Friday, December 24, 2010

Luukku 24 - Paras joululaulu

Koska on joulu ja säännöt eivät päde, laitan kaksi laulua. Paras ulkomainen ja paras suomalainen. Olen ennemminkin sellainen joulun haikeilija kuin mikään iloinen tonttuilija. Se taitaa näistä kappalevalinnoista näkyäkin :)

Hyvää joulua!


Merry Christmas!

Thursday, December 23, 2010

Luukku 23 - Kappale, joka muistuttaa joulusta

Älkää kysykö miksi, sillä en tiedä. Mutta tämä laulu kuuluu mun jouluun.

Wednesday, December 22, 2010

Luukku 22 - Kappale, josta tulee mieleen P

Tää on nyt ainut mihin teen poikkeuksen, eli ei heru Youtube-videota, koska sellaista ei ole. Biisi on Kerkko Koskisen Keskustelu. Sanat sen sijaan tässä alla.

Tähän kahvilaan ei liity mitään muistoja
se on vaan kätevä sun duunimatkan kannalta
ennen kuin nähdään mä mietin keskustelua
jossa sanon ilman painostavaa sävyä

Hei tuu jo takaisin
hei tuu jo takaisin
ja sitten vastaisit
mustakin on ollut tosi kurjaa ilman sua

Tapojes mukaan sä hymyilet niin julmasti
ja sitä keskustelua en pysty aloittamaan
me saadaan lasku ja huomaan aivan selvästi
et kaikki tajuu mitä sulle koitan sanoa

Tei tuu jo takaisin
hei tuu jo takaisin
ja sitten vastaisit
mustakin on ollut tosi kurjaa ilman sua

Tosi kurjaa
tosi kurjaa

Tuesday, December 21, 2010

Luukku 21 - Kappale, josta nolottaa tykätä

Onhan tää vähän nolo. En oo mikään R&B:n ylin ystävä. Ja tää on jo vanhakin. Mutta tykkään tästä. Tykkäätteks te?

Monday, December 20, 2010

Luukku 20 - Kappale muuten vaan

Tämä on kuluvan vuoden uusia tuttavuuksia, jostain Spotifyn kätköistä sattumalta vastaantullut bändi. Tykkään. Herättää mukavasti aamulla töihin tullessa.

Sunday, December 19, 2010

Luukku 19 - Kappale, josta pidin viime vuonna tähän aikaan

Noin vuosi sitten minä ja suuri osa muuta maailmaa tutustuimme Paloma Faithiin. Tykkäsin heti ja tykkään edelleen. Tässä videossa ei suinkaan laulajattaren paras biisi, mutta aivan loisto liveveto (ja taltiointi) viime vuoden Provinssin keikalta, jossa itsekin oli keikkumassa. Katsokaa lisää noita live in Finland -klippejä. So good, so good.

Toivottavasti lisää Palomaa on luvassa ja pian.

Saturday, December 18, 2010

Luukku 18 - Kappale, josta muut eivät odota minun pitävän

Topi Sorsakoski, Katri Helena, Kaija Koo, Juice, Kirka. Lisääntykö ymmärrys iskelmää kohtaan iän myötä?

Friday, December 17, 2010

Luukku 17 - Kappale lapsuudestani

Tää Jonna Tervomaan kasetti on joskus lapsuudessa soinut sellaisella repeatilla meillä kotona, että muistan nämä kappaleet edelleen ja joskus huomaamatta alan hyräillä tai laulaa niitä. Spotifysta löytyy Minttu sekä Ville ja Kova kingi, Youtubesta näköjään koko albumi.

Tätä valintaani "Tykkään susta" en ollut kuullut pitkään aikaan, mutta hyräillyt ahkerasti... Tää on tullut P:llekin jo tutuksi.

Kuunnelkaa lisäksi ainakin Tummatukka surullinen ja Sadepisaroita!!

Thursday, December 16, 2010

Tuesday, December 14, 2010

Luukku 14 - Kappale, jota kuuntelen iloisena

Gotta love Chris Isaak. Best of -kokoelma toimii moneen tilanteeseen. Mutta tää on ehdottomasti levyn iloisin, vaikka coveri nyt onkin.

Monday, December 13, 2010

Luukku 13 - Kappele, jota kuuntelen vihaisena

Ykkösvalinta tähän oli System Of A Downin Attack. Myöskään tästä Youtube ei kuitenkaan tarjoa mitään tyydyttävää videota. Toka vaihtoehto oli Toxicity. "Upottaminen poistettu käytöstä". Että mennään nyt sitten tällä. Ei kovin vihainen, mutta tarpeeksi sekopäinen lallatus vihaiseen mielentilaan.

Sunday, December 12, 2010

Luukku 12 - Kappale, johon on mukava nukahtaa

Tämä on niin kaunis ja hiljainen kappale, että siihen on mitä mainioin nukahtaa. Löytyi jo vuonna 2004 hankitun iPodin "uni"-listalta. iPod oli muuten mini-mallinen, vihreä ja Veino-nimeltään.

En kyllä kestä, kuinka huono musavideo tossa on. Se saa sillä huonommalla tavalla melkein kyllä nukahtamaan myös.

Saturday, December 11, 2010

Luukku 11 - Kappale lempilevyltäni

Vaikka lempibändi oli mahdoton valita, kaikkien aikojen paras levy kokonaisuutena on kyllä mielestäni kiistattomasti Placebon Without you I'm nothing. Olen kuunnellut levyä jo kymmenen vuotta ja edelleen jaksan. Tässä levyn aloituskappale Pure Morning.

Soitin tän kyseisen biisin muuten Amerikan-koulun runokurssilla, kun sinne piti tuoda joku kappale ja analysoida sen sanoituksia. Yksi pieni goottityttö ei ollut koskaan kuullutkaan Placebosta ja kommentoi biisiä näin: "My sexual frustration just multiplied by like over a hundred."


Friday, December 10, 2010

Luukku 10 - Kappale lempibändiltäni

Tähänkin olisi käynyt tosi monet. Bändit, laulajat. Ei mulla ole koskaan oikein ollut mitään yhtä idolia yli muiden... Koko tämä lista on täynnä lempibändejäni.

Noh, Jenni täältä kuitenkin puuttui ja siksi tähän väliin sitä.

Thursday, December 9, 2010

Luukku 9 - Kappale, joka pakottaa tanssimaan

Piti laittaa Gossipin Vertical Rythm, mutta Youtube tai muu internet ei tarjonnut kuuntelemisen arvoisia versioita. Spotifyn omistajat voivat kuunnella sen sieltä. Sen kappaleen alkutahteja on todella vaikea vastustaa, vaikka olisi kulkemassa ihmisten ilmoille.

Pistetään sitten Rihannan (paljon tanssittavia) Only girl -lohdutuspalkinnoksi. Ei lähelläkään Gossipia, mutta jos nyt menisin yökerhoon niin toivoisin kuulevani tän siellä.

Wednesday, December 8, 2010

Luukku 8 - Kappale, jonka sanat osaan ulkoa

Näitäkin on luonnollisesti todella monta. Mutta tämä on kuitenkin ainut, jonka laulamista on treenattu ihan tosissaan humalassa mökillä. Sanat osataan, mutta sävelessä ei pysytä sitten millään. Ei siinä meinaa kyllä pysyä selvinpäinkään.

Ja taltiointi Provinssirockista, johon matka vie ensi kesänäkin. Vihdoin saadaan Seinäjoelle se, jota on kaikki kymmenen vuotta odotettukin eli System Of A Down. Eli äiti, en oo vieläkään tarpeeksi vanha :)

Tuesday, December 7, 2010

Luukku 7 - Kappale, joka muistuttaa tietystä tapahtumasta

Ilosaarirock, 2009. Tämä biisi kulutettiin liki puhki Anna Koon iPodilta telttaringissä. Naapuriteltasta kuului jossain vaiheessa jo kommenttia, että eikö riitä nyt tätä Kaija Koota? Ei riitä!

Tässä laulussahan on siis aivan käsittämättömän huonot sanat. Mutta tästä tulee mieleen kuuma Ilosaarirock, mutainen leirintäalue ja ennen kaikkea kesä.

Ystäväni kanssa muuten annettiin Anna Koolle siippoineen häälahjaksi kehystetty Kaija Koon nimmari, jossa oli oikein onnentoivotuksetkin. Bongattiin hänet hieman ennen häitä Tavastialla nojailemassa baaritiskiin. Sittemmin Anna Koosta on myös tullut äiti ja lapsellehan oli ristiäislahjaksi tietysti hankittava jotain Kaija Koo -kamaa eli kyseisen laulajattaren suunnittelemat lasten astiat :)

Monday, December 6, 2010

Luukku 6 - Kappale, joka muistuttaa tietystä paikasta

Mankato, Minnesota, US of A. Vuosi 2006 ja tää biisi soi silti edelleen joka baarissa joka ilta. Ja täähän on ihan mahtava biisi! Noh, onneksi tää jäi syvimmäksi kosketukseksi maan country-perinteen kanssa. Tai no, myönnettäköön, kyllä mä pari kertaa kokeilin linedancea sen viiden kuukauden aikana, jotka siellä opiskeluvaihdossa vietin.


Sunday, December 5, 2010

Luukku 5 - Kappale, joka muistuttaa tietystä henkilöstä

Tunsin tämän kyseisen kappaleen säveltäjän Jaakko Borgin. En kovin hyvin ja vain muutaman kuukauden ajan, mutta hän on jäänyt tästä tietystä elämänvaiheestani lähtemättömästi mieleeni ja joskus kuuntelen tätä kappaletta ihan vain muistaakseni hänet ja tuon ajan.

Saturday, December 4, 2010

Luukku 4 - Surulliseksi tekevä kappale

Ei ehkä suorastaan surulliseksi, mutta kaihomieliseksi ja kylmiä väreitä saa aikaan tää Chisun hieno Sama nainen. Sanat on niin kovin samaistuttavat ja saavat ajattelemaan arkoja hetkiä elämässä.

Friday, December 3, 2010

Luukku 3 - Onnelliseksi tekevä kappale

Musen Neutral Star Collision on aika perinteistä Musea. Melkein kaikki Musen mahtipontiset biisit saavat minut hymyilemään. Niin tekee tämäkin.

Thursday, December 2, 2010

Luukku 2 - Kappale, jossa on nokkelat sanat

Mariska goes iskelmä. Toimii! Ja toimii livenäkin!

Ei tässä nyt ehkä maailman nokkelimmat sanat ole, mutta toimii loistavasti tämän iskelmäbiitin kanssa. Ja kiroilu on aina plussaa tietty :)


Wednesday, December 1, 2010

Luukku 1 - Lempikappale

Tänä vuonna on luvassa pieni musiikkipainotteinen joulukalenteri.

Netistä löytyy sellaisia ”30 päivää musiikkia” -juttuja, joita soveltamalla teen tänne blogiin nyt hienon joulukalenterin. Eli luvassa biisi per päivä ja kaupan päälle ehkä siihen liittyvä tarinakin tms. Jee, saanpahan ainakin leikkiä DJ:tä hetken :)

Tattadaa – hyvä joulukuun ekaa ja tässä (yksi) lempparibiisini, joka oli todella vaikea valita. Mutta Jukka Poika vaan osaa. Ja kaikessa ällöttävyydessäänkin kappale liittyy mun elämän isoimpaan muutokseen tänä vuonna.

Monday, November 29, 2010

Naisten vuoro

Kävin perjantaina ensimmäistä kertaa saunomassa isotädillä. Hän on käynyt samalla vuorolla taloyhtiön saunassa jo yli 50 vuotta. "Ensin meitä kävi samassa vuorossa kolme naista, ne kaksi muuta on kuolleet jo aikoja sitten."

Istuimme saunan lauteilla, 65 vuotta välissämme. Löyly oli sopivan kostea, minua hieman harmitti kun unohdin ottaa pyllynalusen mukaan. Yhtäkkiä isotäti otti polvestani kiinni ja kiitti minua, kun lähdin saunaan. Tiedän, että se merkitsi hänelle paljon. Merkitsi se minullekin.

Pesin hänen selkänsä vanhalla valkoisella harjalla ja varoin oikeassa kyljessä olevaa arpea. Isotädiltä leikattiin tänä vuonna toinen rinta. Hänen siskonsa on käynyt saman leikkauksen läpi kymmeniä vuosia aikaisemmin. En voi olla pohtimatta kääntyvätkö omat rintani joskus minua vastaan.

Saunan jälkeen nojasin päätäni raukeana seinään. Isotäti pohti ääneen, miksi hänen pitää elää näin pitkään ja miten hänellä on järkikin vielä tallella. Hän esitti teorian eliniän odotuksista: "mitä toivotumpi lapsi, sitä pidempi ikä."

Hän on ollut kovin toivottu lapsi, sen tiedän jo etukäteen. Hänen äitinsä on jopa käynyt tuolle ajalle todennäköisesti melko harvinaisissa lapsettomuushoidoissa. Kerran kysyin, mitä nuo hoidot pitivät sisällään 1910-luvulla. "Ilmalla pumpattiin tukokset pois." Kuulostaa puoskaritouhulta, mutta ilmeisesti se kuitenkin toimi. Todisteina neljä tervettä lasta.

Oma teoriani isotädin pitkästä iästä liittyy siihen, että hän on elänyt koko elämänsä yksin ja vain itselleen. Hän on matkustellut, nauttinut ja pitänyt huolta itsestään. Tietysti hän on tehnyt myös koko elämänsä rankkoja töitä, mutta elänyt omasta mielestäänkin juuri niin kuin on itse halunnut. "Olen aina ollut tällainen taivaanrannan maalari", hän totesi joskus. Sen piirteen tunnistan itsestänikin.

"En minä koskaan ajatellut, että eläisin näin kauan", isotäti huokaisee aiemmista keskusteluista tutun lauseen, mutta ääni kuulostaa saunan pukuhuoneessa tuskaisemmalta kuin aiemmin. Päivää aiemmin hänen luonaan on vieraillut ensimmäistä kertaa kotihoito, siihen asti hän pärjäsi omillaan.

Isotäti toivoisi jo kuolemaa. Hän on haudannut sodassa kaatuneen pikkuveljensä 68 vuotta sitten ja lukemattomia sukulaisia ja ystäviä sen jälkeen. Se alkaa riittää. Toive on helppo ymmärtää, mutta toisaalta vaikea hyväksyä. Jossain vaiheessa vaikeakin suhteeni isotätiin kun on mielestäni kypsynyt viime vuosina ihan oikeaksi ystävyydeksi.

Thursday, November 11, 2010

Kikherne-ongelmia

Tein sellaista kivaa kikherne-mössöä tuossa yksi päivä. Laitoin kikherneitä ja kurkkua ja jugurttia. Maustoin kurkumalla, sitruunalla, suolalla ja sokerilla.

Kikhernealoittelijana huomasin kuitenkin, että nehän olivat aika ikäviä koostumukseltaan raakana. Kannattaisiko keittää ensin vähän vai mikä avuksi? P söi niitä seuraavanakin päivänä ja kysyin, että oliko ne marinadissa yhtään pehmenneet tänä aikana. "Ehkä vähän."

En oo aiemmin kikherneistä pitänyt, mutta nythän ne alkaa näköjään maistua kun kaipailee vaihtelua. Olen jopa harkinnut linssiruoan tekemistä... Kauheat lihahimot kyllä vaivaavat aina silloin tällöin, vaikka aika usein töissä liharuokaa syönkin lounaaksi. Mutta ei meillä mitään mun lemppareita koskaan ole... Viime perjantaina kaveri teki mulle mätileipiä ja sisäfilepihviä. Meinasin pyörtyä, niin hyvää oli.

Tuesday, November 9, 2010

Pieniä ja isoja

Ihmekö tuo, että mulla on pelkkiä hyviä ammattikorkeakoulumuistoja. Maanantaina oli get-together vanhojen koulukavereiden kanssa ja mä en ymmärrä miksi niitä on niin harvoin. Maailman kivoimpia. Krapulan sieltä kyllä sai kanssa. Huoh. Elämän pienet vastoinkäymiset, kuten se, että lounasmasala oli kuorrutettu tuoreella korianterilla ja se, että it-puolen pojat eivät ikinä suostu mihinkään mitä niiltä pyydän, ovat iskeneet aivan liian kovasti tänään ja tuntuneet kerrassaan ylitsepääsemättömiltä.

Perjantaina juhlittiin kaveripariskunnan vanhenemista. Tarjolla oli ihan mieletöntä tex-mex-voileipäkakkua. Itsekin sain lohikakun kavereilta juurikin tässä synttärilahjaksi. Vois ottaa perinteeksi, aina voileipäkakkua juhlissa. Uusi sääntö.

Lauantaina oltiin P:n kanssa lastenvahteina Aadalle (jonka kanssa kävin edellisviikonloppuna katsomassa Pommia ja Gommia Tavastialle. Ateistikummitustäti huolehtii rokkikasvatuksesta). Kaikki meni hienosti, jopa lapsen nukkumaan laittaminen, jota en olekaan tässä 3,5 vuoden aikana kertaakaan tehnyt. Kello 5.28 hän tapsutteli meidän huoneeseen kuiskimaan tätiä hereille. Onneksi sisko oli jo kotona ja sai lapsen vielä nukkumaan. Kasilta sitten oli tädinkin herättävä tekemään aamupalaa. Istuttiin sohvalla sylikkäin ja katsottiin lastenohjelmia. Oli ihanaa.

Ollaan nyt sitten P:n kanssa muuttamassa yhteen. On tätä tässä pyöritelty. Siitä asti kun hän Lapin reissussa puhui asunnosta, jonka ovessa voisi olla meidän molempien nimet. Ollaan nyt siis avokihloissa. Eli luvattu muuttaa avoliittoon. Päiväkin päätetty.

Meillä kävi ihan mieletön tuurikin asunnon kanssa, saatiin juuri se (halpa, kiva, ihan uudessa talossa) mitä toivottiin. En kyllä usko tätä ennen kuin nimet on vuokrasopimuksessa.

Iso askel. Mutta tuntuu hyvältä ja luonnolliselta ottaa.

Tuesday, November 2, 2010

Kasviscarbonara ja erilainen kasvissosekeitto

No joo. Tuo carbonara. Pekoni on pekonia. Ei sitä korvaa mitkään Hälsans kökin kasvispalat a la bacon. Vaikka ihan hyviä ne oli. Savunmaku toi kivaa lihaisaa tuntua pastaan. Mutta soija sieltä paistoi läpi. Olosuhteet huomioon ottaen (eli pekoni iso no no ja en mä ennenkään oo arkiruokaa mistään epäterveellisten ruokien kuninkaasta tehnyt) ihan hyvää ja sille oikealle kasvissyöjälle tuntui maittavan oikeinkin hyvin. Olihan se tosi erilaisen makuista useimpiin kasvispöperöihin verrattuna…

Olen myös lukenut ohjeita, joissa väsätään itse kasvispekonia jostain soijahiutaleista. Vaikuttaa niin työläältä, että jos lopputulos on vastaava, niin en jaksa lähteä kokeilemaan.

Carbonarassa noudatin aika orjallisesti Hälsansin ohjetta. Sipulia, valkosipulia ja kermaa laitoin hiukan suositeltua enemmän.

Kasviscarbonara
Pussi Hälsans Kökin kasvispaloja a la bacon
400 g spaghettia
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 dl ruokakermaa
3 munaa
pari desiä parmesan-raastetta

Paista sipulia, valkosipulia ja kasvispaloja pannulla. Paistoin aika kauan ja myönnettäköön, että köyhien ritarien paistosta jääneessä nestemäisessä Oivariinissa toivoen makua lisää.

Keitin pastat ja sekoitin munat, parmesanit ja kermat yhteen. Joukkoon suolaa, paprikaa ja mustapippuria . (oisko ideoita, mitä muuta maustetta kyseiseen ruokaan ois voinut laittaa?)

Sitten pastasta vesi pois, mukaan kermaseos ja päälle ”pekonit”.

Kasvissosekeitto
Iso bataatti (melkeinpä jättiläinen)
Pussi maa-artisokkia
Pussi porkkanoita (huomatkaa tosi tarkat määreet)
Sipuli
2,5 dl ruokakermaa

Kaikki pieniksi kuutioiksi. Keittele kasvisliemessä kunnes kaikki pehmeitä (lisäsin artisokat vähän myöhemmin). Vedestä suurin osa pois (laita vaikka kulhoon, josta voit lappaa takas jos on tarvis). Soseuta. Sekaan kerma, suolaa, pippuria ja timjamia (huomatkaa, yrtti!!).

Hyvää oli tääkin, artisokat tietty taas hukkuivat vähän muihin makuihin. Ens kerralla sitten ehkä Q:n ehdottamaa pelkkää maa-artisokkakeittoa.

Monday, October 25, 2010

Romanttinen hölmö & suppilovahverorisotto

Olin suunnitellut valtavan menuun lauantaiksi. Silloin tuli nimittäin kuluneeksi kuusi kuukautta siitä, kun kävimme P:n kanssa lähipitseriassani kello kaksi yöllä yhden tärkeän ja syvällisen keskustelun. ”Onks sul hei uus takki?” ”On.” ”Se on hieno… Seurustellaanko me sun mielestä?” ”Kyl me mun mielestä ehkä seurustellaan.”

Suuret ruokasuunnitelmani kariutuivat kuitenkin eksymiseen metsässä. Lähdimme kävelylle yhden ulkoilualueen metsäreitille, josta kuitenkin onnistuimme eksymään kallioiseen ryteikköön. Selvisimme metsästä P:n gps:n ja suuntavaistojen avulla. Oma apuni rajoittui kommentteihin kuten ”Hei nyt me lähdetään kiertämään jo jotain toista lampea. Pitäiskö kääntyä takaisin?” ”Tää on edelleen se sama lampi, me ollaan vaan jo vastarannalla.” Kaupunkisuunnistus on enemmän mun juttu.

Vaikka aikaa ei eksymisreissulla tuhlaantunutkaan ihan hirveästi, niin energiat se vei. Loppumatkan viimeisessä ylämäessä meinasin jo luovuttaa. "Eiks tärkeintä oo, että vietetään aikaa yhdessä?" "Mmmmm."

No väsähtäminen siis supisti suunnitelmani suppilovahverorisottoon, manchegosalaattiin ja köyhiin ritareihin. Ensimmäinen näistä onnistui aivan täydellisesti ja oli ehkä risottokokeilujeni kuningas. Siksipä ohje alla. Bonuksena myös marinoitujen punasipulien ohje. En ehkä muunlaisia sipuleita enää salaatteihini aio koskaan laittaakaan, on niin hyviä.

Maustamaan kai mun pitäisi opetella ruokiani muullakin kuin mustapippurilla. Muista pippureista (valko, puna, viher) en kuitenkaan tykkää ja yrttivalikoima kaapissa aika rajoittunut. Ehkä otankin tehtäväksi sen kasvattamisen. Chiliä ja paprikaa uskallan kyllä käyttää, mutta eivät ne kaikkeen sovi. Curry taas ei oo suosikkini.

Pientä eksymistä lukuunottamatta viikonloppu sujuikin sitten rentoutumisteknisissä merkeissä. Makoilua, leffoja, sarjoja, hyvää ruokaa ja herkkuja. Oli ihanaa. Lauantai-illalla tuli ilmoitus, että vielä viime perjantaina synttäreitäni äitinsä mahassa juhlinut pikkutyttö (toivoin hänestä itselleni synttärikaimaa) oli matkalla maailmaan. Sunnuntaiaamuna hän sitten oli syntyi, päivän lasketusta ajasta ja viikon synttärikaimuudesta myöhässä. So there are babies in the world again and what could be better!

Suppilovahverorisotto
150 g suppiloita (ois voinu olla vähän enempikin, mutta ihan riittävästi)
3 desiä risottoriisiä
3 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
Pari desiä valkoviiniä
Noin kuusi desiä kasvislientä
Noin kaksi desiä kermaa
Pari desiä parmesan-raastetta

Prisman valikoimasta löytyi vain ”risottoriisejä”, joissa ei kerrottu mistä riisistä on kyse ja jotain fancypancy italialaista arborio-riisiä. Se ei ollut pahasti kalliimpaa, ehkä kilohinnaltaan jopa halvempaa, niin otin sitä. Jostain syystä paketissa luki keittoajaksi 11-14 min. Jokainen risottoa joskus tehnyt tietää, ettei toi pidä kyllä paikkaansa eikä pitänyt nytkään. Reippaasti yli puoli tuntia sitä sai hämmennellä kuten normaalistikin. Uskon kyllä, että laadukkaan riisin ansiosta lopputulos oli niinkin hyvä kuin oli.

Keitä kasvislientä eri kattilassa. Itse tein ihan kuutiosta. Toiseen kattilaan (mieluiten teflon) salottisipulit ja valkosipulit reippaaseen määrään oliiviöljyä. Aika pian perään suppilot. Paistetaan kunnes sienistä irtoava vesi haihtuu. Perään riisit, kuullota hetki ja lisää sitten viiniä. Anna imeytyä ja sen jälkeen lisää vuorotellen viiniä, kuumaa kasvislientä toisesta kattilasta ja kermaa. Sekoita lähes koko ajan.

Maistele usein ja lopeta nesteen lisääminen kun riisi on kypsää. Itse tykkään, että viinin maku saa tulla ihan kunnolla risottoon eli laitan sitä ihan silleen reippaasti ja yleensä vielä ihan loppuvaiheessakin.

Mausta suolalla ja pippurilla. Heitä sekaan parmesan-raaste ja tarjoile heti.

Seuraavana päivänä lämmitin loppurisoton hellalla ja heitin mukaan vähän valkoviiniä notkeuttaakseni sitä. Hyvin maistu vielä, vaikka pelkäsin sen kuivuneen.

Herkkupunasipulit
Punasipulia siivutettuna
Oliiviöljyä
Omenaviinietikkaa
Mustapippuria, suolaa, sokeria

Viipaloi punasipulit astiaan. Kaada päälle reippaasti öljyä ja viinietikkaa. Ei niin että sipulit peittyvät kuitenkaan, niitä pitää sekoitella astiassa silloin tällöin, käännellä että marinadi vaikuttaa joka puolelta. Laita päälle suolaa, hyppysellinen sokeria ja reippaasti mustapippuria. Tuntikin marinadissa riittää, mutta yön jälkeen ne oli vielä parempia. Marinadia voi vielä pirskotella salaatin päälle kastikkeeksi.

Voi, oon niin iloinen, että olen löytänyt tämän kirjoitusvaihteen uudelleen. Vaikka sitten näillä ruokaohjeilla höystettynä. Toivottavasti niistä ei kukaan ärsyynny ainakaan... Ne kuuluu mun nykyelämään aika kiinteästi, kasviskeittiöstä kun olen innostunut. Ja yhdestä isosta osasta mun elämää en jotenkin osaa julkisesti kirjoittaa paljoakaan. Siksi täytyy löytää muunlaisia itsensä ilmaisutapoja.

Oon myös miettinyt, että miten saisin itsessäni taas valokuvausvaihteen päälle. On mulla ideoita, katsotaan nyt jaksanko innostua. Syksy ei oo mitään parasta innostumisaikaa.

Thursday, October 21, 2010

Peruskasvispastakastike

250 g / rasia tuoreita herkkusieniä
1 iso sipuli
1 kesäkurpitsa
3 valkosipulin kynttä
1 prk ruohosipuli-tuorejuustoa
1 prk ruokakermaa
+ kaikki kasvisten jämät mitä kaapista löytyy

Kaikki varmaan arvaa aineista millainen toteutus tässä on eli ei tarvinne kirjoittaa :)

Mä oon oppinut, että mitä kauemmin tuoreita herkkusieniä paistaa sitä parempia niistä tulee. Tai siis omasta mielestäni ainakin. Mä en oo niistä ennen kauheasti tykkäillyt, koska usein ne jätetään liian raaoiksi (esim. pizzassa). Ja kun niitä vielä paistelee sipulin kanssa, niin ne imee kivasti itseensä makua.

Tuorejuustoa/kasviksia vaihtelemalla saa tietty vähän erilaisia makuja kastikkeeseen.

Viime viikolla tein myös ensimmäisen maa-artisokkakokeiluni. Tein sellaista paistoksen ja kuumien voileipien välimuotoa. Siitä tuli ihan jees, mutta artisokka ei kyllä päässyt esiin kovin hyvin. Kokeilen toisen kerran ja kerron sitten kun löydän jonkun ässäreseptin.

Wednesday, October 20, 2010

Aikuinen, aikuisempi...

Tein uusiksi 24-vuotiaana lanseeraamani tuunatun aikuispistelaskurin.

Tuunattu aikuispistelaskuri (1-5) vuonna 2010:

Työ: 4 (olen aikuisten työssä, mutta se edelleen on osa-aikaista)

Asunto: 3 (vuokra-asunto keskustassa, sisustus semi-ok, kämppis)

Siviilisääty: 3 (vakkaripoikakaveri)

Harrastukset: 2 (käyn jumpassa ja uimassa hyvin epäsatunnaisesti, tarkoitus aloittaa P:n kanssa paritanssi, josta varmaan tulis 30 keski-ikäisyyspistettä ja Burleski-kurssille olen jo ilmottautunut)

Viikonlopunvietot: 2 (välillä teen jotain aikuistakin, kuten hengaan lapsiperheiden kanssa, kerran tehtiin P:n kanssa perjantaina racelttea ja käytiin lauantaina lenkillä Ö_ö Ja juhliminen enää 0-2 kertaa vlopussa, ennen tasan 2)

Rahatilanne: 3 (rahainhoito edelleen retuperällä, mutta säästöjä kertynyt)

Ajatusmaailma: 3 (olen ehkä hiukan tasapainoisempi)

Yhteenveto: 20 / 30 = Oho, olen itsekin yllättynyt. Suurta eroa selittää tietty vähän myös noi synttärimasiksissa vuonna 2007 annetut miinuspisteet. Mutta silti, oho! Alla alkuperäinen laskuri.

Tuunattu aikuispistelaskuri (1-5) vuonna 2007:

Työ: 4 (Yksi töistäni on kyllä rinnastettavissa ihan aikuistyöhön, joskin se on osa-aikaista)

Asunto: nyk. 2 tuleva 3 (samalla kun siirryn yhden hengen talouteeni aion piilottaa/polttaa roviolla nämä lapselliset asiat ja esineet: pehmolelut, teiniangsteissa hankitut lamput/kuvat, lasten kasetit/kirjat (kiertoon Tirpulle), typerät punaiset kaapin ovet, lukioaikaiset vaatteet (joihin edelleen haaveilen mahtuvani), naamanvääntelypeli (koulukavereiden vuosien toive) ja Mrs. Doubtfire ja Romea&Julia-vhs:t.)

Siviilisääty: -1 (Niin. 24vuotiaana voisin olla jo asianajajan vaimo ja kolmen lapsen äiti) (Kahdet treffit tänä vuonna... Im truly living the wild single life!)

Harrastukset: 1 (Ens viikolla alotan jumpan.)

Viikonlopunvietot: -2 (Tämä blogi ei ole hapon kestävä.)

Rahatilanne: 2 (Ottaen huomioon, että rahatilanteeni syöksee miinuksen puolelle opintotuen peruuttaminen loppuvuodesta, ei voida puhua kovin stabiilista adultista rahainhoidosta.)

Ajatusmaailma: 2 (Jos ei ajattele sitä asiaa, pääsee ajattelemasta sitä.)

Yhteenveto: Kaheksa ja puol / 30 = Ei hyvältä näytä.

25-vuotiaana sain testistä 6 pistettä tarkemmin asiaa perustelematta. 26-vuotiaana en tajunnut tehdä.

Tuesday, October 19, 2010

27

Olen nyt 27.

Vietin syntymäpäiviäni pienien kemujen muodossa Helsingissä perjantaina ja lauantaina Turussa Anna Kareninassa. Kokonaisuudessaan oikein hauska viikonloppu. Kiitos kaikille osallistujille, kiitos muistaneille, kiitos lahjoneille ja erityiskiitos perjantain keittiötiimi!

Anna Kareninasta on vaikea sanoa mitään. Se kai pitäisi itse nähdä. Siinä oli paljon hirmu hyvää (fyysisyys, lavasteet, osa symboliikasta) ja paljon aika huonoa (huutaminen, vaikea seurattavuus, osa symboliikasta). Suosittelisinko vai en? En ainakaan kerran viidessä vuodessa teatterissa käyville. Ja ehkä kannattaa katsoa ainakin elokuva ensiksi, jos ei tuhatsivuiseen kirjaan jaksa tarttua, että tietää juonen etukäteen. Itse en tiennyt.

Kokeilin myös yhtä uutta asiaa syntymäpäiväni kunniaksi. P vei minut Turussa syömään Le Porc –nimiseen ravintolaan, joka on kai ranskalaistyyppinen ja söin siellä etanoita. Nam. Limaisia joo, mutta ei läheskään niin sitkeitä kuin pelkäsin. Voisi syödä uudestaankin ihan mielellään.

Mummo soitti sunnuntaina onnittelupuhelun, jossa hän totesi että muistaa kyllä meitä suvun pienimpiä sitten vielä jouluna, vaikka synttärilahjaa nyt ei tullutkaan. "Pienten porukkaan" kuuluu itseni lisäksi serkun 15-vuotias poika, 8-vuotias serkkutyttö ja Aada. Kysyin, että jokohan mä sitten pyristelen tästä nuorimpien porukasta ulos kun täytän 30 vuotta.

”Katotaan sitä sitten, siihenhän on vielä monta vuotta.” Niin siihen onkin, kiitos mummo!

Tuesday, October 12, 2010

Syystä 2 ja kasvishernekeitto

Noni. Jossain on jo satanut ensilumi ja mullakin oli tänä aamuna ekaa kertaa päällä syystakki. Ois tarvinnut ehkä hanskat. Ja piponki.

Oltiin lauantaina katsomassa kun PMMP, kuoro ja sinfoniorkesteri kera Kerkko Koskinen flyygelissä laulaa ja soittaa Ultra Bran biisejä. Se oli ihan mahtavaa. Meno vaan parani loppua kohden, hittikimaraa ja vähän tuntemattomampiakin. Yli sadasta ihmisestä lavalla lähtee aika mieletön ääni ja sehän sopi UB:n mahtipontiseen musiikkiin.

Syksyn kunniaksi keittelin eilen ison kattilallisen kasvishernaria. Siitä tuli ihan törkeen hyvää. Alla ohje, josta tosiaan tuli ehkä kuuden hengen satsi, mutta sitähän voi syödä useamman päivän ja laittaa vaikka pakkaseen. Se on aika työläs tehdä, että siksikin isompi satsi kuulosti järkevältä. Muuten todella halpa ruoka (eihän se kallis purkissakaan oo) - hernepussi euron, porkkanapussi euron, sipulit euron ja kuten sanottu ruokaa moneks päiväks.

Viikonloppuna on sitten aika juhlia syntymäpäiviä. 27. Perjantaina pidän pienet kekkerit, lauantaina mennään Turkuun katsomaan Anna Kareninaa ja varmaan jatkekaan juhlimista siitä. Perjantaiksikin olen jo vähän suunnitellut herkkuja, mutta tässä nyt tää hernekeiton ohje, kun itselle oli vaikea netistä löytää hyvää ja tosi monissa neuvottiin vähän ristiin.

Kasvishernekeitto

Liuota herneitä (500 g) yön yli jääkaapissa. Aika monessa neuvotaan huoneenlämmössä, mutta Martat käskee pistämään jääkaappiin kun herneet voi kuulemma helposti lähteä käymään. Ja Marttojahan me uskomme. Varsinkin hernekeittoasioissa. Vaikka toisaalta olen käynyt Kampin Martta-ravintolassa hernekeittolounaalla ja se oli todella paha pettymys. Kolme hernettä ja kilo kinkkua.

Myös siitä, kannattaako herneet keittää liotusvedessä vai vaihtaa vesi on monenlaista ohjetta. Marttojen mukaan se on makuasia. Itse ajattelin sen niin, että keitosta tulee ehkä maukkaampi jos sen tekee liotusvedestä. Ei siitä ainakaan pahaa tullut näin. Vettä lisäilin sen mukaan kun tarvis, ei kannata laittaa kauheasti ylimääräistä, kun sitä ei ole tarkoitus kaataa missään vaiheessa pois.

Keitinliemeen pistin 3 kasvisliemikuutiota. Keittelin noin yli tunnin herneitä yksinään (jossain välissä kun kuoret irtoaa keitto on aika ällöttävän näköistä). Sitten iskin sekaan neljä isoa porkkanaa ja kaksi isoa sipulia pilkottuna pikkupalasiksi. Tässä vaiheessa pistin 12 kokonaista mustapippuria (ois voinut olla enemmänkin). Sitten keittelin vielä tunnin.

Lopuksi laitoin reippaasti meiramia ja vähän lisäsin suolaa.

Itse tykkään syödä hernekeittoni raa’alla sipulilla ja juustolla ryyditettynä. Hyvää oli, eikä yhtään kaivannut lihaa (edes täyttävyyden puolesta), vaikka vähän niin pelkäsin.

Friday, October 8, 2010

Syystä.

Mielen alkaa täyttää sellainen perinteinen syksyfiilis. Aamulla on kankeampaa, päivällä tylsempää ja illalla kylmempää. Kadut on harmaampia ja ilma kirpeää.

Tossa joku viikko sitten oli syyspäivän tasaus. Duunissa vastikään aloittanut uusi pomo vastasi mun syyspurnaukseen ”Hei, kuuden kuukauden päästä on taas vain enää näin pimeä.” Mua ei juuri lohduttanut ajatus kolmen kuukauden alamäestä ja sen jälkeen kolmen kuukauden ylämäestä, jonka jälkeen olemme takaisin tässä pisteessä. Häntä se kuulemma lohdutti. Puoli vuotta ei kuulemma ole pitkä aika. Jaa.

Tänä vuonna käytiin ihastelemassa myös Lapin ruskaa. Se oli ikävä kyllä jo vähän ohi Pyhällä, jonne matkustettiin kahdeksan hengen ja koiran tiimissä minibussilla. Todella kätevä ja halpa tapa matkustaa muuten. Tietty mun on helppo kortittomana puhua, kun en sitä sekuntiakaan ajanut, mutta oli meillä silti monta kuskia ja ei mun tehtävä viihdevastaavanakaan ollut mitenkään vähempi arvoinen. Mielestäni.

Nojoo. Pyhällä sitten urheiltiin (kyllä! patikoitiin) ja rellestettiin neljä yötä. Oli ihanaa. Siis aivan mahtavaa. Suomessa on niin paljon hienoja paikkoja ja maisemia. Helsingin keskusta vs. Pyhä-tunturin rinteeltä avautuva lappimaisema. Hyvä muistaa välillä.

Olen aina pitänyt sitä etuna ja rikkautena elämässäni, että sukulaiset (ja kaverit) on ripottautuneet ympäri Suomea. Lapsesta asti on saanut reissata ympäri Suomea. Oishan sekin tietysti hienoa, että mummo asuis naapurissa ja sinne vois mennä joka viikko syömään. Mutta toisaalta mulla on ihan oikea mummola, metsän keskellä, joen uomassa, rantasauna ja vanha lato pihalla. Mummo paistelee leivinuunissa karjalanpaistia ja se on maalannut oman huoneensa lattiaan ison päivänkakkaran.

Ollaan jo sen verran aikuisiakin, että tehtiin joka ilta Lapissa ruokaryhmissä kolmen ruokalajin illalliset eli syötiinkin hyvin ei vaan dokattu. Nam. Juhlittiin me yhdet kihlajaisetkin siellä. Ens keväänä pääsee kuulemma ehkä häihin. Niin, kuten sanottu. Aikuisia. Syntyy tässä piakkoin yksi vauvakin lisää kaveriporukkaan. Vietiin sen kunniaksi espoolaiseen omistusasuntoon vaaleanpunainen vaippakakku.

Ehkä minä itsekin tässä aikuistun. Mulla on avain P:n asuntoon. Eilen sain kyllä kuulla olevani sitoutumiskammoinen, kun en oikein innostunut Facebook-parisuhdestatusten vaihtamisesta seurusteleviksi :) Mikään ei nykyään ole virallista ennen kuin se on Facebookissa.

Syksy on sellaista haikeampaa aikaa. Olennaisesti siihen on yleensä liittynyt lähenevien syntymäpäivieni mukanaan tuoma pohdiskelevuus. Selatkaapa blogia taaksepäin. Lokakuu on mulle itseni etsiskelyaikaa. Viime lokakuusta löytyy yksi merkintä, jossa lukee näin ”enemmän sutinaa sais olla, mutta haluanko mä mitään vakituista parisuhdetta?”. Haha.
Pakko vielä mainita keskiviikkona näkemäni Euroopan taivaan alla –esitys Ryhmäteatterissa. Suosittelen. Kertoi työvoiman liikkuvuudesta Euroopassa ja sai ajattelemaan. Toteutuskin oli hieno, käytetty livevideoita tehosteena, toimi. Kaikki roolisuorituksetkin oli hyviä, mutta erikoismaininnan ansaitsee mielestäni Laura Birn, jonka henkilöhahmo sekä nauratti että sai lähes itkemään.

Tuesday, September 14, 2010

Nepalilainen shahi paneer eli suomalainen leipäjuusto-tomaatti-cashew-jugurttikastike

Tämä on mun versio muutamasta netistä löytämästäni shahi paneer -ohjeesta. Oon kokeillut tätä nyt kaksi kertaa, eikä se tokalla kerrallakaan ihan vielä ollut täydellinen, mutta tosi hyvää kuitenkin.

Tässä ohje mitä käytin viimeksi, ehkä lisäisin itse ensi kerralla vielä yhden tölkin tomaattia ja vähentäisin maitoa. Tulisuutta oli tarpeeksi. P:n keittiössä ei kummallakaan kertaa ole ollut käytettävissä suolaa, joten ehkä se on myös sitä ollut vailla.

Raaka-aineet:

2 tölkkiä kuorittuja tomaatteja
2 dl maitoa
pieni pussi cashew-pähkinöitä (ei suolattuja, oisko ollut joku 70 g)
1 dl maustamatonta jugurttia
3 isoa sipulia
reilu pala inkivääriä
3 isoa valkosipulinkynttä
2 punaista chiliä
200-300 g leipäjuustoa (kuulemma kotijuustokin käy)
chilijauhetta
garam masalaa
mustapippuria
suolaa

Ohje:

Pilko sipulit, heitä pannuun. Hienonna/raasta valkosipuli, chili ja inkivääri, heitä pannuun. Pilko tomaatit, heitä pannuun. Anna muhia kunnes kaikki on suht pehmeitä. Joku vartti.

Laita cashewit maitoon lillumaan (uskon että desikin riittäisi). Anna olla 15 min ja soseuta tehosekoittimella. Ekalla kerralla en millään saanut niitä rikki, tokalla kerralla tajusin että pitää vähän kallistaa kulhoa pohjasta, että kaikki cashewit ajautuu teriin. Lisää kulhoon tomaattimössö pannulta ja soseuta lisää. Ruoka valitettavasti näyttää oksennukselta. Eli visuaalinen kokemus jää melko vaisuksi. Oksennusmaisuutenkin voisi kyllä tehota toi tomaatin lisääminen ja maidon vähentäminen.

Heitä mössö takaisin pannulle ja mausta. Paljon paljon paljon garam masalaa. Paljon. Taisin laittaa reippaasti yli ruokalusikallisen. Maistele välillä. Chilijauhetta ei kauheesti tarvitse tuoreen johdosta. Mustapippuria ja sitä minulle tuntematonta suolaa :)

Heitä sekaan jugurtti ja kuutioitu leipäjuusto. Keittele miedolla lämmöllä kunnes leipäjuusto pehmenee. Sivuun tein uunissa lämmitettäviä naan-leipiä ja raitana toimi mainiosti myös toi pelkkä luonnonjugurtti.

Muokkaan reseptiä kun teen tätä kolmannen kerran. Kertokaa, jos innostutte tekemään ja soveltamaan.

Wednesday, September 1, 2010

Berrlin, Berrlin

(VAROITUS! Tää on tosi pitkä matkapostaus!) Pöllähdettiin Berliiniin maanantai-iltapäivällä noin tunnin aikataulusta myöhässä. Finnairin ekassa koneessa oli joku ”pieni tekninen vika”, jonka takia kone piti jo Helsingin päässä vaihtaa.

Ekana suunnistettiin tietty lounaalle hotellin kotikulmille Friedrichsainiin. Olin katsonut netistä valmiiksi lähellä olevan srilankalaisen raflan nimeltä Sigiriya. Se oli ihanaa, hieman makeaa, sopivan raikasta. Nam.

Lähdettiin sitten palloilemaan Checkpoint Charlien suunnille, mutta todettiin pian että Berliinin keskustan Mitten meno ei ollut meitä varten. Liikaa turisteja, liikaa tungosta, liikaa krääsäkauppoja ja mummoravintoloita. Takaisin kotikulmille siis ja pina colada käteen. Tässä on hyvä.

Heti ensimmäinen aamupala hotellissamme Upstalsboomissa varmisti sen, mitä jo epäilimmekin. Ebookersin kautta varatun hotellin hinta-laatu-suhde oli enemmän kuin kohdillaan. Mietittiin asioita, joista valittaisi aamupalassa. Niitä olivat hyvin tärkeät: lihaa sisältävät sämpylät eri koriin normaalien kanssa (kasvissyöjä matkatoverini Q valitsi sellaisen tietysti ekalla aamupalalla), uunituoreita croisantteja ei saanut joka aamu ja tomaatit oli huonosti pilkottu. Haha, oikeasti se oli mitä täydellisin aamupala brie-juustoineen ja kahdeksine (vai oliko niitä yhdeksän) eri leikkeleineen.

Tiistai oli omistettu vakavamielisemmälle turistoinnille. Kiivettiin heti aamusta Berliinin tv-torniin (aamu tosiaan oli kannattava ajankohta, alas tullessa jonot olivat jo melkoiset). Hienot näkymät, onhan se vähän must. Ja löihän se pari päivää aiemmin katsastamani Näsinneulan 204-134 (m).

Ah, ihana rautatieliikenne. 35 euron lipulla sai matkustaa 5 päivää huoletta ja sai alea joistain museioista. Metrot kulki sujuvasti ja koko ajan (paitsi linja U2 – ”onhan se vähän passee niin bändinä kuin metrolinjanakin”). Lipulla pääsi jopa noin tunnin päähän Oranienburgiin eli lähikylään, johon natsit pystyttivät ”keskitysleirin prototyypin” Sachsenhausenin.

Ekakertalaisena keskitysleirillä en tiennyt mitä odottaa. Vaikka oli siellä paikan päällä, näki parakit, vessat, vankikopit (vankila vankilan sisällä), teloituspaikan, polttouunien jäänteet ja ruumiinavaustilat, oli silti vaikea ajatella siellä tapahtuneen mitään niin kammottavaa. Siellä oli toki kerrottu tarinoita yksittäisistä vangeista koskettavasti ja monipuolisesti unohtamatta neuvostovankeja, jotka asuttivat leiriä Saksan vapautettua omansa.

Mutta että se yksi tietty Jacob on nukkunut täällä, tässä hän on peseytynyt, täällä viettänyt päivänsä, tällä aukiolla hän on kävellyt loputonta rinkiä testaamassa Saksan armeijan kenkien kestävyyttä, täällä hänet on ammuttu ja viety tuonne poltettavaksi. Onko hänellä ollut kylmä? Mitä hän on miettinyt illalla kun ei ole saanut unta? Onko hän pelännyt? Onko hän tiennyt mikä häntä odottaa? Onko hänellä ollut toivoa?

Sachcenhausenissa kuoli noin 100 000 vainojen uhria. "Murto-osa" suuremmassa mittakaavassa. Mutta kun sitä yhtäkään Jacobin tarinaa on vaikea ymmärtää.

---

Palattiin taas Oranienburgista vahingossa Mitteen ja ahdistuttiin heti. Mainio rautatieverkosto pelasti meidät taas. Otettiin siis metro eri kaupunginosaan ja löydettiin kehuttu (kahdessa eri matkaoppaassa) pikku-ravintola Walden. Oli hypetyksen arvoinen. Nam. Paitsi että jälkiruoka venäläistyyppiset blinitsikit tms. eivät vakuuttaneet. ”Kun mä otan jälkiruokaa, toivoisin että se on ees vähän makea.”

Keskiviikkona mentiin eläintarhaan. Ja se nyt tietysti oli ihanaa. Joidenkin eläimien aitaukset tuntui kuitenkin pieniltä, eikä niissä ollut mitään piiloutumispaikkaa eläimille. Vierailijan kannalta tietysti hyvä, mutta ei ehkä eläinten. Suosikkejani olivat kuitenkin gorillat, norsut, virtahevot ja tietysti Knut. Siellä oli myös hieno yöeläinten talo, jossa vilisi kummituselämiä, lepakoita ja muurahaiskarhuja. Pimeässä tietty. Piti pitää Q:ta kädestä.

Eläintarhan jälkeen käytiin Olof Palme Platzilla, Kadewessa ja pommitetulla kirkolla. Tarkoitus oli mennä vielä erotiikkamuseoon, mutta se näytti niin halvalta ettei viitsitty. Ihmeteltiin tietysti myös, että miksi Saksassa on Palme-muistomerkki. Tämän listan mukaan niitä on monissa kummallisemmissakin maissa.

Keskiviikon ruokasuunnitelmaan kuului pieni indonesialainen ravintola Tuk Tuk. Olen kerran syönyt indonesialaista Amsterdamissa ja se on jäänyt minulle mieleen. Tuk Tukin metsästys kyllä kannatti. Paikka ja ruoka olivat mahtavia. Ravintola sijaitsi Berliinin homokaupunginosassa, johon oltais haluttu jäädä drinksuille. Ei kuitenkaan viitsitty kun se pirun U2 oli niin epävarma. Syötiin vaan jätskit, todettiin että se olkoon villin iltamme kohokohta ja painuttiin hotellille nukkumaan.

Saksalaiset kun duppaa kaiken, niin oli vaikea löytää mitään katsottavaa hotellihuoneen telkkarista nukkumaan menoa edeltäviksi hetkiksi. Oli BBC, mutta se valitettavasti muistutti mua liikaa töistä. Sitten oli joku seksipuhelinten mainostuskanava, josta tuli strippi-WII:tä. Saksalaistytöt siis strippasivat pelatessaan tennistä WII:llä. Eipä siitä juuri muuta sanottavaa.

Tostaina käytiin aamulla Helmut Newton –museossa, jossa oli yllättävän vähän Helmutin valokuvia. Esimerkiksi hänen mukaansa nimetty auto sieltä löytyi. Ja eri vaatekertoja. Hänen vaimonsa kuvia oli puolestaan kokonainen kerros. En tiedä miksi. Mutta ne kuitenkin mitä siellä oli, olivat tosi vaikuttavia. Munsta tuli kerralla Helmut-fani.

Sitten shopattiin. Sitä jatkettiin sitten vielä perjantainakin. Viimeiset tuliaiset ja omat ”mä tarvitsen tämän Pink Cow:n Vanilla Biscuit –suihkusaippuan, jotta mun elämä ois hyvää” kassiin ja sitten kotimatkalle. Ai niin, poikettiin me vielä maistamassa sudanilaista pikaruokaa. Siinä oli ohuen pitaleivän sisällä salaattia, tomaattia, ituja, falafeleja, halloumia, pähkinäkastiketta, munakoisotahnaa ja jugurttikastiketta. NAM! Hinta oli 3 e.

Saksalaisille tuntui välistä olevan hieman vaikeaa kertoa asioita englannin kielellä. Edes niitä turistin kannalta oleellisia. Esimerkiksi eläintarhassa ei kerrottu eläinten lajeja englanniksi. Paluumatkalla lentokentälle päärautatieasemalla ei kerrottu englanniksi mihin lentokentälle vievän bussin pysäkki on tietyömaan vuoksi siirretty...

Noh kaiken kaikkiaan, mielestäni Saksa ei ole paska maa. Seppo Räty -sitaateista on tähän väliin pakko mainita toinen lempparini: haastattelija kysyy "Onko laukku täynnä kisamieltä?" Räty vastaa: "Eiku rytkyjä."

Kotiinpaluun takia lentokoneessa nousi kuitenkin otsalle pieni tuskahiki. Arkinen ja kylmä Suomi. Eikä seuraavaa matkaa edes varattuna (suunniteltuna kyllä ;) ). Ankeat tunnelmat kuitenkin pyyhkiytyivät pois nopeasti kun näin lentokentällä pojan, jolla oli kädessä kukkakimppu. Se oli minulle.

Thursday, August 12, 2010

Kasvisten keittelijä

Olen P:n kasvisruokavalion takia joutunut/saanut perehtymään aika paljon kasvisruokiin viimeaikoina. Olen aina pitänyt itseäni ihan kohtalaisena kokkina, mutta pelkästään itselleni olen ollut huono tekemään mitään vaivaa vaativaa ruokaa tai kokeilemaan erikoisuuksia. Ja sitten kun on tehnyt jotain isomman satsin, niin sitä yhtä ja samaa pöperöä on joutunut syömään viikon.

Nyt olen löytänyt itseni tekemästä risottoja, piirakoita ja curryja - käyttämässä jopa parikin tuntia päivässä ruoanlaittoon. Ennen olisin kai pitänyt sitä tietyllä tapaa ajantuhlaamisena. Maksalaatikko lämpiää mikrossa kahdessa minuutissa. Ja on hyvää.

Olen etsinyt mielenkiintoisia ohjeita ja sitten soveltanut niitä mieleni mukaan. Olen tehnyt oivalluksia ja saanut niistä suurta tyydytystä. Tiedän nyt, että kun kasvispihvitaikinassa on kesäkurpitsaa pitää se paistaa heti suolan lisäämisen jälkeen tai vesi valuu kesäkurpitsasta ulos. Tiedän miten paljon valkoviiniä voi laittaa risottoon ilman, että se maistuisi viinalta. Tiedän paljonko soijarouhetta ja tomaattimurskaa on sopivasti isoon lasagneen. Niin että se on vielä seuraavanakin päivänä kosteaa.

Olen huomannut kehuvani itse tekemääni ruokaa melko estottomasti. Lähinnä se on kuitenkin ihmettelyä, että olen saanut jotain hyvää aikaiseksi. Varsinkin kun yleensä en noudata ohjeita kovinkaan orjallisesti ja mausteiden käyttö kasvisruoissa on välillä vaikeaa. ”Hei täähän on niinku oikeasti hyvää.”

Mietin tässä juuri reseptien jakamista täällä blogissani. Mutta en halua tästä mitään ruokablogia. En halua olla ruokabloggaaja. Vaikka kai niitä tosi hyviä, oivalluksia sisältäviä vois laittaa. Laitan jos jaksan.

Tuesday, August 10, 2010

Summer of lööv and many other wonderful things

Otsikko on klisee ja melko ällö, tiedetään. Mutta mulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista kesää.

Kesäloma (3 viikkoa) meni älyttömän nopeasti. Ehdindän mä paljon. Provinssirock, mökkeilyä, hengailua Ruttopuistossa, makoilua järvien ja merien rannoilla, häät Suomenlinnassa, sukulointia Itä-Suomessa, purjedusreissu Seiliin ja John Malkovichin mahtava esiintyminen Turussa.

Eikä se kesä töiden alkuun loppunut. On edelleen hengattu rannoilla ja puistoissa, mökeillä, siirtolapuutarhassa, tavattu sukulaisia (P minun ja minä P:n), nähty huonoa kesäteatteria (Paimiossa) ja parempaa Seurasaaressa, ikävöity hiukan yhtä Euroopan reissaajaa, saatu maailman parhaat tuliaiset Euroopan reissaajalta, riekuttu Wanaja festareilla, ihmetelty elosalamia mökkilaiturilla, käyty Muumimaailmassa, hengattu Alppipuiston konsertissa pikku-Olgan perheen kanssa, kierrelty Hietsun hautausmaata sekä Seurasaarta ja kannustettu siskon lasta Naantalin Unikeonkestien lasten pukukilpailussa.

Ja uiminen. Olen uinut tänä kesänä varmasti enemmän kuin monena viime vuotena yhteensä. Uinut ihan niin kuin silloin penskana. Kiitos luonnollisesti poikkeuksellisen lämpimille ilmoille ja vesille. Säidenkin puolesta ollut ihan mieletön kesä.

Vielä tässä ois edessä muutama viikonloppu mökkeilyä, yhdet festarit, yhdet häät, uimista, huvipuistoilua ja yksi kokonainen lomaviikkokin odottaa vielä elokuun lopussa. Silloin reissaan kaverin kanssa Berliiniin.

Yritän kirjoittaakin. Harmittaa ja sormia kuumottaa.

Tuesday, June 8, 2010

Vauvat ja kesä

Mun kaveri on saanut vauvan. Hän on nyt äiti ja hänellä on tytär.

Käytiin jo ihmettelemässäkin uutta pientä tyttöä. Hän on täydellinen. Ensimmäinen kaverivauva.

Vauvauutiset on niitä kaikkein parhaimpia. Harvasta asiasta sitä on näin kovasti onnellinen toisten puolesta. Tässä lähiaikoina on kuulunut kolmet uudetkin vauvauutiset. Yksi tulee elokuussa, toinen lokakuussa ja kolmas joulukuussa.

Kavereiden kanssa ollaan mietitty, ollaanko jo nyt tultu siihen ikään, että tästä eteenpäin joku on koko ajan raskaana. Aikuista.

Omassa elämässä kaikki on myös hyvin. Vähemmän aikuista vaan.

Seurustelu on kivaa. Meillä on hauskaa. Hyvä fiilis on jatkunut. *muuta imelää*
Loman alkuun on aikaa tämä viikko (kulu jo!). Sitten 3 viikkoa pitkään nukkumista, kirjojen lukemista, auringon alla makaamista, stressittömyyttä, reissailua, mökkeilyä, jalkapallon tuijottelua ja vähän riekkumista. Kesäjuhlia on jo nyt riittänyt ja Provinssi korkkaa pian festarikesän.
Siis ihmettelen tässä itsekin, kuinka ihanalta mun kesäloma ton listan perusteella näyttää :) Ens viikolla sitten jos vaan saisi vähän lämpöä kovemmalle!

Wednesday, May 12, 2010

Ylitsepääsemätön itsesensuurimuuri.

Olen kohdannut seinän. Itsesensuurimuurin. Se on rakennettu "ei kehtaa", "ei ketään kiinnosta", "en osaa kirjoittaa tästä asiasta" ja "entä jos P lukee" -pohdinnoista.

Minua harmittaa. Tahdon kirjoittaa ja olen kirjoittanutkin. Mutten vaan julkaise niitä. Ehkä tämä kuitenkin on väliaikaista.

Seurustelen nykyään ihan virallisesti P:n kanssa. Perheille on kerrottu (ei vielä tavattu), yhteisiä kesäsuunnitelmia tehty, melkein jopa riidelty. And it's all just great.

Kaikesta siitä on kuitenkin niin vaikeaa kirjoittaa. Vaikeaa puhua. Vaikeaa ymmärtääkin. Mä olen heittäytynyt, en enää mieti.

Yhtenä syynä kirjoittamattomuuteen on myös se, että blogista "kiinnijäämisen riski" kasvaa. Ehkä olen jo jäänytkin.

Eikä sillä kiinnijäämisellä niin ole väliä, ei tämä mitenkään salaista tekstiä ole, mutta jostain syystä se vaikeuttaa kirjoittamisen aloittamista. Tai julkaisemista. Olen kuitenkin käyttänyt tätä blogia sellaiseenkin pohdiskeluun, jota en välttämättä käy ääneen kenenkään kanssa. Enkä tahdokaan.

Ja sitten viimeisenä syynä kirjoittamattomuuteen on se, että jos en kehtaa/halua/voi/osaa kirjoittaa kaikesta, en halua kirjoittaa mistään. Itsekriittisyys on ollut jo kauan tätä ennenkin kovaa. Nyt se on vaan löytänyt ihkauuden tason.

Mutta ehkä tämä uutuuden huuma tästä väistyy. Päähän palaa muitakin ajatuksia, ideoita, mietteitä, joista voin sitten taas kirjoittaa vapaammin.

Äh, tämänkin kirjoituksen julkaisen nyt hammasta purren.

Wednesday, April 14, 2010

Mies, joka kieltäytyi käyttämästä hissiä

Lasse Pöystin monologi Lilla Teaternissa. Aivan mahtava. Ja vaikuttava. Pöysti oli niin liikkis noustessaan lavalle, että se oli jo eka hetki kun mun silmät kostuivat.

Elokuva kertoi vanhuksen yksinäisyydestä. Mitä kaikkea juttukaverin puute saa hänet tekemään. Puhumaan koiralle. Leikkimään koiraa. Käymään vieraiden ihmisten hautajaisissa ja stripparilla. Kertomaan juttuja hissille, jonka ympärille hänen koko elämänsä on kiertynyt. Välillä Pöysti sanoi jotain niin riipivää ja niin todellista, että silmät kostuivat uudelleen. "Minä en ole viherkasveille puhuvaa tyyppiä. Se on ehkä enemmän naisten juttu."
Ja Lasse Pöysti, 83, puhui 1,5 tuntia putkeen ilman, että hörppäsi vettä. Hieno oli. Pyörinee vielä jonkin aikaa. Suosittelen.

Me kaikki kuljemme pimeässä yksin, tietämättä mitä varten.

Wednesday, March 24, 2010

Missä kevät...

Kävelin tänään Töölönlahden yli/läpi/poikki jäällä. Aurinko paistoi, tuli ihan hiki ja minua jännitti pettääkö jää alta. Tuleekohan se kevät jo vihdoin?

P.s. Käytiin eilen katsomassa Faust Metal Ooppera. Siitä oli pienin jipoin tehty tosi hieno ja vaikuttava. Hyvät laulajat, kuoro ja valot - eipä siinä juuri mitään ylimääräistä tarvitakaan, jos ne on kohdallaan. Thumbs up.

Tuesday, March 9, 2010

Feeling good

Mä menin perjantaina ihan sekaisin auringosta. Olin ihan vallattomalla päällä ja sen taisi munsta huomata kilometrien päähän :) Oli kavereiden tuparit. Asuivat muualla, mutta nyt ovat helsinkiläistyneet. Jos saisin päättää, kaikki mun kaverit asuis täällä!

Lauantaina läytiin tyttöjen kanssa Kom-teatterissa katsomassa Marja Packalenin ja Pirkko Saision omaelämänkerrallinen Odotus. Se oli hieno ja kohtausten henkilökohtaisuus todella koskettavaa. Aikuiset, itsensä kanssa sinut olevat, naiset ammentavat viisauksiaan ja elämänkokemuksiaan. Ihastumiset, erot, sairaudet, vanhempien kuolema... Suosittelen niin nuorille kuin vanhoillekin tytöille. Miksei pojillekin... Ois itse asiassa mielenkiintoista kuulla toisen sukupuolen mielipide näytelmästä. Itselle se kun oli melkein oppitunti naiseudesta :)

P... Nii-in.

Vietettiin viikonloppuna aikas paljon aikaa yhdessä. Mä tapasin pari sen kaveria ja se lisää mun kavereita. Ja kaikki oli taas niin valtavan mukavaa.

Emmä oikein tiedä mitä sanoa. Mulla on hyvä olla sen kanssa :)

...

P.s. Jos rakastat -musikaali oli aika käsittämätön. Todella huono. Juono oli ihan typerä, toteutus jotenkin ihan vasemmalla kädellä tehty. Kohtaukset oli ihan irrallisia. Ei yhtään tullut romanttinen fiilis. Kyynel nousi silmään vain ja ainoastaan sen takia, että elokuvassa Taneli Mäkelä itkee. Iso mies itkee -juttu you know. En suosittele. Oikeastaan kenellekään. Pettymys. Tai sitten en vaan tajunnut.

Wednesday, March 3, 2010

He likes me, he likes me not?

Ota niistä sitten selvää. Miehistä. Hmmh, vaikka olen edelleen aika epävarma/-tietoinen tästä tilanteesta*, "vauhkoamispäivät" ovat toivottavasti ohitse. Katsellaan-asenne alkaa ehkä istua...

No joo. Jos uskaltaisi, niin kysymällä kai tämäkin, kuten niin moni muukin asia, selviäisi :) Täähän nyt kuitenkin tässä on jo itselle alkanut varmistua - I like him.

Tämä* on kuulkaa mun pisin mikään* pitkään aikaan. Vaaleanpunainen hammasharja -poika oli aika tasan kaksi vuotta sitten ja se tyssäsi kuukauden kohdalla todella masentavalla tavalla. Tässä ollaan nyt kuitenkin jo selvästi toisen kuukauden puolella :)

Kahden vuoden aikana olen ollut ihastunut tasan kerran tätä ennen. Sekin osoittautui yksipuoliseksi sellaiseksi. Kahteen vuoteen voi sitten laskea lisäksi muutaman täysin turhan lurjuksen, parit treffit ja joitakin ei-edes-mainitsemisen-arvoisia-tapauksia. Vau.

Ei näitä* siis kasva puissa. Että kai tässä nyt on ihan luvallistakin olla hieman tolaltaan Ö_ö

Jea. Mutta elämässä tapahtuu muutakin. Olipas taas ihana viikonloppu. Miinus Suomen perjantainen peli (sitä ei kai enää sais muistella edes). Laimennettiin tappiofiiliksiä skumpalla. Se onnistui oikein hyvin :)

Lauantaina oli vuorossa siskon miehen veljen ja hänen avovaimonsa tuparit Riihimäellä. Kunnon "leirimeininki", kymmenen ihmistä siellä taisi lopulta olla yötä ympäri taloa. Kaikki se Singstarin laulaminen (ja toki skumpankin juonti jatkui) ryydytti munt niin, etten jaksanut katsoa pronssipeliä. Paitsi että heräsin katsomaan viimeisiä minuutteja ihan sattumalta. Hymyilin yksikseni sohvilla ja patjoilla kuorsaavien poikien ympäröimänä, kun summeri soi. Bronze.

Viikonloppu sai hienoa jatkoa maanantaina. Vietettiin päivää siskon lapsen kanssa. Hän pinnasi päiväkodista, minä töistä. Pystytettiin pihalle lumiukko, leivottiin juustosarvia ja kaurakeksejä, leikittiin ja tanssittiin. Ja katsottiin Risto Räppääjä, joka oli yllättävän siedettävä :) Oli ihanaa ja tästä ois tarkoitus tehdä ihan perinne. Lasten lintsauspäivä <3>



* = tarkempi määritelmä puuttuu

Wednesday, February 24, 2010

Kesäloma

Mulla on :) Kolme viikkoa. Ouuuu.

"Mul on lomaa. Ihan oikeeta aikuisten lomaa."
"Aika keski-ikäistä", sanoi ikäiseni työkaveri. Hänellä ei ole lomaa.
"Aion käyttää sen festarointiin."
"Aika teinii."

Nyt me tarvitaan sitten enää se kesä. Hyvään suuntaan ollaan menossa, sunnuntaina noustaan jo nollaan. Siitä vielä 15 astetta ylös niin ollaankin jo perillä :)

Sunday, February 21, 2010

6 h = a good date?

Oli P:n (nimesin nyt pojan P:ksi, kun se on helpompaa) kanssa sunnuntaitreffit. Joka viikko pitäis olla sellaiset. Tasoittaa sunnuntaiahdistusta huomattavasti.

Jos treffien menestystä voi mitata kestolla, niin munsta nää oli aika suksee. 6 h. Munsta kesto on ihan hyvä mittari. Nimittäin viimeks kun olin treffeillä, ne kesti hädin tuskin tunnin ja ei siitä kundista sitten mitään ikinä kuulunutkaan.

Mutta kyllä mä kerroin pari niin huonoo juttuu, ett apua. Hermostuneena höpötän, mitä mieleen tulee. Sit tajuan kertovani jotain ihan älyttömän huonoa tarinaa ja sitten yritän värittää sitä edes hitusen mielenkiintoiseksi. Sit sitä tuijottaa toista silmiin ja tajuaa, että se ei vaan osaa reagoida noin huonoon juttuun mitenkään. Sit täytyy kääntää pää pois ja irvistää itselleen.

No mutta niitä oli vaan pari. Suurimmaksi osaksi mun jututhan on kuitenkin ihan laadukkaita :)

Oli kivaa. Toivottavasti tätä kivaa ois luvassa vähän lisää.

Wednesday, February 17, 2010

Sheffield - Britannian helmi

Not.

Kaupunki oli aikas karu, ruma ja surullinen. Valtavia, tyhjiä toimistorakennuksia keskusta täynnä. Ikkunat ja katot rikki. Lähellä keskustaa oli myös yksi hienosto asunnoiksi tarkoitettu rakennus, joka oli jäänyt kesken. Rakenteet olivat vaan paikallaan. Aika itäeurooppalaista.

Noh, tällä lomalla kohteen ulkoasu ei ollut järin merkittävässä asemassa ja onhan se aina hauska käydä paikoissa, joissa ei muuten tulisi koskaan käytyä. Tärkeintä oli loma, tytöt, ruoka- & juomakulttuuri ja rentoutus. Ja siellä ei ollut lunta. Se oli ehdottomasti plussaa. Vesisadekin tuntui oudon piristävältä vaihtelulta näihin kotioloihin. Vaikka siellä oli sumppuraista, tuli kuitenkin keväinen fiilis.

Käytiin lauantai-illalla vinttikoiraraveissa. Hmm, hauskaa se kyllä oli, mutta eettisestihän toiminta on aika arveluttavaa. Oikeastaan en tiedä aiheesta paljon mitään, mutta fiilis oli jotenkin ristiriitainen. Puhuttiinkin tapahtumassa, että koska Suomessa ei kyseistä toimintaa harjoiteta perustuvat omat mielikuvat julmuudesta lähinnä Simpsonien Santa's Little Helper -vinttikoiraan, joka pelastettiin raveista. Noh, ihmisen mieltähän lämmittää kovasti kaikenlainen vedonlyönti ja jännitys. Siksi kai mekin siitä tykättiin.

Sunnuntaina kävimme sitten puolestaan katomassa ihmisten välistä kisailua rugbyn muodossa. Se oli hauskaa ja peli aika selkeää, vaikkei säännöt nyt ihan selvillä olekaan. Ikävä kyllä tajuttiin turhan myöhään, että englantilaiskatsomoissa saa juoda kaljaa.

Muutenkin keskityttiin oikeastaan lähinnä pubeissa venkoiluun, shoppailuun ja tanssimassakin käytiin.

Pakko mainita vielä erikseen siitä, kuinka paikalliset tytöt kulkee yöllä kaduilla pelkissä pikkumekoissa. Takeista ei puhettakaan, eikä luonnollisesti sukkahousuistakaan. Kaverin pipolle oikein naureskeltiin paikallisessa kebab-mestassa keskellä yötä. Minä fiksuna tyttönä toruin teinejä suomeksi.

Tähän on kuulemma yhtenä syynä se, että tissit täytyy olla tiskissä ulkonakin ja takkihan pilais lookin ihan täysin. Kylmästä sinipunertava ja kananlihalla oleva iho sen sijaan on ilmeisesti tyttöjen mielestä erittäin viehättävä näky.

Saatiin muuten hyvä muistutus siitä, ettei koskaan kannata ulkomailla kailottaa suomeksi mitään törkeyksiä luottaen siihen, ettei kukaan ymmärrä. Matkustettiin ratikassa ja onneksi puhuttiin ihan jotain tavallista (lue kilttiä) suomeksi, kun meidän vieressä seisonut tummaihoinen kundi alkoi puhua meille kirkkaalla Turun murteella :D We so did not see that coming!

Paikallinen rautatieyhtiö ansaitsee kiitosta mahtavasta palvelusta. Meidän juna (päivän viimeinen) Manchesterista Sheffieldiin oli peruttu ja me oltiin tietysti ihan paniikissa, että miten päästään perille. No hätä, sanoivat ja lykkäsivät meidät taksiin, jonka maksoivat tietty. Meidän liput yhteensä 16 puntaa, taksi 156 puntaa :)

Hyvä reissu -> rankka arkeen paluu. Töissä mieltä kuitenkin piristi se, että olen saanut vihdoin oman työpisteen. Kokonaisen pöydän, tietokoneen ja hiiren. Tuolin ja roskiksen jouduin itse metsästämään. Ajattelin, että vien oikein jonkun kasvin merkkaamaan reviiriäni. Oon vähän lapsellinen tämän työpöytäinnostuksen kanssa, mutta ei mulla ole ollut sellaista sitten vuoden 2007.

Yli vuosi vierähti tässä kyseisessä toimituksessa ilman omaa paikkaa. Onnea vaan työnantajalle onnistuneesta sitouttamisesta, tää tuntuu yhtäkkiä paljon aiempaa kotoisammalta. Minä tunnun hiukan tärkeämmältä. Vielä kun hankitaan mulle jostain kännykkä ja kunnon kuukausisoppari niin I'm yours to keep.

Thursday, February 11, 2010

Ihastuminen on vaikea laji

Olen ehkä vähän ihastunut. Pitkästä aikaa. Kuten ehkä tiedättekin/olette huomanneet, en tee sitä kovin usein. Ja nytkin vaan ehkä. Ja ihan vähän.

Ehkä tästä kokemattomuudesta johtuu, etten osaa sitä kovin hyvin.

Taitoni ovat onneksi hieman parantuneet siitä, kun olin vielä parikymppinen (huomatkaa, olen realistisesti hyväksynyt faktan, etten enää ole parikymppinen). Silloisen ihastukseni astellessa samaan baariin lähdin suoraan oksentamaan. Lähes joka kerta. Vaikka olimme tunteneet jo kauankin. Se oli aika epämiellyttävää ja myös hyvin epäkäytännöllistä, koska sitten pussaillessa piti miettiä, että maistuuko oksennukselle (Liika informaatiota joillekin?).

Nyt lähinnä enää kädet hikoava, sydän pamppailee ja vatsaa kouristaa. Jännittää. Se kai on jotakuinkin luonnollista.

En kuitenkaan osaa heittäytyä (olen todennut tämän ongelmakseni jo ennenkin -> en koskaan ihastu), enkä juurikaan hihitellä (eikös se ole varmin ihastumisen merkki). Olen vähän kärsimätön ja mietin asioita liikaa. Pitäisi kai vain osata nauttia hetkestä. Yrittää sulloa se oma typerä epävarmuus takaisin kellariin ja lukita se sinne...

Mutta kai se on vähän niinkin, että pessimistin/realistin aurinkolasit ei koskaan ole täysin vaaleanpunaiset (paitsi viime vuoden Provinssirockissa minulla oli sydämen muotoiset vaaleanpunaiset aurinkolasit. Mutta vain kirjaimellisesti). Niistä näkee aina läpi sinne hetkeen, kun törmää taas seinään...

On tää _tietty_ kivaakin, kun on jotain sutinaa. Jotain, mitä odottaa. Jotain jännää ja ihan uutta. Ja jos nyt jotain ällöä, niin en mä kyllä muista koska oisin näin innostunut ollut jostain tyypistä viimeksi.

Äh, jos ihastuminen on vaikea laji, niin on siitä kirjoittaminenkin. Ihme höpötystä. Ja täynnä sulkeita. Sori.

Noh, onneksi superrentoutusta on luvassa viikonloppuna ja ihastumisen vaikeuden pohtimisen voi jättää taka-alalle. Lähden yhden kaverin kanssa toisen kaverin luo huomenna Englantiin hippaamaan kolmeksi päiväksi. Jee, en jaksa odottaa... Hmm, ehkäpä mä oonkin vaan yleisesti kärsimätöntä tyyppiä.

Ai niin. Kävin katsastamassa Kellariteatterissa pyörivän Täydelliset miehet - desperate supermen. Todella hauska, huippuhahmoja ja hykerryttävää dialogia. Suosittelen :)

Tuesday, February 2, 2010

In my dreams

Liskodisko:

Sunnuntai-maanantai-yönä näin unta siitä, kuinka äitini yritti raahata minua alkkisparantolaan. Isä oli sitä mieltä, ettei sille ole tarvetta. Itsekään en nähnyt syytä. Sisko ja isä veivät kotoani tyhjät pullot kauppaan ja kieltäytyivät antamasta pullorahoja minulle. "Niistä tuli varmaan ainakin 80 euroa", sanoin.

"I ain't got the time and if my daddy thinks I'm fine."

Laihis:

Maanantai-tiistai-yönä näin unta, että minun piti keittää _maailman terveelisintä_ keittoa kaikille suomalaisille suorassa televisiolähetyksessä. Jostain syystä en keksinyt muita terveellisiä ainesosia kuin vesi ja paprika. Marssin studioon muovikassit täynnä paprikaa ja studioväki oli ihan, että ethän sä nyt voi olla tosissasi. "Meidän piti tehdä jotain historiallista ja sä mokaat näin", ne sanoi.

"I wanna be able to eat spaghetti bolognese and not feel bad about it for days and days and days."

Sunday, January 31, 2010

Kom-teatteri - Kaikki isäni hotellit

Aivan mielettömän hyvä! Erinomaisesta kirjasta tehty erinomainen esitys. Näyttelijäkaarti oli mahtava ja koko esitys hyvin rakennettu ja viihdyttävä. Suosittelen lämpimästi. Jäi oikein hyvä fiilis.

"Omistautukaa elämälle!"

Kulttuuri vaihtui lennossa ginitoniciin ja hipattiin koko viikonloppu. Ja oli ihanaa. Käytiin uudistuneessa Jenny Woossa. Olihan se ihan jees, ei mikään uusi lemppari kyllä.

Ja nyt on taas sunnuntai ja huomenna on maanantai. Olen ehkä vähän loman tarpeessa (olen kai aina). Lyhyt sellainen on onneksi parin viikon päästä. Ja äidin kanssa on ollut puhetta kylpylälomasta Virossa.

Ja päivitys tekstiviestitilanteeseen. Niitä on ollut. Katsotaan nyt :)

Friday, January 29, 2010

Sanoja lounaaksi

15. joulukuuta kirjoitin näin: P.p.s. Lunta jes!

Haluan nyt perua nuo sanani ja pahoitella mahdollisesti aiheuttamaani mielipahaa. Kadun vilpittömästi tuota ajattelematonta tekoa.

Thursday, January 28, 2010

Dokumentteja, dokumentteja, dokumentteja - ei tekstiviestejä

Huh. Katsoin kolmen illan aikana kuusi DocPoint-dokumenttia. Kaikki mielenkiintoisia. Toiset toteutukseltaan erinomaisia, toiset vähän heikompia. Olen täynnä tietoa. Täynnä kokemuksia. Täynnä ajatuksia. Luettelen tähän elokuvat, etten unohtaisi niitä.

- Hear my cry - Puolalainen mies, joka sytytti itsensä tuleen kesken elonkorjuukarnevaalien protestiksi neuvostovallalle.
- Chemo - Keskusteluja puolalaisen sairaalan kemoterapiaosastolla.
- The most dangerous man in America - Daniel Ellsberg, joka vuoti Pentagon paperit Vietnamin sodan aikaan.
- Videocrazy - Silvio Berlusconin Italiaan luoma mediamaailma.
- Sentenced for life - Puolalainen naisvankila.
- 21 Below - jenkkiperheen ongelmia. Teiniäiti, joiden kolmesta lapsesta yksi lapsi sairastaa parantumatonta tautia.

Ja silti. Kaikkien näiden elokuvien. Ihmiskohtaloiden ja ajatusten jälkeen. En voi ajatella muuta kuin yhtä tekstiviestiä, jota ei kuulu ja jota minäkään en ole lähettänyt.

Kyllä, olen hölmö nainen.

Tuesday, January 26, 2010

Vilnius. Vilna.

Tässä teille kaikille töissänne kärvisteleville (me included) ja töitä vältteleville vähän luettavaa megapostauksen muodossa :) Itse olisin kaivannut Vilna-vinkkejä silloin ennen matkaa, niin tässä niitä nyt seuraaville kaupunkiin suuntaaville oikein reippaalla kädellä. Ehkä joku ottaa niistää vaarin :)
Hotelli:

Hotel Europolis, Svitrigailos
Kolmen hengen huone 15 palveli kolmea naista oikein hyvin. Siistiä oli ja lämmintä. Suihkusta riitti lämmintä vettä, paitsi yhtenä iltapäivänä Marialle. Sijauspatjana toimi viltti. Seinät oli ehkä hieman ohuet, naapurin venäläisten uuden vuoden kekkerit kuuluivat aika selvästi meidänkin puolelle. Sisustuksesta meidän mielipiteet hieman erosivat, toiset tykkäs, toiset ei. Mutta onkos sillä sitten enää mitään väliä?
Respan tytöt puhuivat hyvin englantia, olivat tosi ystävällisiä ja jaksoivat vastailla meidän kysymyksiin ja soitella meille takseja. Vähän taidettiin rakastua niihin.
Aamupalalla sai leikkele-juustolautasen&leivän kanssa tilata yhden lämpimän annoksen listalta. Siellä oli lettuja, munia eri muodoissa, puuroa ja makkaroita. Kerran tais tulla väärät tilaukset ja riisipuuron tilalle Maria sai pitkäjyväistä riisiä lillumassa maidossa. ”Kelaa jos ne tuokin sulle vaan kipon riisiä?” Ja ne toi.
Huomataan kuitenkin hinta, joka oli kolmen hengen huoneesta alle 40 e yö. Kaikenlaisia loukkoja nähneenä ois voinut tästä hotellista enemmänkin maksaa. Ja kuten aamupalalla kiukuttelevia suomalaisia naapuripöydässä kuunnellessamme todettiin, että kun on asenne kohdallaan ei juuri mitään valitettavaa löydy.
Ruoka:
Hyvää ja halpaa. 10-15 eurolla sai kolmen ruokalajin aterian kaljoineen ja kahveineen. Nice. Kokeiltiin kaiken maailman ravintoloita, yksikään ei ollut pettymys. Johtunee myös siitä, että tilasin joka paikassa jotain missä oli juustoa :) Can’t really go wrong there. Ja käytiin paikoissa, joita suositeltiin Lonely Planetissa tai suomalaisoppaassa. Tuntuvat tietävän asiansa oppaissakin.
Jos jotain negatiivista, niin ruoan lämpimänä pitäminen tuntui olevan suuressa osassa ravintoloita pieni ongelma. Ja paikallisessa kreikkalaisessa ei saatu koskaan tilaamiamme feta-salaatteja. Palvelu oli kuitenkin yleensä sujuvaa, eikä perinteistä keskieurooppalaista venailua tarvinnut hirveästi harrastaa.
Jopa paikallisessa kebab-ravintolassa keskellä yötä vieraileminen oli menestys! Ensinnäkin pystyimme kommunikoimaan sen verran, molempien puutteellisesta kielitaidosta huolimatta, että ruokatilaus meni oikein. Sen lisäksi kebab oli aivan mainion makuista, tosi erilaista kuin Suomessa. Liha on vaalea ja rulla-kebab täynnä kaalia. Hintaa ranskalaiset ja kokiksen sisältäneelle aterialle tais tulla joku 3 euroa.

Juoma:
Mojitoja mintturajoitteisesta kaupungista ei saanut, mutta kaikkea muuta kyllä. Paikallinen olut oli tosi hyvää, paikallinen Boom party sparkling vodka (myytiin oikein skumppapullossa) taas ei. Uusi (ja rakas) tuttavuus on Kamikazet ja kun baarista loppui Triple Sec käytti baarimikko shoteissa jotain kookos-likööriä ja lopputulos oli itse asiassa vielä parempi.
Taksit:
Taksien taksat vaihtelivat aika paljon. Matkaopas neuvoi, että kannattaa aina soittaa jostain taksi eikä ottaa kadulta. Tää piti osittain paikkaansa, vaikka muutama halpa saatiin kadultakin kyllä. Voi olla, että kaupungissa on useampi taksifirma, joiden taksat eroavat toisistaan aika lailla. Kallista taksilla ajeleminen ei kuitenkaan ollut. Ja mehän ajeltiin.
Nähtävyydet:
Enimmäkseen vaan kierreltiin kaupungilla. Jos olis ollut kesä, olisi harrastettu tätä vielä enemmän.
Vanha kaupunki oli juurikin niin sympaattinen ja viehättävä kuin vanhat kaupungit vaan voivat olla.
KGB-museo oli odotetusti sekä vaikuttava että järkyttävä. Oon käynyt samantyyppisessä Budapestissa ja sinänsä tiesin, mitä odottaa. Mutta hyvähän se on välillä pysähtyä näiden asioiden äärelle. Ja kyllä se edelleen herätti paljon ajatuksia ja keskustelua. Yritettiin myös mennä juutalaismuseoon, mutta vahingossa juuri lauantaina. Ei tajuttu, ett sehän on sapatti.
Shoppailu:
Käytiin parissa ostoskeskuksessa, koska todettiin keskustan ”ostoskadut” huonoiksi. Akropolis näytti ulospäin ihan automarketilta, mutta sisältä paljastui täysiverinen ostosparatiisi, jossa oli myös luistelukenttä.
Vikana päivänä käytiin tekemässä vielä viime hetken ostokset Europessa, mutta itseltäni oli jo paras shoppailuvauhti kadonnut ja saalis jäi säälittäväksi.
Vaatteet eivät olleet niin selvästi halvempia kuin esimerkiksi ruoka ja juoma. Satuttiin tietty paikalle ale-aikaan ja toisin kuin Suomessa tuntui, että kaupoissa oli joka ikinen vaate alennuksessa. Mä toteutin suuren unelmani ja ostin yhtä paitaa neljässä eri värissä. Hintaa niille tuli yhteensä joku 25 e.
Yöelämä:
Ei oltu oikein klubbailu-mielellä liikkeellä missään vaiheessa, joten keskityttiin testaamaan paikallisia pubeja. Hyviä olivat, jokaisessa oli tarjolla myös sapuskaa tai ainakin tapaksia. Pöytiintarjoilu luonnollisesti. Lasku piti aina jakaa ja tippiä muistaa jättää, muttei se oikeastaan ollut kovin hankalaa.
Löydettiin monta tosi tunnelmallista paikkaa. Paras oli ehkä Boheme, joka oli rakennettu jonkunlaiseen kirkon vanhaan kellaritilaan tms. Siellä käytiin parikin kertaa. Lonely Planet ohjasi meidät Cozyyn, jossa oltiin uudenvuodenaattona. Se oli kyllä aika erilainen kuin oppaan kuvaus, mutta muuttuuhan asiat parissa vuodessa. Musiikki oli aika kovalla ja paikka paljon pienempi kuin ajateltiin.
Perinteisessa irkkubaarissa Dublinerissa oli mahtava palvelu ja vessan aulassa viihdyttävä Alkoholis testeris –mittari.
Matkaseura:


Siis ihan parasta. Ei mitään kahdeksalta ylös ja kaupungille –porukkaa. Nukuttiin hyvin ja käytiin aamupalalla ja jatkettiin vähän nukkumista. Käytiin kaupungilla, syötiin fiiliksen mukaan milloin missäkin ja nukuttiin päikkärit taas ennen illan rientoja. Oli ihanaa, kun kaikki oli samalla aaltopituudella. Matkakumppania lainatakseni ”tää saattaa olla loma, jolla oon nauranut eniten ikinä”. Hauskaa siis riitti :) Parhaat palat taltioitiin videopäiväkirjaan, jollaista pitää muistaa tästä edespäin pitää joka lomalla.

Siinä Vilna-vuodatusta. Sori että kesti :)

Uusi matkakin on jo varattu. Se suuntautuu Sheffieldiin Britteihin. Tungin mukaan, kun yksi kaveri ilmoitti lähtevänsä moikkaamaan toista kaveria. Tulossa varmasti uusi hyvä reissu.
Jonnekin pitemmällekin ois päästävä. Matkakutkutus on valtava. Minne, koska ja kenen kanssa? Kuka lähtee?!