, että annetaan tutti alkuun kuitenkin sitten aina yöllä, kun hän herää.

Vähän Arvo ihmetteli ensimmäisenä iltana, ettei tuttia saanutkaan, mutta rauhoittui pienten ylimääräisten silittelykäyntien kera. Yöllä tutti sitten annettiin, kun hän heräsi.

Toinen ilta ja yö oli samanlainen.

Kolmantena iltana iski tutti-ikävä. Arvolla kesti pitkään rauhoittua, mutta sylittelyllä ja silittelyllä lopulta uni sitten tuli kuin tulikin. Sovittiin miehen kanssa, että jos sama meno jatkuisi seuraavana iltana, niin ottaisimme tutin takaisin käyttöön kun tosiaan mikään kiire vieroittamiseen ei ollut.

Neljäntenä iltana uni tulikin taas ihan normaalisti ja useita öitä tämän jälkeenkin meni sujuvasti. Yölläkin pienet silittelyt tai vesi riittivät ja yllättäen tutti jäi pois kokonaan saman tien.

Sitten tuli mutka matkaan, kevätflunssa iski vähän päälle viikko tutittomuuden opettelun jälkeen.

Herätykset lisääntyivät ja Arvo oli itkuisempi. Yhtenä kipeänä yönä annoimme sitten taas tutin. Itse olin varma koko tutittomuuden kaatuvan tähän ja kaiken olevan menettyä. Hieman dramaattista, myönnetään.

Ja niin ei käynytkään. Tuon yhden "tuttirepsahduksen" jälkeen Arvo sitten nukkuikin viikon verran kokonaisia öitä heräämättä kertaakaan. Täysin tutittomana siis. Ja täysiä öitä.

Se oli ensimmäinen viikon putki herätyksettömiä öitä sitten marraskuun 2015. Aijettä. Sen jälkeen olemme nähneet toisen moisen putken (kuka laskee? No minä!) ja vaikka kokonaan yöheräilyjä tutin jättäminen ei poistanut, niin sanoisin kokonaisten öiden lisääntyneen huomattavasti. Ja nykyään heräilyt johtuvat selvemmin jostain tietystä syystä. Hampaat, sairaudet, uusi paikka, mitä näitä nyt on taaperoita öisin harmittavia asioita!

Yöunien kestoon tutittomuus ei ole vaikuttanut. Arvo nukkuu pääasiassa öisin 11-12 tuntia, mutta seassa on 10 ja 13 tunnin uniakin ihan samaan tapaan kuin tutinkin kanssa.

Päiväunillekaan tuttia ei ole enää annettu lainkaan. Arvo nukkuu nykyään sellaiset 1,5 tunnin päiväunet.

Yhtenä pimeänä yönä ehkä noin kuukausi vierottamisen jälkeen, kun hampaat vaivasivat oikein kovasti, yritimme tarjota Arvolle tuttia. Ja sepäs ei enää kelvannut. Peli oli sitä myöten selvä ja tutit heitettiin roskiin.

Meillä vieroittaminen taisi sattua sopivaan väliin, sillä Arvo ei ole osoittanut lelujaankaan kohtaan vielä suurempaa kiintymystä, joten tuttikaan ei ehkä ollut hänelle vielä henkisesti niin tärkeä. Hän ei ole myöskään pikkuvauva-ajan jälkeen koskaan herännyt yöllä valvomaan eli varsinaisesti uutta nukutusta ei ole koskaan tarvinnut tehdä, johon tutti tietysti olisi ollut tärkeä. Ja tietysti tämäKIN on myös persoonakysymys ja olemme ennenkin todenneet Arvolle muutokset ovat olleet helppoja.

Käyttökelpoinen lahja päiväkodin henkilökunnalle

Minun piti olla kauhean kekseliäs ja originelli. Tehdä jotain persoonallista ja yksilöllistä jokaiselle henkilökunnan jäsenelle.

Kauhean nopeasti sitten tulikin se kevätjuhlapäivä. Edellisenä iltana töiden jälkeen sitten suuntasin Ruohonjuureen ajatuksenani ostaa jotain ekologista ja käyttökelpoista. Ei krääsää. Jotain mitä itsekin haluaisi.

Käteen osuivat sitten nämä kauniit bambutiskirätit, joita meillä kotonakin on käytössä.. Käytin hetken miettien, minkä värinen kullekin hoitajalle sopisi. Sillä tavalla persoonalliset ja mietityt! Ja hyväksi havaitut :)

Ostin ryhmän hoitajille omat ja yhden myös päiväkodin keittäjälle, joka ajatuksella aina tekee Arvolle ainoana lapsena kasvisruokaa.

Ehkä jouluksi sitten jotkut spektaakkelit. Tai jouluiset bamburätit...

Ikea learning tower - tuoli taaperolle

Ikea learning tower tuli jostain internetin syövereistä tietoisuuteeni alkuvuonna.

Tuolin ideana on siis yhdistää (Ikean) keittiöjakkaraan kehikko, jonka avulla taapero pysyy jakkaralla turvallisesti ja voi siten osallistua esimerkiksi keittiöpuuhiin.

"Tilasin" tällaisen tuolin Arvon varapapalta eli äidin mieheltä, joka on alan ammattilainen. Hän toteutti toiveen ja maalasin itse vielä sen äitienpäivänä. Maaliterapiaa auringossa mökillä. Ah.
Ja tiedättekö mitä! Tuoli on mullistanut elämämme keittiössä. Ihan totta, mullistanut!

Päiväkodista tultaessa Arvolla oli ennen pinna täysin miinusmerkkinen mitä ruoan odottamiseen tuli. Nyt hän ryntää eteisestä suoraan torniin. Annan hänelle jotain puuhasteltavaa ja hän jaksaa todella hyvin odottaa ruokaa, kun "saa osallistua".

Sama juttu iltaisin iltapalaa tehdessä ja muutenkin keittiössä puuhastellessa. Arvo muuten tykkää myös auttaa tiskikoneen tyhjentämisessä ja vie esimerkiksi muoviastioita paikoilleen.

Tietenkään lasta ei voi jättää torniin valvomatta, mutta ilman kehikkoa itse ainakin pelkäisin koko ajan Arvon horjahtamista alas enkä varmaan touhuaisi niin rennosti vieressä itse.

Arvo ymmärsi heti, kuinka tuolille kiivetään ja sieltä tullaan alas. Muutamia kertoja hän on yrittänyt väärältä puolelta alas tai kiivetä tuolilta vielä korkeammalle. Mutta kuten todettu olemme aina lähellä.

Yhden vaaranpaikan tuoli jo kyllä aiheutti, Arvo oli siirtänyt sitä niin, että ylsi yllättäen kahvinkeittimelle. Hän ehti napata puolillaan kuumaa kahvia olevan pannun, mutta onneksi oli tuuria mukana ja kahvi kaatui tuolin ulkopuolelle eikä hänen päälleen. Pöydille ei myöskään voi jättää veitsiä tai mitään, mitä ei Arvon käsiinsä tarvitse saada, entiseen tapaan.

Meillä on ikkunat aika korkealla ja tuolin avulla Arvo yltää nyt myös katselemaan niistä ulos. Kiire tulee varsinkin, jos hän kuulee koiran haukkuvan keittiön ikkunan alapuolella. Hauvaaa!

Ja ai että! Tuolin avulla pääsee myös nappaamaan pöydältä porkkanan. Tai kirsikkatomaatin. Maistuvat niin paljon paremmilta salaa nautittuna! Ajattelin, että voisi alkaa jättämään terveellisiä välipaloja saataville, heh!

Kerrassaan huippukapistus, yksi parhaita taaperohankintojamme!

Katso ohjeet Ikea Learning Tower -tuoliin.

Vastasyntyneen äiti, tiedä nämä!

Ihana, paras ystäväni valmistautuu ihan pian koittavaan synnytykseen. Olen jo aiemmin ajatellut, että pitäisi koota joku vinkkilista vastasyntyneen äidille, mutta se on jäänyt. Ja nyt tein sen, vähän nämä on tällaisia sekalaisia! Suhteellisen yleispäteviä, joitain ihan randomeja ja viimeinen vinkki vain mun ystävälle.

- Tee se, mitä jaksat. Ei tarvitse suorittaa, mutta minusta oli tosi ihana näpertää joulukarkkeja Arvon ollessa viikon.

- Tisseihin bepanthenia ja rintakehän päälle lämmin kaurapussi, kun menet sänkyyn. Ja muista, ettei se mikä tuntuu "koko ajan vaan istun tässä ja imetän" kestä ikuisesti.

- Pyydä kaikkia vierailijoita tuomaan ruokaa.

- Juo paljon!

- Ja herkuttele! Raskauskilot-shcmaskauskilot, ehtii parin kuukauden päästäkin (tai kymmenen... grhm..). Joillekin se on kilpailu, mutt onneksi siihen ei tarvii osallistua. Niinku ei maratonillekaan, jos ei tykkää juosta!

- Jos haluat ja se on mahdollista, käy ulkona piipahtamassa ilman lasta jo aika alussa. Ehkä kaupassa. Itsellä pään kasassa piti se, että ulkona käväisi valoisalla. Vaikka vartin.

- Synnärillä kätilöistä kaikki irti. Kysy, kysy, kysy ja vaadi.

- Älä pelästy, jos kolmantena päivänä synnytyksestä itket koko ajan. Ahdistusta, onnea ja sitä pakahduttavaa rakkautta. Se on hormonaalista (raskaus päättynyt, imetys alkaa) ja väistyy 90 prosenttisesti. Pikkisen siitä jää kuitenkin.

- Muutenkin kaikki tunteet ovat sallittuja. Ja kaikki on yhtä pihalla alkuun. Se helpottaa 90 prosenttisesti. Pikkisen siitä alun kaaoksestakin kuitenkin jää.

- Hyppää uuteen elämään, johon olet valmistautunut, mutta johon et voinut mitenkään valmistautua.

- If all else fails, you ALWAYS call me! Or if all goes like in Strömsö, you can call me anyways!

Vinkit perhekuvaukseen - jätä äiti kotiin...

- Mieti perheen asut valmiiksi aiemmin kuin tuntia ennen kuvausta.

- Ei auta kuvauksia tai niihin valmistautumista millään tavalla se, että toinen vanhempi on ollut kemuissa edellisenä iltana. (äiti)

- Valitse kuvauksen ajankohta tarkkaan miettien lapsen kaikkia mahdollisia päiväunirytmejä. (silti hän keksii uuden rytmin juuri kuvauspäiväksi eikä ehdi nukkua)

- Väsynyt lapsi ei hymyile. Ei vaikka tehtäisi mitä kevätjuhlatemppuja. Ei.

- Jos lapsi ei hymyile, hyväksy se. Älä itse näytä yhtä vakavalta kuin lapsesi. Lopputulos on Yrmyjen perhekuva.

- Älä valmistautumishetkellä äksyile toiselle vanhemmalle. Ei nopeuta toimintaa eikä paranna kuvauksen yleisilmapiiriä. (äiti)

- Älä laita avonaista mekkoa päälle. (äiti) Oma äitini kommentoi yhtä kuvaa "no tuollaisia ihmiset nykyään käyttää!"... Joo-o, muttei PERHEkuvissa!

- Älä laita läpikuultavaa mekkoa päälle. (äiti)

Käytiin siis perhekuvassa harrastelijakuvaajien popup-kuvaamossa. Jos listaa katsoo, niin suurin ongelmahan tällä kertaa oli... no, minä itse.

Tuli sieltä muutama kiva otos. Ku laps on onneksi vakavanakin söpö.

Kuvat alla: Laura Alasimonen Eka kuva: Ihka-aito selfie kuvausmatkalla

Lidlin hummus

Vihdoin hyvää kauppahummusta! Lidliin on tullut uutuustuote, ihan kolmessa maussa kuulemma, mutta meidän Lidlissä oli vaan tavallista.

Mutta se on siis oikeasti hyvää, aika seesamista, mutta hyvää. Ollaan kokeiltu kaikki kauppojen hummukset, kun siitä tykätään ja jostain syystä se on niiiiin vaivalloista tehdä. Eihän se siis oikeasti ole, mutta ei vaan tuu tehtyä.

Yleensä kaikki kauppahummukset on lentäneet maistamisen jälkeen suoraan roskiin, mutta tätä syötiin eilen illalla melkein koko purkki hapankorppujen päällä. Käytetään hummusta tavallisenkin leivän päällä ja dippaillaan siihen vihanneksia iltapalaksi. Se on aika hyvä proteiinilisäkin kasvissyöjälle noin niin kuin hyvän maun lisäksi.

Onks tää nyt sit joku viikon ruokavinkkipalsta? Ehkä sit mutt piti jakaa tää ilouutinen!

Uusinta: Omenahillo uunissa

Mähän tein kaksi vuotta sitten omenahilloa. Aivan hitokseen omenahilloa! Unohdin yhtälöstä vaan sen, että eihän me syödä omenahilloa. Tai mitään hilloja. Koskaan.

Hillot onkin nyt "levänneet" pakastimen alalaatikossa nyt tämän kaksi vuotta. Tässä raskauden aikana oon ottanut asiakseni syödä niitä omenahilloja, jotta saataisiin pakkaseen tilaa.

Olenkin syönyt nyt aamuisin oma tekemää uunissa paistettua omenahilloa puuron kanssa aika orjallisesti. Ja oon aatellut, että no onhan tää ihan hyvää hilloa. Kehuja mun uuniomenahillo on saanut myös Aadalta, joka herkutteli sillä meillä kyläillessään.

Itse en varsinaisesti tajunnut sen olevan niin hemmetin hyvää ennen kuin tällä viikolla. Mulla on nimittäin pakkasessa myös sellaista omenahilloa, joka ei ole käynyt uunissa. Se on kyllä maustettu mintulla ja rosmariinilla (mä oon niin martta!), mutta ei siis lähellekään niin hyvää kuin mun ihana karkkimainen suussasulava uunihillo!

Eli se todella toimii. Uunitus ja kahden vuoden jäädytys ja hyvää hilloa tuli! Kannattaa kokeilla! Vielä kerran linkki hilloon!

Amy ja Jurassic World

Huono kesä ajaa ihmisen elokuvateatteriin. Itse kävin parin päivän sisään kaksi kertaa ja melko erilaisissa tunnelmissa. Eli vink vink muille sadekarkureille.

Jos nyt rakastit Jurassic Parkia, olet 3D:n ja scifin ystävä, niin mene ihmeessä katsomaan Jurassic World. Olihan se ihan viihdyttävä, mutta all in all lähinnä siinä dinosaurukset söi ihmisiä. Ja toisiaan. Piste.

Amy  taas on dokkari Amy Winehousesta. Itse tykkään Amyn musiikista ja odotuksissa oli vuonna 2007 nähdä Amy Provinssirockissa, mutta toisin kävi (yhyy, eikö koskaan enää tätä "herätä teltasta hikisenä kymmeneltä aamulla ja tajuta, että kaikki muut on jo juomassa kaljaa teltan edustalla").  Mutta kuten dokkari kertoi ja minunkin kommenteista voi jo päätellä, kyseinen vuosi ei ollut Amylle ihan parhaita.

Kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen dokumentti ja hyvin rakennettu. Ehkä kahden tunnin pituudessaan ihan hitusen turhan pitkä. Itselleni kiinnostavinta oli dokkarissa se, että oikeastaan kävi päivän selväksi se, miksi Amylle kävi niin kuin kävi. Tietysti tää oli vaan yksi totuus, mutta kyllä sitä aihetta aika monesta kulmasta käsiteltiin. Ja Amyn persoona tuli esiin. Ja se, miten nuori hän oli.

Suosittelen siis dokkaridiggareille, mutta ehkä myös jonkinlaista kiinnostusta Amyyn vaaditaan.

Kiitollisuushaaste 1/5

Sain kiitollisuushaasteen siskoltani. Toteutan sen mieluummin täällä blogissa kuin Facebookissa, kun mulla on niin paljon asiaa.

1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.

2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.

3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.

4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.

5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)

Please like me

Yhden ystävän kanssa tuossa pohdimme alkuviikosta (viimeisenä lomapäivänäni), että tässä helleputkessa on ainut hankala homma se, ettei ole sallittua köllötellä vaan sohvalla ja katsoa telkkua. Ei niin vaan saa tehdä! Edes yhtenä päivänä välillä!

Tuntuu ihan rikolliselta piiloutua sisätiloihin, kun ulkona paistaa se kauan kaivattu aurinko... Mutt paistaa se huomennakin, voitaisko nyt katsoa vaan tätä Breaking Badia...

Myönnettäköön siis, olen tuhlannut muutamat päivät tästä hienosta kesästä telkun ääressä. Hyi!

Mutta jos teistä on rikostovereikseni niin kannattaa käyttää viimeiset mahdollisuudet (aikaa ensi viikon loppuun) ja katsoa Yle Areenasta Please like me! Sopivan lyhyt ja hykerryttävä sarja yhdelle krapulasunnuntaille ;)

Terkkuja Tallinnasta

Google Maps -auto ajoi ohitsemme.

Klassinen "molemmat jää hoomoilasina tuijottamaan sitä" -tilanne.

Ois pitänyt tehdä jotain hauskaa. 

Ois pitänyt vaikka hypätä ilmaan.

Oisin voinut polvistua maahan ja olla niinku kosimassa. 

Oltais ees pussattu.

Tai pidetty kädestä.

Ois pitänyt ottaa kuva autosta, erikoinen kapistus.

Ei me taideta olla sellaisia nopeita reagoijia, joilla on aina hauska vastarepliikkikin takataskussa.

Meidät voi siis jossain vaiheessa bongata Google Mapsista eräässä tallinnalaisessa kadunkulmassa tekemässä ei-yhtään-mitään.

Oppikaa virheistämme ja jos kohtaatte auton, niin toimikaa! :)

P.S. Hoomoilanen, mistä se tulee?

My Mad Fat Diary

Nyt kun on taas huonot kelit voin suositella niiden pelastajaa, Areenasta löytyvää My Mad Fat Diary -sarjaa.

Teinisarja, mutta toimi ainakin tähän kolmekymppiseen. Sijoittuuhan se sentään 90-luvun alkupuolelle ja soundtrackin on sen mukainen.

Suosittelen!

Uimahallissa

Tämän päiväisen uimahallikokemuksen innoittamana (oli muuten sunnuntaiuimareita liikenteessä vrt. sunnuntaiajelijat) pari uimahallisääntöä:

- Älä ajele karvojasi uimahallissa. Mitään karvoja. Koskaan. Karvojahan sinne irtoaa jokaisesta meistä muutenkin ihan tarpeeksi, niitä ei tarvita tuppokaupalla. Yäk.

- Kuntouimarit-radalla ei jutella (varsinkaan jos sitä pyörii ympyrää 10 ihmistä eli ruuhkaa on muutenkin)! Jos olet tullut uimahalliin viettämään aikaa kaverisi kanssa, anna tila kuntoilemaan tulleille. Todella rasittavaa, kun kuntoradan liikenne pysähtyy täysin kun jotkut jäävät keskustelemaan keskellä allasta.

- Vältä ihokosketusta, kun mehän ollaan kaikki siellä alasti. Älä siis työnny jostain pienestä välistä, jolloin tissisi koskettaa vähän kiusallisesti tuntemattoman ihmisen käsivartta. Pyydä tietä.

- Itselle muistutukseksi: Älä mene uimahalliin sunnuntaisin (kts. yllä olevat syyt).

Vapaaehtoistyöstä

Melko vauhdikkaan viikonlopun (Kulosaaren casino, Le Bonk, 30-vuotishulinaa) vastapainoksi päätin suorittaa pienen "katumusharjoituksen" ja menin kotini lähellä sijaitsevan vanhainkodin ulkoilutusryhmän tapaamiseen sunnuntaina.

Mummo käsikynkkään tarkoituksena tehdä hänen jaksamisestaan riippuen 15-30 minsan lenkki. Mummo painoi jarrut kuitenkin pohjaan heti ovella. "Siellä sataa. Eihän tonne kukaan voi mennä."

Satoikin vähän. Jotkut toiset halusivat silti lähteä. Minun mummo ei. Se kerta päättyi siihen. Seuraavan kerran taidan päästä paikalle vasta ensi vuonna, mutta edes silloin tällöin.

Viime vuonnahan mulla oli se hyvänteko-joulukalenteri. Tänä vuonna teen monia niistä samoista asioista, mutta keksin jotain muuta joulukalenterin aiheeksi.

Sen verran kuitenkin teen tänä vuonna, että jaan pari linkkiä. En todellakaan halua ketään painostaa vapaaehtoistoimintaan, mutta tässä nyt linkkejä, jos vapaaehtoistyön suo tuntuu loputtomalta eikä tunnu pääsevän alkuun.

Ja sieltä löytyy paljon sellaistakin, mihin ei tarvitse sitoutua. Minäkin menen tähän kyseiseen mummoulkoilutukseen silloin kun pystyn, ensi kerran varmaan ensi vuoden puolella. Yhden mummokaverin kanssa on tavattu tasaisesti jo 6 vuoden ajan. Minulle sopii mummot, jollekin muulle ehkä eläimet, maahanmuuttajat, kehitysvammaiset, lapset...

Mutta siis:

Vapaaehtoisten päivää vietetään 4.12.  Siihen liittyvää toimintaa ja muuta vapaaehtoispuuhaa löytyy ToimintaSuomesta. Vapaaehtoisille suunnatut Menu-messut on Helsingissä 28.11.

Espoon Vapaaehtoisverkostosta löytyy paljon tekemistä, pientä ja suurta, aivan laidasta laitaan. Sopii myös helsinkiläisille :)

Lainasin viime vuonna 25 dollaria Kivan kautta senegalilaiselle naiselle hänen yritystään auttaakseni. Nyt kun kävin katsomassa, lainani oli takaisin maksettu kokonaisuudessaan ja lainasin rahat eteenpäin Samoalle. Eli homma toimii!

Reisien hiertymisen estäjät

Olen etsiskellyt jo pari kesää hyviä reisien hiertymisen estäjiä. Eli sopivia ja näkymättömiä shortseja mekkojen alle.

Tai no etsiskellyt. Tämä on yksi niitä asioita, jotka löytyvät mentaaliselta ostoslistalta, mutta asian muistaa aina vasta kun tarve tulee. "Nyt on kuuma päivä, haluan laittaa hameen, ai niin ne shortsit." Vähän niinkuin vessapaperin loppumisen muistaa aina vasta pöntöllä istuessaan, maidon puuttumisen kun murot on jo kupissa ja sen, että sukkalaatikossa on vain rikkinäisiä sukkiksia kun juhliin lähtöön on vartti aikaa.

Kaveri vinkkasi, että Sokoksella on jotain "bambukalsareiksi" kutsuttuja asioita.

Hain semmoset ja olen tyytyväinen. Ne on huomaamattomat, hengittävät ja törkeen mukavat päällä. Eli suosittelen tästä ikävästä vaivasta kärsiville. Pitää ehkä hakea toiset varoiksi, nyt tuntuu etten enää voi/halua elää päivääkään ilman niitä.