Thursday, June 30, 2011

A very serious condition - not to be taken lightly

Kollegani eivät tunnu tajuavan, miten pienestä on nyt kiinni se, että kamelin selkä katkeaa ennen kuin loma alkaa.

Nämä minua ympäröivät ihmiset eivät selvästi ymmärrä, että lähenen kiljumis-, ja pahimmassa tapauksessa jopa itkupotkuraivaripistettä.

Eikä siihen tarvita mitään kummallista, ihan normaali työkäytös riittää hermoromahdukseen. Onko ihan liikaa vaadittu, että täällä saisi edes kerran vuodessa silkkihansikaskohtelua?!

Lähestyvän loman odotus on vakavasti otettava psykologinen tila. Tätä voi verrata siihen, kun on tulossa jostain kotiin ja on pissahätä. Hississä pissahätä kiihtyy aivan sietämättömäksi ja avainta lukossa kiertäessä meinaa jo aivan väkisin lirahtaa.

Mutta, tässä pitäis siis viikko vielä sit pomppia jalat ristissä. Kestää, kestää...

Wednesday, June 29, 2011

Sumu vol 2

Tää on ihan liian rankka putki tää Provinssi-juhannus. Taas sitä mennään ykskolmasosa teholla eteenpäin. Puuh.

Juhannus oli yksi parhaista. Perinteinen mökki ja porukka lisämausteenaan palju.

7 työpäivää lomaan hei. Emmä jaksa oottaa. En muista ainakaan, että mulla olis ollut koskaan ennen 4 viikkoa putkeen lomaa. Siis lapsuuden jälkeen.

Tää on myös eka mun ja P:n yhtäaikainen loma. Suunnitelmissa onkin kaikenlaista pientä. Jipii!

Asiasta tohveliin, luin sunnuntai-maanantai yönä liskodiskoissani loppuun Lionel Shriverin Poikani Kevin -kirjan. Kerrassaan koukuttava kirja. Ihan mahtavaa ja aika rankasta aiheesta huolimatta samaistuttavaakin tekstiä. Suosittelen kaikille paitsi raskaana oleville naisille.

Wednesday, June 22, 2011

Sumussa

Olen ollut ihan pihalla koko alkuviikon.

Maanantaina saavuttiin kotiin seiskan aikaan aamujunalla. Koko päivään ei voinut tehdä mitään. Tai no, käytiin kaupassa. Ja postista piti käydä hakemassa netistä tilatut verhot. Eihän mulla mitään tilauskoodia ollut mukana ja itku meinas päästä, ku tuntui niin vaikealta jättää verhot sinne. Ja että pitää nähdä se vaiva, että tulee seuraavana päivänä uudelleen. Kova vastoinkäyminen kolmen päivän krapulaa viettävälle lähes kolmekymppiselle naiselle.

Tiistaina fiilisi ei ollut vielä sen parempi. Tai no töissä piti käydä, mutta ei se kovin hyvin mennyt. Pomo taisi vaistota heikon happeni, kun nakitti koko päivän erilaisia tehtäviä. Hain myös ne verhot ja ripustinkin. Sitä tuntee itsensä heti hiukan paremmaksi ihmiseksi kun saa kotona jotain aikaan. Onneksi postissa oli eri asiakaspalvelija kuin maanantaina. Saatoin nimittäin katseellani antaa ymmärtää, että kaikki elämäni siihen astiset vaikeudet olivat hänen vikansa.

Tänään on ollut vähän parempi. Tai on ollut pakko, kun oli 11 tunnin työpäivä, johon kuului aamupäivän seikkailu merellä. Huomasin kyllä yhtäkkiä aamun aikana ajautuneeni tilanteeseen, jossa selitän ventovieraalle ihmiselle siitä, kuinka aina ennen uusien ihmisten tapaamista odotan, että he ovat ikäviä. "Mutta sitten kaikkihan on useimmiten aina tosi mukavia. Ihmisethän yleensä on mukavia, niin kuin nytkin. Että mukaviahan ne ihmiset on eikä nihkeitä, vaikka sitä niin odottaa aluksi. Tulee tyhmä olo tiiätkö, kun on ajatellut ensin niin tai ehkä mä olen sellainen että tykkään useimmista ihmisistä. Tai en mä kyllä tietenkään kaikista tykkää. Mutta kyllähän ihmiset yleensä on ihan peruskivoja. Eikä yhtään ikäviä. Tiätsä?"

Mikä ajatusten tonava taas, huoh.

Provinssi 2011 tunnelmaa.

Tuesday, June 21, 2011

Provinssirock 2011

Kannatti tänäkin vuonna lähteä. Tällä kertaa perinteisten Provinssiherkkujen lisäksi Seinäjoella tarjoiltiin myös elämäni kovin keikka.

Friday, June 17, 2011

Hölmön kokin yllättävän hyvä kalakeitto

   
Lähdinpä reippaana tyttönä tekemään kalakeittoa ilman ohjetta. Kuinka vaikeaa se voi olla? Maito kattilaan ja keitettävät aineet perään.

Noh, ei se ihan niin mene. Onneksi kurkkasin ohjettakin :) Maitohan ei siis kai kestä kovaa keittämistä, varsinkaan suolan kanssa.

Tässä siis oma vähähiilihydraattisempi (peruna pois) ohjeeni. Teen tälleen ens kerralla itsekin, vaikka kyllä siitä hieman mutkia suoristellenkin ihan hyvää tuli.  Siinähän on hei kermaa ja voita, what could go wrong :)

Noin puoli kiloa kalaa
Puoli kiloa porkkanaa (uuden sadon mieluusti)
3-4 uuden sadon sipulia varsineen
Voita
Pari desiä maitoa (laitoin litran, vähän tuli turhan paljon lientä sattumiin nähden)
Pari desiä kermaa
Tillinippu
10 kokonaista mustapippuria
2 kasvisliemikuutiota

Keittele porkkanoita kasvisliemikuutioilla ja pippureilla varustetussa vedessä. Kun melkein kypsiä kaada osa vedestä pois ja heitä mukaan maito, kerma, kalat ja silputut sekä kuullotetut sipulit (ei varsia vielä). Keittele miedolla lämmöllä niin, että kalat kypsiä (tapahtuu nopeasti). Sitten lisää voita (maun mukaan), sipulin silputut varret ja silputtu tilli.

En lisännyt suolaa, ois voinut kyllä.

Tästä syö neljä.

Thursday, June 16, 2011

Kookoksinen tomaatti-tofu-vihannes-pata eli kotoisesti Tofukka

     
Tomaattimurska 500g
Purkki kookosmaitoa
Turkkijogurttia
parsakaali
kukkakaali
porkkana
paprika
ananas
tofu
sipuli
valkosipuli
4 rkl currytahna (itsellä punaista)
sinapinsiemenet
jauhettu juustokumina
garam masala

Pilko kaikki vihannekset ja tofu. Määrillä ei ole juuri väliä, mistä itse eniten tykkää. Itse laitoin yhden kukkakaalin, yhden parsakaalin, yhden porkkanan, purkin ananaspaloja, yhden paprikan, pari sipulia ja neljä valkosipulinkynttä.

Laita kuivaan kattilaan sinapinsiemenet. Kuumenna kunnes ne alkaa pomppia. Lisää öljyä, sipulit ja valkosipulit. Paista hetki ja lisää currytahna. Paistele lisää ja sitten heitä mukaan tomaattimurska ja kookos maito. Noin desin vettäkin voi lisätä.

Sitten vaan mukaan vihannekset kypsymisjärjestyksessä. Ekana laitoin porkkanat, sitten kukkakaalin, parsakaalin ja vasta aika lopuksi tofun, ananaksen ja paprikan.

Lopuksi lisäsin vielä noin desin turkkilaista jogurttia ja juustokuminaa ja garam masalaa. Suolaa en laittanut missään vaiheessa.

Tuli aika iso satsi ja hyvää. Padasta kun on kysymys, tää on vielä parempaa seuraavana päivänä.

Wednesday, June 15, 2011

Espoon Iso Vasikkasaari


Kannattaa käydä Espoon Isossa Vasikkasaaressa retkellä kesän aikana. Lauttoja lähtee Haukilahdesta, Matinkylästä ja kai Otaniemestäkin ja Suomenojalta (tarkastakaa internetistä).

Siellä on uimarantoja, keittokatoksia, vesivessat (very-espoo-style), kahvila ja joku vähän parempi ravintolakin. Ja mikä parasta, ei se ollut hellelauantainakaan ihan täyteen ammuttu. Ihana paikka, ihan varmasti mennään kesän aikana uudestaankin. Tulee sellainen kesäretkifiiliskin, kun pääsee veneilemään :)
 
Kuvassa piti olla saippuakuplia, mutta nyt siinä onkin Vasikkasaaren keittopaikka ja random-ihmisiä :)

Ja samalla reissulla kannattaa poiketa Matinkylän rannan Merenneito-kahvilan terassilla. Vinkki vinkki.

Tuesday, June 14, 2011

Kuuhullu, joka ei nuku vaiko vain uneton hullu?

Eilen yönä taas ei tullut uni. Kierin ja hikoilin. Tuntui kuin joku valtavan huono energia olisi täyttänyt koko sängyn ja yksinkertaisesti estänyt unen pääsyn perille.

Tänään katsoin kalenterista, että on täysikuun viikko. Arvasin kyllä sen jo viime yönä. On ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että jos nukun huonosti on täysikuu lähellä. Ja ei, en seuraa sitä kalenterista ja aiheuta tätä itselleni, hyvä jos tiedän mikä kuun päivä on saati sitten millainen kuu taivaalla möllöttää.

Kuuhulluus? Ehkä se ei ole tuulesta temmattua. Usein ihmiset leimaavat sen suoralta kädeltä humpuukiksi kuten horoskoopitkin. Kuun vaikutuksia kuitenkin esimerkiksi eläimiin on tutkittu, kuinka luotettavia tutkimukset ovat, sitä en osaa arvioida.

En minäkään usko mihinkään mystiseen kuuvillitykseen. Mutta uskon, että kuunkierto voi mahdollisesti vaikuttaa joihinkin ihmisiin tai eläimiin ihan tieteellisenä faktana. Liittyy se sitten nestetasapainoon tai mihin, onhan se mahdollista. Ken tietää...

Itseeni kohdistuvat havainnot osoittavat, että univaikeudet ovat olleet taas tämän vuoden puolella läsnä harvinaisen voimakkaasti. Kuu on myös ollut lähempänä maata kuin moneen vuoteen.

Sinänsähän tästä pohdinnasta ei ole mitään hyötyä, koska kuuhulluuteen ei ole lääkettä. Täytyy vaan kestää nämä päivät kolmen tunnin katkonaisilla yöunilla.

Huomennahan se täysikuu vasta on ja muuten kuunpimennyskin (auttaisiko se tähän vaivaan?).

Monday, June 13, 2011

Havaintoja dieetiltä

- Nälän tunne on heikentynyt. Outoa. Yleensä kotiin töistä lähtiessäni vatsani jo lähes ulvoi nälkää. Ei enää. Jotenkin tuntuu, että ruokaa tulee myös syötyä vähemmän. Pelkäsin täysin tämän vastakohtaa, että ruokaa pitäisi alkaa syömään kauheasti enemmän kun mukana ei ole sitä ”täyttävää hiilihydraattia”.

- Hiilihydraattien mättämisen jälkeen (esim. juhlissa) jälkeen tulee kuvottava olo. Ystävä kuvaili sitä osuvasti sanoilla ”suolistoa särkee”.

- Aamupala on ehkä hankalin. Itse olen enemmän suolaisen ystävä kuin makean varsinkin aamuisin. Työaamuina ollaan syöty rahkaa pakastemarjoilla höystettynä. Vapaapäiväaamuina on paistettu/keitetty munia. Parina aamuna olen tehnyt lisäksi paistettuja sieniä ja tomaatteja. Itselleni olen myös paistanut pekonia. God damn it, jos olen laiharilla joka sen sallii, niin sitä myös syön. Kyllä siitä silti vähän huono omatunto tuli.

- Olen myös huomannut, että välillä unohdan etten ole kasvissyöjä. Varsinkin kun olen nyt alkanut syödä lounaiksi töissä paljon salaatteja, niin unohdan helposti että voin valita proteiiniksi myös lihan. Lihanhimo on siis selvästi alkanut taittua kotikasvissyönnin seurauksena. Eikä siinä mitään, ihan hyvä homma. En kuitenkaan vieläkään ole valmis jättämään sitä kokonaan pois.

- Olo on ollut vaihteleva väsyneestä energiseen. Sinänsä sellainen se on useimpina viikkoina eli no change there.

- Hetken jo kuvittelin pikkuisen laihtuneeni, mutta sitten kävin uimahallin vaa'alla ja en kai olekaan. Vaikka toisaalta en ole käynyt vuoteen vaa'alla, joten aloituspaino ei varsinaisesti ole tiedossa.

- Juustot on onni. Onneksi niitä saa syödä. Melkein mitään muuta kivaa nimittäin ei. Ollaankin otettu tavaksi kurvata lähikaupan ihan mukiinmenevän juustotiskin ohi ja maistellaan kotona sitten erilaisia juustoja.

- Parsa, voi, sitruunamehu ja parmesan (meillä on sellaista italialaista käsintehtyä herkkua) ovat myös pelastaneet monta päivää.

- Tässä esimerkki iltavuorolaisen vhh-snackboxista (joku tietty älähtäis viinirypäleistä, mutta minä en):

Friday, June 10, 2011

Sukelluskokeilu

Wow.

Ostin P:lle synttärilahjaksi siis (hänen toivomiensa Nintendo-ohjainten lisäksi) sukelluskokeilun (itelleni kans) Kallion uimahallissa.

Se oli ihan mieletöntä!

Alkuun pelotti ja jännitti aika paljon. Paikalla oli kaksi ohjaajaa ja kolme oppilasta, yks kundi meidän lisäksi. Toinen ohjaaja otti pojat ja toinen ohjaaja minut opetettavakseen.

Jotenkin kaikki tuntui alkuun tosi vaikealta. Hengittäminen, paineiden tasaus, räpylät ja tasapainottelu pullo selässä. Kokeiltiin ihan rauhassa ohjaajan kanssa matalassa päässä. Näin kuinka pojat jo leijaili siellä syvässä päässä neljässä metrissä ja ajattelin, että ei tuu mitään, tonnehan en muuten mene.

Ohjaaja otti mua sitten kuitenkin veden alla kädestä ja alkoi pikkuhiljaa vetää syvemmälle. Sitten yhtäkkiä sitä oli pohjassa, eikä se ollut kauheasti erilaista kuin matalammallakaan. Sitten me noin tunnin verran suhattiin uima-allasta päästä päähän (uimahalli oli siis jo kiinni). Se oli upeeta. Eihän sitä oo koskaan voinut silleen mennä vedessä kuin niillä laitteilla, eikä koskaan nähnyt maailmaa sellaisena. P:tä kohti mun ei kyllä parannut mennä juuri lainkaan kun ruperi naurattamaan ja sitten meni keskittyminen ja hengittäminen ihan pieleen.

Suosittelen kaikille! Kokeiluja järjestetään koko kesä myös stadikalla, johon mulla on pienten sekoilujen jälkeen myös lahjakortti kahdelle. Ei olla vielä P:n kanssa päätetty käytetäänkö se itse vai myynkö eteenpäin. Saa ilmoittautua, jos kortti kiinnostaa.













Nyt vaan pitäis jostain keksiä rahoitus oikealle sukelluskurssille. Kärpänen on purrut!

Thursday, June 9, 2011

Riehakkaat parvekeperunat


Kun noi varret noin kukoistaa (kukkia ei kyllä vielä näy), niin mietin että mahtaako mullan alla tapahtua mitään. Juhannuksena on sadonkorjuu, jännää.

Wednesday, June 8, 2011

Etäpäivän herkkulounassörsselsön

Koska pasta ei kuulu enää ruokavalioon, piti laatia uusi etäpäivien herkku.

Laadin sen tuossa 12.05, kun katsahdin jääkaappiin. Siitä syntyikin pohja, mihin voi sotkea oikeastaan mitä tahansa. Eikä pastaa tarvita... Eli

Herkkusörsselsön

Noin desi smetanaa
Juustoraasteen rönät
Iso kevätsipuli (ei sellainen, missä on vaan pelkkää vartta)
Kourallinen kirsikkatomaatteja
Saman verran ohuen ohut pippurimetvurstia

Pilko sipuli. Paista hetki pannulla, lisää metukka ja kirsikkatomaatit. Paista taas hetki ja lisää sitten smetana ja juustoraaste. Mausteita en laittanut, kun suolaa ja pippuria ruoka jo sisälsikin.

Tadaa! Nauti aurinkoisella parvekkeella salaatin kera.

Toinen Sörsselsön:

Tuesday, June 7, 2011

Polvet

  
Näkemiin sievät kesämekkopolvet.
Tervetuloa pesiskentällä koulitut rupipolvet.
   

Monday, June 6, 2011

Yövieraan paluu ja pannukakku

Oltiin ku pahimmatkin ihmisrauniot kovan ryyppyputken jälkeen eilen illalla. Syynä ei kuitenkaan ollut armoton riekunta, vaan yksi nelivuotias.

Aadan yövierailuun kuului puistoilua, pannukakun valmistusta ja syöntiä, perinteeksi muodostunut aamupalamaja ja Pikku Kummitus Lapanen –leffateatteriesitys.

Meillä on kiva ja vilkas asukaspuisto kodin lähellä, josta Aadakin löysi heti itselleen kaverin ja viipottivat menemään peräkanaa. Törmättiin puistossa myös kaveripariskuntaan, joille lauantai-illat leikkipaikalla ovat jo arkipäivää. ”Sit sä tajusit, että sitä säkin haluut?” kysyi vauvakuumeileva ystävä (eräs useista), kun kerroin tapahtumasta. ”Ei siinä kyl ihan niin käynyt.”

Yöksi häädettiin P sohvalle ja nukuttiin tytöissä meidän sängyssä. Aada on melkoinen möyrijä ja yhdessä vaiheessa heräsin peräti siihen, että tytön jalkaterä läsähti naamalle. Rakensin sitten meidän väliin peitosta ”muurin”, jolla sain pidettyä yöterroristin pois läheltäni ja vähän nukuttuakin.

Aamulla hän sitten avasi silmät 6.45. ”Heenu-täti, ei mua enää nukuta.”

Pikku Kummituksesta Aada oli kovin innoissaan. Siitä piti mennessä kertoa vastaan tulleelle naapurillekin ja leffan jälkeen hän kävi kertomassa lipunmyynnissä, että oli ollut kyllä kiva leffa. Itse odotin ehkä jotain kunnon nostalgiapuuskaa, joka jäi tulematta. Ja sitten odotin myös jotain kunnon vastinetta Disney-kamalle, mutten ollut oikein vakuuttunut.

Paras pannukakku a la Heenu

Tämä ohje kulkee netissä nimellä maailman paras pannukakku. Otin ja muutin kuitenkin hiukan.

8 dl maitoa
2 munaa
4 dl erikoisvehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl sokeria
50 g sulatettua voita

Sekoita kuivat aineet. Lisää joukkoon munat ja maito. Sekoita ja lopuksi tuikkaa mukaan voi. Levitä pellille ja vähän yli puoli tuntia 200 asteessa.

Joo ja täähän ei siis ole mitään vähähiilihydraattista ruokaa :) Mutta törkeän hyvää.

Pitäiskin laittaa tänne niitä vähähiilihydraattisia ohjeita, kun iteki unohdan sitte mitä oon tehnyt ja mikä oli hyvää.

Friday, June 3, 2011

Kuusi päivää – neljä juhlaa

Lauantai: P:n sisko valmistui. Pienehköissä juhlissa oli lähinnä sukulaisia. Herkkuja oli pöytä täynnä, itse tein voileipäkakun ja tosca-piirakan. Söin lupaukseni mukaan molempia (ja muutakin) ja sanoisin onnistuneeni todella hyvin. Gröhöm.


Lauantai-illalla käytiin syömässä kavereiden kanssa Kaarnassa. Joka oli tosi hyvä paikka muuten. Siitä jatkettiinkin sitten humpsis vaan naapuriin Apolloon, jossa riekuttiinkin yhtäkkiä yömyöhään.

Sunnuntai: Juhlittiin Olgan yksveesynttäreitä kakun ja kahvin merkeissä. Olgan perheen kanssa on herännyt muutamaan otteeseen keskustelua perhetuttu-statuksesta. Että ei me mitään äidin ja isän ystäviä olla Olgalle, me ollaan perhetuttuja. Sunnuntaina nää perhetutut kuitenkin vaikuttivat enemmänkin kai hysteerisiltä krapulaisilta teineiltä.

Keskiviikko: Seuraavaksi oli sitten vuorossa kutukodin tuparit / kesänaloituskemut. Porukkaa oli mukavat 30 henkeä, sää kaunis ku mikä ja mieli ylhäällä. Oli tosi hauskaa, kyllä bileiden järkkääminen on kivaa, vaikka vähän aikaa ja rahaakin vievää tietty. Ehdin jopa jutella suurimman osan vieraista kanssa, mikä usein unohtuu. Tunnetaan niin ihania ihmisiä. P:n kaveritkin on huippuja.

Erikoismaininnan hyvästä emännyydestä annan itselleni siitä, että vaihdoin käsipyyhkeet bileiden tuoksinassa. En tiedä olenko ainut, jota häiritsee kun bileissä käsipyyhkeet menee ihan märiksi ja sitten niihin on inhottava ”kuivata” käsiä, mutta munsta se on ällöä.

Ja tupareiden bonuksena saatiin ihan huikeita lahjojakin. Sisäkasvimaa (lamppu ja vedenkiertosysteemi, esittelen joskus paremmin), viinikarahvi, skumppaa (yksi oikea shampanjakin, ei kuulemma halvinta, vaan toiseksi halvinta ;), kaali ja puolukkahilloa sekä amppelimansikka.

Torstai: Pyhän kunniaksi juhlittiin P:n mutsin siirtolapuutarhassa kirsikankukkajuhlia juoden kirsikkaviiniä, grillaten ja syöden jätskikakkua kirsikoilla. Mukana menossa oli P:n äidin kavereita ja P:n kummilapsi perheineen – yksivuotias hänkin. Olipas ihanaa, kun sattui sillekin päivälle niin hieno ilmakin. Yritin siinä korjailla äitien päivänä saamiani typeriä rusketusraitoja.

Kesä!

Tämä viikonloppu otetaan vähän rennommin. Kävin eilen luovuttamassa verta ja tänään saadaan taas yksi pieni yövieras, jippii.

Wednesday, June 1, 2011

Ellei heilaa helatorstaina, eiku

Helatorstai ja helluntai menevät multa aina sekaisin. Sinkkutyttönä oli kuitenkin tärkeä muistaa, että kumpi on kumpi. Piti olla se heila nimittäin oikeana päivänä.
Kerran mulla oli kaksi heilaa ja ne tuntuivat kumoavan toisensa. Kerran myös kirjoitin yhteen lehteen kolumnin aiheesta. Jostain syystä se on aina kiehtonut mua. Tai olen ottanut sen aina kovin tosissani. Helluntain.

Mikä on helluntai? Mikä on helatorstai? Ei harmainta aavistusta. Let me educate myself and you, my dear readers.

Helatorstai: Kristillinen juhla (tän tiesin), jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi.

Helluntai: Kristillinen juhla (tänkin tiesin), joka on omistettu pyhän hengen vuodattamiselle. Seitsemän viikkoa pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstaista.

Luin eilen lehdestä, mistä vispilänkauppa sanonta on peräisin. 1700-luvulla Suomessa tytöt ja pojat saattoivat lähteä metsään etsimään vispilänvarpuja (varvut kuorittiin ja ne sidottiin vispiläksi) yhdessä. Usein tämä tapahtui juuri helluntaina. Vois kuvitella, että tuolloin ei monia tilaisuuksia tullut viettää ihan kahdestaan tyttö-poika-aikaa. Siksi nämä reissut usein johtivat seurusteluun. Vispilänkauppa onkin ilmeisesti tarkoittanut alun perin seurustelunaloittamista ei niinkään sutinaa, mitä nykyään. Ja vispiläreissuhan oli sitten just hyvä viimeinen oljenkorsi, jos ei helluntaihin mennessä ollut heilaa löytynyt.

No joka tapauksessa huomenna juhlistan helatorstaita tuparikrapulalla ja P:n äidin kirsikankukkajuhlissa grillailemalla.