Thursday, August 28, 2008

Liian monta vapaapäivää = liian monta ajatusta

Noniin. Tässä sitä ollaan. Tulevaisuuden suurten kysymysten äärellä. Viestinnän opintojen loppu häämöttää. Opinnäytetyö, sitten ne antavat vain paperin käteen, tyrkkäävät ovesta ulos ja sitten sitä ollaan omillaan. Ja minä en ole siihen valmis. Olemaan omillani, tekemään uraa, kasvamaan aikuiseksi.

Ja haluan vielä opiskella. Ainoa ongelma on, että minua kiinnostaa kaikki. Voisin yhtä hyvin opiskella biologiaa, matematiikkaa, historiaa tai kiinaa. Tykkään toimittajan hommista, joten mietin, että mikä sitä parhaiten tukisi? No erikoistuahan voisi periaatteessa mihin vaan...

Syy, miksi pohdin näitä nyt, on yhden koulukaverini. Hän on menossa avoimeen lukemaan kehitysmaatutkimusta, joka on myös mun yksi kiinnostuksen kohteista. Mä innostuin heti, että hei mähän tuun lukemaan sitä kans. No sitten tein sen virheen, että tutustuin avoimen tarjontaan laajemmin. Kiinnostavia aiheita riittää ja jotkin linjoista houkuttelevat toisia enemmän myös siksi, että ne hyvin suorittamalla voisi päästä suoraan yliopistoon sisään. Very interesting...

Ja tässä sitä nyt ollaan. Valintojen edessä. Kiirehän tässä ei varsinaisesti ole mihinkään. Eli voisi olla menemättä avoimeen ollenkaan ja katsoa keväällä valmistumisen jälkeen fiiliksiä. Valinta sekin.

Yksi ennekin tuossa oli yhteen suuntaan. Radiossa puhuttiin tänään yhdestä ehdolla olevasta koulutusohjelmasta. Mulla on tapana tulkita :)

Ja sitten mietityttää perinteisesti myös raha. Miksei sitä koskaan voi olla tarpeeksi? Edes sen verran, ettei tarvitsisi miettiä miten sitä käy, jos täytyy peruuttaa opintotuki. Aivan. Mulla on niin hillittömät, siis kerrassaan massiiviset ja järjettömän suuret, osa-aikaisen henkilön tulot, että tuloraja ylittyy kohta.

Ja ok, myönnetään, että elämäntyyli ei myöskään ehkä ole sitä säästeleväisintä. Mutta miksikään tuhlailijaksikaan en kyllä tunnustaudu. Kesäreissut ja huvitukset tietysti vie rahaa. Ja kaikki tälläinen luksushan on opiskelijalta kielletty. Pitää istua kotona, syödä sitä tonnikalaa ja ainoaksi huviksi sitten voi katsoa vaikka sitä BB:tä (kunhan tv-lupa on maksettu).

Noh, koska sitä rahaa on valtion mielestä pankkitililleni tupsahdellut jo niin paljon, etten kerrassaan enää vessan pöntölle edes taivu, pitää tuet todennäköisesti loka-joulukuulta peruuttaa (jos en sitten tahdo maksella niitä takaisin vuonna 2010). Keväällä tukia en enää saa joka tapauksessa ja silloin lankeavat myös viime vuoden synnit (tuloraja ylittyi silloinkin tukien perumisesta huolimatta) maksettaviksi.

Ärripurri.

Kävin tänään muuten sellasessa rääkkijumpassa, että oksat pois. Vuosikausiin varmaan hikoillu silleen. Oli kyllä aikamoinen ohjaajakin, piiska vaan viuhu. On ollut koko päivän vähän mehut pois. Raahauduin mä sentään itseni sateen läpi koululle, jossa mulle kettuiltiin kun ei meinaa opiskelijakorttiin enää mahtua lukuvuosi-tarroja. Ha hah.

Wednesday, August 27, 2008

Heenulassa ei niin sutise

Blogini uutta otsikointia on jo tietyiltä biisikärpäs-tahoilta epäilty viittaavaan johonkin supersutinaan, jota mulla on meneillään. Tiedotusluontoinen asia: Ei enempää vois olla väärässä. Voin vaikka luvata, että heti kun sutinaa on menossa niin vaihdan otsikon Heenulassa sutisee.

Tiistaina Helsinki-turisti raahasi meidät Arabia-museoon. Olihan tuo ihan käymisen ja 1,5 euron sisäänpääsymaksun arvoinen. Vaikka mä sporassa matkalla tokaisinkin, etten aio jokaista perkeleen purnukkaa tuijotella puolta tuntia, niin täytyy myöntää, että hienoja olivat vanhat kupit ja lautaset.

Olen myös ryhtynyt toimiin kesä-jenkkakahvojen hävittämiseksi... Hävittäminen on ehkä vähän turhan kunnianhimoista, sanotaan, että kutistamiseksi. Tänään aamulla kävin pilateksessa ja ajattelin ainakin kerran viikossa käydä. Plus parissa muussa jumpassa.

Kaljaa ei myöskään juoda tästä eteenpäin viikolla. Tippaakaan. Paitsi erikoistilanteissa. Tietty. Eli limulinja.

Yön Ritari. I liked it. Jokeri oli tietysti mieleenpainuvin hahmo, mutta ei leffa muutenkaan ihan metsään mennyt. Veti mukanaan ja piti siellä ihan loppuunsaakka. Joku aiemmin sanoi, ettei voinut olla leffassa ajattelematta koko ajan Heath Ledgerin kuolemaa. Mulle kävi kyllä vähän samalla tavalla. Suoritus oli kyllä mielestäni ehdottomasti Oscarin arvoisen karmiva, kylmät väreet kulkee selkää edelleen. Ja tuskinpa Oscar-akatemiakaan pihtailee sen palkinnon kanssa, jolla taataan illan nyyhkyhetki. Ja oishan se ihan ansaittukin.

Uuden vuodenajan lupaus: yritän olla katsomatta uutta Big Brotheria mahdollisimman pitkään. Luulen, että se onnistuu, koska se on sellainen myötähäpeäsarja, jota on kiva katsoa jonkun kanssa kimpassa. Ei oo kimppaa enää tänä syksynä ei.

Ja muutama ystävääkin huomautti tästä eilen. "Sä oot muuten niin fiksu ja sun kanssa voi keskustella monista eri asioista. Mutta sitten sä yhtäkkiä rupeet vaahtoamaan jostain Flava Flavesta ja realitystä." Ei sinänsä, että mulla edelleenkään realityä vastaan on mitään, huippuviihdettä. Mutta BB:hen jumittaa niin täysillä, että huomaakin uhraavansa sille 1,5 h x 7 = 10,5 tuntia viikostaan... Maajussille morsian ja Sinkkuäidille sulhanen sitä vastoin tulee vaan kerran viikossa ;)

Tuesday, August 26, 2008

Nyt oon Helsingissä, enkä lähe mihinkään. Kulumallakaan.

Kotona. Kesäreissut takana. Ihanaa oli, mutta ihanaa on tääkin. Mul on mun sohvaa, mun jääkaappii, mun Kylmä Rinki-dvd:t (im so addicted), on kaverii, vähän työtä, vähän kouluu, jumppaa ja tietty läppärii <3 Mutt oli meillä reissussakin kivaa:

Mummolan viikko meni ihanasti rauhoittuessa ja rentoutuessa, puhelin oli suurimman osan ajasta tyynyn alla. Aadan kanssa saippuakuplia puhallellessa (papl=buble=kupla) ja siskon kanssa löylyssä avautuessa. Ihana nähdä Mummoa ja Ukkia aina, ikävä ehtii tulla aina kun asuvat niin kaukana.

Lieksa-citystä sais muuten kerrostalokolmion 19 000 eurolla. Oispa hienoo kerätä kaverit ja muuttaa Itärajalle. Halpa ja kiva ratkaisu. Ei ois velkahelvettiä, ihmiset ois lepposia ja elämä helpompaa. In the middle of nowhere.

Tätiä ja hänen perhettään käytiin moikkaamassa Juankoskella. Ois ollut kiva olla kauemminkin, siellä oli yks reipas koulunsa aloittava ekaluokkalainen. Kun hän kuuli, että olen menossa festareille viikonloppuna niin hän antoi mulle tarra-korvikset ja teki tatuoinnin käsivarteen. Eli taitaa tulla tytskästä vielä hyvä festarienkiertäjä joskus :)

Näin myös toisen tädin (mulla ei oo kuin kaksi) tällä matkalla. Minä, isä ja siskon perhe istuimme autossa. Täti ajoi ohi pyörällä. Viimeksi näimme tätini minun ylioppilasjuhlissani. Siinä meitä oli autossa viisi, jotka eivät ymmärrä miksi.

Rauhallinen viikko mummon hoivissa sai arvoisensa päätöksen sateisessa Mikkelissä. JurassicRock, oh me god. Ihan hillitöntä ja vähän uskomatontakin. Olen nyt esim. työntänyt bussin mudasta keskellä yötä. Nähnyt Ruoskan poijat alasti lavalla ja menettänyt libidoni. Nähnyt PMMP:n myyntitelttaa kootessa ja kuullut livenä kaikkien aikojen lempparikappaleeni Ikuinen liekki. Matkalla Helsinkiinpäin bussista löytyi onneton mikkeliläisteini, joka oli eksynyt väärään bussiin. Ei sillä ollut puhelinta, eikä rahaa. Me oltiin ajettu jo melkein puol tuntia. No tuupattiin poika pois kiinniolevan huoltiksen kohdalla, annettiin sille kalja ja tupakkia ja soitettiin taksi. Voi poika.

Hyvä päätös festari-kesälle (Provinssi, Ilosaari, Wanaja, Ankka, Jurassic). Ihan hyvä setti. Ens vuonna ehkä vielä paremmaksi :)

Mikkelin jälkeen tein muutaman päivän töitä ja lähdin tirpuilemaan Naantaliin ja Rymättylään. Käytiin Aadan kanssa ihan kahdestaan vähän seikkailemassakin. Katsomassa hummaa ja mää mää ja ostamassa herneitä. Tais ilmakin olla vähän lämmin jopa.

Äidilleni onnistuttiin minä ja äiti hankkimaan huomautus metelöinnistä. Tämä onnistuu ihan katsomalla Rimakauhua ja rakkautta ja rupattelemalla samalla. Kaikille naapurivihaajille neuvo miten pidetään oikein kunnon metakkaa = telkkari normaaliäänelle ja juttelua normaaliäänellä. Toimii!

Siskon ja sen kavereiden kanssa käytiin vähän humpalla Turussa. Ekaa kertaa Club Vegasissa, eikä ollut mikään huono kokemus, ollenkaan. Ois tietty vaikka yhden salmarin voinut juoda vähemmän, kun seuraavana päivänä oli kyllä tosi huono happi. Mutt kerrankos sitä (tai toisenkin ;)) kesässä siskon kanssa!

Ex-kämppiskin kävi ilahduttamassa Helsinkiä yhden yön verran. Mä tykään, että välillä on joku yötä. Ja tietty ex-kämppis on vähän spessumpi tapaus.

Viime viikonloppuna Helsingissä vietettiin taiteiden yötä. Muuten mukavaa, mutta Hesari olisi voinut kertoa, että jos tulee liikaa ihmisiä alue aidataan ja konserttia ei edes kuule kunnolla mistään. Eli näin kävi meille ja tuhansille muille. Että kiitti siitä 1968-ilmaiskonsertista, oli kuulemma hyvä. Näin myös sitä vanhaa ystävää, joka soitti aiemmin. Ja kivaa oli sekin.

Viime lauantaina juhlittiinkin sitten kahden ystävän yhteisiä 50-vee päiviä ja Markun läksiäisiä. Ihan parhaat kesäbilegrillifestarimeininki ikinä. Markun pihalle viritettiin pressuja, vilttejä, värivaloja ja ilmapalloja. Tosi tunnelmallista. Oli dj:t, bändi ja ongintaa. Paahdettiin vaahtokarkkeja ja seinälle sai piirrellä, koska kämppä menee täysremppaan. Poliisikin kävi, totesivat kuitenkin vain, että musiikki vähän pienemmälle ja jatkakaa. Oli ihanaaa.

P.s. Hei mä näin Salkkareissa hyvän näyttelijän. Vilaukselta. Oikeesti. Hienosti on casting-tiimi hoitanut asiansa kun tämä näyttelijä oli palkattu kerrassaan pitsakuskiksi.

Thursday, August 21, 2008

Nyt se on vaihdettu.

Blogin nimi ja alaotsikko. Ette ikinä arvaa mikä laulu, paitsi "minä oisin maailman paras biisikärpäsessä" -Kaarina, koska se ois niin maailman paras siinä oikeesti :)

Ja tänään työpaikka hyväksyi opinnäytetyön aiheen. Ehkäpä se jouluvalmistuminen koittaa sittenkin.

Wednesday, August 20, 2008

Kirmailevat mielialat

Ylös. Eiku alas. Ja taas ylös.

+ Mukava herätys kun kämpässä on joku toinenkin -Laihdutuskuurin aloitus +Juhlallinen olo päätöksen syntymisen jälkeen -Peilistä kirkkaana loistava kesäläskimakkara +1500 kalorilla läpimenty päivä -Keittiön pöydällä lojuva muistokirjoitus, jota ei jostain syystä uskalla siirtää laatikkoon -Pankkitilin hupeneva saldo +Lääkärin varvas-diagnoosi = ei vakavaa -Tarvitaan kuitenkin fysioterapiaa -Syksy +Mukava kahvitteluhetki -Stressi opintotuesta +Pääsy yhdelle tosi mielenkiintoiselle yliopisto-kurssille -Stressi opinnäytetyön aloittamisesta +Kirjoitus-inspiraation löytyminen -Hetkellinen kateuden aiheuttama turhautuminen yksinäisyyteen +Vanhan ystävän yllättävä puhelu.

Ja tässä olivat ihan vain tämän päivän mielialojen kirmailua aiheuttaneet asiat. Päälle vielä asiat, joista on ristiriitaiset tai odottavat fiilikset.

Päivitystä viime viikkojen tapahtumista luvassa myöhemmin. Kunhan saan tämän vellovan mielen kuriin ja kunhan se kirjoitus-inspis (siis ei blogi-) laantuu taas.

Sunday, August 3, 2008

I'm one of the x-men, not one of the women you can talk shit to!

Ihana loppu viikolle 31. Oli aurinkoisia hetkiä siskon perheen ja äidin kanssa kaupungilla. Tuli testattua lounaspaikkana tuo Mikonkadun Meze. Aivan mahtava välimeren buffa. Aada oli ihana niin kuin aina, nautiskeli Hietsun rannasta ja herneistä. Kantelin Tirpua hetken kaupungilla ja seuraavana päivänä oli kädet hieman kipeät. Pikku naperosta on tulossa iso tyttö.

Rannalla nähtyä: tatuointi, jossa luki "Thank god I born white". Double fail. Stupid and incorrect.

Ke-illalla menetin myös Lostari-neitsyyteni. Oli jo aikakin kun olen sopivan ikäinen ollut jo monta kuukautta. Kivan tuntunen paikka, ehdottomasti uuden käynnin arvoinen. Vaikka poika baaritiskillä kertoikin minulle, että näytän varautuneelta. Ehkä näytinkin, olihan se mun eka kerta vasta!

Torstaina poltin pyllyni Hietsussa. Kesän kuumin päivä ehkä. Ja ehkä viimeinen hellepäivä. Eli hyvin vietetty viimeisiä rusketuksia haalimalla. Ilta meni mättöjuhlissa kaverilla, johon oli saapunut yksi turkulaisvahvistuskin piristämään tätä "hesalaisten" arkea.

Perjantaina humpattiinkin sitten huolella siskon kolmekybäsiä juhlistaessa. Bileet oli Järvenpäässä, syömää ja juomaa riitti. Ja tiettykin innostuttiin myös laulamaan sitä Sing Staria. Svenska Hits -levy ei ihan mennyt putkeen :P Aada oli tietysti puettuna söpöön vaaleanpunaiseen mekkoon ja hänkin vähän pääsi juhlien makuun tanssahdellessaan ja kakkua syödessään :) Oli kyllä hulvatonta, vaikka baariin lähtikin vain ne kaksi tuttua kasvoa eli ne ainoat perheettömät ja sinkut. Eli allekirjoittanut ja parasystävä Eini (kuten Aada oli seuraavana aamuna huudellut meitä puuroa syödessään).

Note to self: Älä enää koskaan mene Bakersiin!!

Lauantaina meno jatkui yhtä hauskana Ankkarokissa. Mukana siskon tiimi ja parhaan ystävän sukulaistiimi. Kent oli hyvä ja Mokoma ja Kotiteollisuuskin. Fun fun fun, vaikka vähän tietyt ihmiset ärsyttivätkin loppuillasta tietyillä käytöstapojen puutteillaan (ei kukaan kaveri kuitenkaan). Kuten ärsytti sadekin. Ja tämä:

Kaksi humalaista poikaa asemalla tönivät toisiaan kahden (no, myönntetään myöskin humalaisen)tytön vieressä. Toinen pojista osuu toiseen tyttöön muutaman kerran.
Tyttö: "Hei, onko pakko töniä silleen että törmäilee toisiin urpo?"
Poika: "No sunhun on vähän vaikea olla osumatta."
Pientä hampaiden kiristelyä tyttöjen suunnalta. Pojat nauraa ja ilmeisesti ottaa kuvia tyhmistä ja läskeistä tytöistä.
Poika2: "Hei sori nyt..."
Poika: "Älä puhu niille lesboille."

Pisteet taas uros-sukupuolelle.

Matka jatkui aggggressiivissa tunnelmissa ja päädyttiin pubiin juttelemaan henkeviä ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Sunnuntai: Ankkarokissa käytiin syömässä ruoat ja juomassa lonkerot. Katsottiin maassa luikertelevaa maailman suurinta kastematoa ja toivottiin, että Disco Ensemble soittais hiljempaa. Satoi koko ajan. Pinnan kesto = 2 h. Pakko oli luopua haaveista katsoa PMMP ja lähdettiin himaan. Onneks saatiin ilmaisliput eli ei harmittanut sitten niin paljon.

Mutta viikonloppuna opin taas jotain uutta itsestäni. Minulla on x-men taito! Osaan solmia kirsikan varren kielelläni. Siis suussa. Samalla tavalla, jolla Twin Peaksin Audrey Horne tienaa itselleen vähän kyseenalaisen työpaikan. Voin todistaa, jos joskus asutaan samaan paikkaan samaan aikaan ja läsnä on kirsikoita :)

Ja nyt viikoksi mummolaan rauhoittumaan. Viikonloppuna vielä yhdet festarit Mikkelissä (vähän niinkuin työn merkeissä) ja sitten kai se kesä on virallisesti melkein ohi. Täytyy vissiin ainakin vaihtaa blogin otsikkoa sen jälkeen :)

P.s. Onks muitten blogspot-blogit hypänneet yhtäkkiä html-koodaus-näkymiksi? Ei voi vaihtaa fonttia muuta kuin koodilla yms? Hjälp!

P.p.s. Lisäsin blogi-listauksen tuohon sivuun. Hyviä blogi-vinkkejä otetaan vastaan, aika moni noista on aivan liian hiljaisia! :)