Showing posts with label lastenvaatteet. Show all posts
Showing posts with label lastenvaatteet. Show all posts

Tuesday, December 12, 2017

Paljonko vaatteita 2-vuotias tarvitsee?

Ihan vakavissa mielin voin sanoa, että Arvolla on kyllä vaatteita enemmän ku äidillään! Olen konmaroinut omat vaatekaapit ja Arvonkin hyllyt käyn säännöllisesti läpi. Noi on jääneet pieneksi, noi alkaa olla nyt sopivat.

Toki sitten vaatehuone pursuilee vaatteita, jotka eivät enää taaperolle mahdu. On siellä jokunen äidinkin "tavoitemekko" lojumassa. Gröhöm.

Arvon vaatteet ovat olleet hyvässä kierrossa ja on edelleen. Osa on meidän kummipojalla, osa vanhan työkaverin pojalla ja nyt kaikkein pienimmät ovat isäni vaimon pikkuriikkisellä lapsenlapsella. Sitten niitä on toki tänne kotiin myös palautunut/jäänyt ja ne vähän etsivät loppusijoituspaikkaansa.

Säästetäänkö, mitä säästetään ja ennen kaikkea miksi säästetään? Se onkin sitten eri tekstin aihe se!

Asiaan! Mietin tuossa yhtenä iltana, että mitäs tekisin kun joulukortit oli kirjoitettu, iltapalat tehty ja syöty, kaikki tyytyväisiä ja olohuoneen siisteystilannekin sellaisella siedettävällä tasolla (keittiöön en kurkannut). Tein sitten inventaarion Arvon vaatteista. Koska ihan oikeasti paljonko 2-vuotias tarvitsee vaatteita?

Sukkia Arvolla on 10 paria. Ehdottomasti liian vähän, meillä ei pestä pyykkiä tarpeeksi usein ja päiväkodissakin pitää olla varasukkia. 5 paria lisää niin oltais ehkä voitolla. Sukkahousuja on yhdet, niitä ei ole vielä tänä talvena tarvittu. Villasukkia monet.

Paitoja on 27!! What?! Järkky määrä. Niitä kyllä tosiaan on hieman liikaa. Sanoisin että parikymmentä riittäisi. Osa näistäkin siis koko ajan päiväkotikierrossa. Ne nuhjummat. Paidoista onkin muutan 19 kirpparilta ostettua ja 8 uutena saatua/ostettua.

Kauluspaitoja on 4. Meidän tahdilla käyttää näitä yksi riittäisi.

Yökkäreitä on kolme. Kaksi juuri käy pieneksi ja sitten on enää yksi sopiva. Vink vink joulupukki - mistä saa 92-koon jalkaterällisiä yöpukuja?

Housuja on 20. Niitäkin 12 vanhat ja 8 uudet. Olen jaotellut vaatteet pk-vaatteisiin ja ei-pk-vaatteisiin, yhtäkään uutta vaatekappaletta ei päikkärivaatteissa ole.

En ole juuri kiinnittänyt huomiota muiden lasten pukeutumiseen, tai toki merkkivaatteet huomaa, koska merkit ovat luonnollisesti niin isolla ettei voi olla huomaamattakaan, mutta eivät nämäkään mitenkään rikki ole. Ihan siistejä vaatteita.

Toppahaalareita on kaksi. Toinen viime kevään alesta (henkinen yläfemma kun osu koko kohilleen tälle talvelle) ja toisen bongasin yhdestä Face-ryhmästä. Lisäksi yksi toppatakki. Ja yksi kudottu villahaalari, jossa Arvo nukkuu päikkärit ja matkustaa autossa. Pipoja, hanskoja, kaulureita sitten vähän joka keliin sopivia. Niitäkin vähän liikaa ja tosiaan kovemman pakkasen tavaroita ei ole edes vielä tarvinnut kaivaa kaapin syvyyksistä.

Arvo käyttää tällä hetkellä kokoja 80-92. Jotkut hänen vaatteistaan ovat olleet käytössä jo vuoden eli sanoisin, että tähän kokoluokkaan kannattaakin vähän panostaa. Ja joistakin tuntuu olevan vähän vaikea luopua. Yksi muumipaitakin oli jo tyyppiä "napapaita", kun vihdoin nyt älysin pistää sen sivuun.

En tiedä, onks tää nyt paljon vai vähän? Eipä nuo hyllyt nyt koskaan tyhjät ole, paitsi sukkien osalta. Sanokaa te!

Wednesday, May 3, 2017

Kun vuodenajat mitataan haalareissa

Vuodenaikojen määrittely näyttää olevan nyt yhtä kuin mitä-puen-lapselleni-päälle. 

Tässä olisi varmaan paikka sellaiselle "You know you're a mom when" -memelle.

Viime kesänä totesin hyväksi kesähaalariksi "liian ison" collegekankaisen jumpsuitin. Eli sellaisen, johon mahtuu alle tavalliset vaatteet. Juuri sopiva sellaiseen plus 15 asteeseen. Jota Suomen kesä sisältää aika paljon.

Vuoden 2016 kesähaalari päällä esimerkiksi tässä kuvassa.
Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu
Tälle kesälle ostin Facebook-kirpparilta kaksi käytettyä collegehaalaria (ajoissa!), jotka ovat Arvolle 1-2 kokoa liian isot. Pihaleikkeihin ja rymyttäväksi. Pyöräretkille. Viileisiin kesäiltoihin vaatteiden päälle heitettäväksi.

Nyt kun vauhtia ja menoa on enemmän, en kyllä tiedä kestääkö polvet kovin kauaa ehjinä. Vaikka aika paksua kangasta nuo ovat. Jää nähtäväksi.

Mutta niin, siis vuoden 2017 kesähaalareiden aika tuli yllättävän nopeasti. Kerrassaan tasan yksi päivä välikausihaalarikelin alkamisen jälkeen piti kaivaa kaapista jo nämäkin. Oho!

Mutta en valita. En todellakaan. Ai että, kelpasi hiekkalaatikon reunalla istua tiistai-iltana ja antaa auringon lämmittää kasvoja. Miten sitä onkaan kaivattu viime kuukausina. Lämpöä. Ja D-vitskua!
Ennen haalareita taisin muuten määrittää vuodenaikoja rusketuksessa.

Nyt on myös käsillä se hetki, jota olen "pelon sekaisin tuntein" odottanut alkuvuoden ja toivonut, että aika, jota kutsutaan lapsen kehityksessä "joo, kaikki menee edelleen suuhun, vaikka se on kohta jo 1,5 vee" -vaiheeksi ehtisi päättyä. Ei ole päättynyt.

Arvolla on nimittäin nyt ulkona käsissään ensimmäistä kertaa kaikenlaisen hypistelyn mahdollistavat sormikkaat. Ei enää tarttumista estäviä, pientä ihmistä jarruttavia talvihanskoja!

Päiväkodissa hän oli jopa päässyt kokeilemaan pihalla ilman hanskoja olemista. Oli siinä kuulemma ihan uusi maailma avautunut. Ja se maailmahan on täynnä kiviä, roskia, keppejä, multaa, risuja, hiekkaa, purukumeja, tupakantumppeja ja hyönteisiä.

Kuulette sitten naapurikunnassa asti, kun mä kajautan pihalla: Et pistä sitä suuhun! EI SUUHUN!

Wednesday, April 19, 2017

Loppumattoman talven ja kutistuvan haalarin mysteeri

Arvon ukki osti Arvolle viime syksynä kirpparilta siistin, harmaan Reimatecin talvihaalarin 6 eurolla koossa 68.

Hyvä löytö, ajattelin silloin. Loistava löytö, ajattelen nyt. Haalari on nimittäin palvellut koko talven. Koko piiiiitkän talven.

Kunnes nyt "keväällä" (eli kalenterista, jos katsoo niin keväänhän olisi pitänyt jo alkaa aikoja sitten) haalari alkoi kutistua.

Maaliskuun alussa sanoin jotakuinkin näin. "Kyllä se on vähän kinttana jo, vaan ei nyt enää kannata uutta ostaa." Ja välillähän päästiin jo kokeilemaan välikausihaalaria ja softcelliä. Sitten taas on kaivettu kinttana kaapista.

Tänäänkin aamulla venytin lahkeiden silikoniremmit aika viimeisilleen, että sain ne kenkien alle. Kohta varmaan napsahtavat poikki. Mutta eihän nyt ENÄÄ kannata uutta ostaa, toukokuuhan on jo ihan kulman takana.

Pääsiäisen jäljiltä haalari myös haisee savulta ja siinä on ketsuppitahroja nuotiomakkarasta. En viitsisi sitä ENÄÄ pestäkään, kun toukokuuhan alkaa tosiaan ihan kohta. Sitten pestään se kaappiin ja ensi talvena se on todennäköisesti kummipojalle sopiva.

Niin, että kyllähän tämä haalari on melkein 80-senttisen lapsemme viimeinen käytössä oleva 68-koon vaate, vaikka Reiman koot usein isoja ovatkin niin niin niin... Ja nyt ei ole kyse äidin luopumisen tuskasta, että vauva ei saisi kasvaa. Olen valmis luopumaan!

Toukokuu, oletko sinä siellä? Tule ja vie kinttana mukanasi!