Lasten kulttuurikeskus Rulla

Vietimme ihanan viikonlopun Arvon ja äitini kanssa Tampereella. Mieheni oli jo kauan sitten varannut kätyn (kämppä tyhjänä) poikien peli-iltaa varten.

Siitä syntyi tämä idea pienestä yön yli reissusta.

Tampereella kävimme haudoilla (minun äidin puolen isovanhempani), joilla Arvo ei vielä koskaan ollut vieraillutkaan. Tuntuu harmilliselta, etteivät nämä sukupolvet koskaan kohdanneet. Olisivat niin rakastaneet toisiaan.

Söimme aivan mainion (vegaanisen) illallisen Muusa-ravintolassa. Olin käynyt siellä kerran aiemmin viime kesänä ja Bang bang -kukkakaaliwingsit ovat kummitelleet minulle siitä lähtien. Sitten otin sen lasin valkoviiniä ja rikoin tipattomani, sen jo selitinkin!

Illallisen jälkeen hytisimme Omenahotellissa. -12 asteen pakkanen ulkona ja ilmastointi täysillä sisällä. Äitini soitti "respaan", mutta avuksi tarjottiin vain lisäpeittoja. Tänks much ja never again!

Sunnuntaina kävimme vielä ihastumassa Tampereen lasten kulttuurikeskus Rullaan. Aivan ihana paikka, erilaisia tiloja ja paljon ihmeteltävää. Sellainen lempeä, syliinsä sulkeva ympäristö, juuri mitä lapselle suunnitellulta tilalta toivoisikin.

Rullaan pääsee ilmaiseksi sisään ja siellä on osittain vaihtuvia näyttelyitä.

Sinänsä huono suositella Rullaa juuri nyt, kun se tämän viikonlopun jälkeen sulkee ovensa muutamaksi kuukaudeksi muuttaessaan osoitetta. Mutta kesällä taas pääs, kannattaa käydä tutustumassa! Me aivan varmasti menemme uudestaankin.

Elämäni Ultra Brana

Äitiys: Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä.
Vaimous: Join sinun laskuusi ravintolassa, enkä ikinä käynyt kaupassa, en käynyt kaupassa.
Nuoruus: Yön viimeinen drinkki aamiaiseksi vaihtuu, lisäsin siihen kahvia.
Bloggaus: Itse en koskaan uskalla puhua muusta kuin sähköjohdoista.
Poliittinen näkemys: Ei kertakaikkiaan tehdä mitään, mitä keskustapuolue haluaa.
Rakkaus: Minä kaipaan, kaipaan kiihkeitä puheitasi. Sanoja jotka valuvat päälleni. Kevyenä sateena.
Ystävyys: Mutta ne tytöt olivat kertoneet, surullisiakin juttuja ja toisaalta illoista rannalla, jolloin mikään ei voisi olla paremmin.

Oli tosi hyvä syy jättää eilinen joulukalenteripostaus väliin. Olin sekä perjantaina että lauantaina Ultra Bran keikoilla. Minulle tärkeä bändi, johon mahtuu oikeastaan koko elämä. Niinkus näette!

Ja mitkä keikat. Ja niitä seuranneet illat. Ultra Bra liittyy niin vahvasti nuoruteeni, että minäkin jaksoin harvinaisesti kaksi yötä putkeen Helsingin yöelämässä.

Sunnuntai kahden illan juhlimisen jälkeen: Vesireittejä pääsisi pakoon, vaan minä en ole kala. Vaan minä en ole kala.

Lainaukset Ultra Bra.

Lapsen kanssa teatteriin - Kansallisteatteri: Onnellinen prinssi

Yksi äitiyden ihanimpia puolia on saada tutustuttaa oma lapsi maailman ihmeisiin ja erityisesti asioihin, joita itse rakastaa. Minulle yksi sellainen on teatteri. Minulla on esimerkiksi kaveriporukka, jonka kanssa olemme käyneet "Tyttöjen teatteriretkillä" jo melkeinpä 30 eri näytöksessä.

Muutenkin minut saa teatteriin kaveriksi oikeastaan koska vain katsomaan mitä vain. Arvon jälkeen olen itse aktiivisesti järjestänyt itseäni teatteriin vähän vähemmän kuin ennen.

Lauantaina vein Arvon Kansallisteatteriin katsomaan Onnellinen prinssi -nukketeatteriesitystä, joka oli mukavasti koostettu, tainomainen ja kauniskin. Viihdyin minäkin.

Arvo puolestan oli katsojana melko proaktiivinen, hän halusi koko ajan ottaa tilaa ja lavaa haltuun. Hän tanssi musiikin tahtiin ja ihmetteli äänimaailmaa ihan kaiuttimien teknisiä ominaisuuksia myöten. Pieni utelias sielu kun on.

Meillä oli aika ihanaa spesiaalia laatuaikaa yhdessä. Olen sellaista jotenkin kaivannutkin, vauvavuonnahan me luuhasimme kaikenlaisissa tapahtumissa kahdestaan.

Suosittelen Onnellista prinssiä kyllä. Ehkä enemmän vähän isommille kuin kaksivuotiaille, vaikka olihan se hänellekin kokemus.

Kyseessä ei ole yhteistyöpostaus, ihan silkka suositus minun puolelta. Itse maksoin liput, joka olikin ehkä se huonoin osa, 15 euroa per henkilö ja siis Arvolle tietysti oma. Onhan se vähän suolainen hinta 30 minuutista.

Arvosta arkkitehti?

Kyllä on hyvä aloittaa ajoissa työelämään orientointi! Ainakin, jos arkkitehdiksi halajaa!

Käytiin viime viikolla Arvon kanssa Arkkitehtuurimuseon Taidenarikassa vauvoille. Oli ihan superkivaa!

Vauvat tutustuivat muotoihin, tekstuureihin ja saivat ihmetellä hulmuavia kankaita ja saippuakuplia. Arvo huikenteli innoissaan ympäri tilaa, kokeili kaikkea ja kävi paikalla olevien aikuisten syleissä istumassa. Hän oli ihan tohkeissaan kunnes nälkä yllätti. Onhan arkkitehtienkin syötävä!

Pari viikkoa sitten käytiin muuten uudestaan myös Kansallisoopperan Taidetuokiossa. Se oli tällä kertaa tosiaan vielä hauskempi kuin viimeksi johtuen juurikin vauvan iästä. Siellä ehdoton hitti oli lopun "pallomeri", oli muuten vauva jos toinenkin suu auki kun ohjaajat heittivät lattialle sadoittain värikkäitä palloja.

Siinä missä oopperan tuokio oli ilmainen (kesto 0,5h) niin museon narikka (kesto 1h) maksoi 16 euroa. Ei se nyt kertamaksuna ihan liikaa ollut ja tästä jäi muistoksi hauska jalkapohjapiirros.

Hmm, oisko pikkulääkäreille jotain työpajoja?

Kansallisoopperan vauvojen taidetuokio

Kansallisoopperassa järjestetään keväisin ja syksyisin ilmaisia taidetuokioita vauvoille. Kävimme Arvon kanssa keväällä hänen ollessa 5-kuukautinen. Arvo hiukan katseli ympärilleen ja ihmetteli värejä ja leluja. Eniten kiinnosti naapurivauvan sormet.

Minä sen sijaan olin ihan haltioissani. Näyttelijät olivat Taikahuilu-rooleissa, lauloivat, soittivat ja vetivät vierailijat hetkeksi mukaan näytelmän maailmaan. Lauloimme, tanssimme ja kokeilimme soittimia. Vauvoja kutiteltiin suurilla sulilla ja huiveilla. Siis aivan ihanaa!

Menemme uudelleen nyt syksyllä ja Arvokin saanee enemmän tuokiosta irti.

Ilmoittautuminen alkoi tänään. Kannattanee toimia suht nopeasti, kaikki ilmainen kiva pk-seudulla täyttyy supernopeasti.

Sing-along ja muuta hyvää

Orionissa on järjestetty nyt syksyllä sing-along-näytöksiä. Oltiin viikonloppuna katsomassa ikisuosikkini Grease.

Ihan huikea kokemus. Ihmiset (jotkut peräti teemaan sopivasti pukeutuneet) lauloi ja taputti ja oli ihan fiiliksissä. Yritettiin pysyä mukana hand jivessa ja muutenkin meno oli riehakasta. Noin hauskaa ei oo leffassa varmaan koskaan ollut. Suosittelen ja toivottavasti Orionissa jatketaan näitä näytöksiä, jotka ilmeisesti ovat kaikki myyneet loppuun.

Pieni Merenneito olisi myös haluttu käydä katsomassa sing-alongina, mutta siitä ainoa näytös oli valitettavasti ihan vaan pari päivää ennen laskettua aikaa. Mennään siis noin viikkoa ennen katsomaan siitä ihan tavallinen näytös. Katsotaan kuinka käy ;)

Lauantai oli muutenkin ihana. Lunastin kaasuilulahjaksi saamani superrentouttavan kasvohoidon ja vietettiin muutenkin koko päivä tytöissä. Illalla syötiin Shanghai Cowboyssa, jossa ruoka oli erinomaista. Juuri äskettäin myös Lucha Locossa vierailleena sanoisin kuitenkin, että Lucha on parempi. Meksikolaisia siis molemmat.

Leffan jälkeen istuttiin vielä hetki alas baariin ja tuntui ihan "normaalilta lauantai-illalta", vaikka joinkin vaan vettä. Kunnes piti lähteä kotiin ja sukkuloida humalaisten ihmisten keskellä. Mun vieraiden humalaisten ihmisten toleranssi on laskenut nyt raskauden edetessä todella alas. Ahdistaa ja tuntuu turvattomalta. Olen myös tunnistanut itsessäni pikkuhiljaa kasvavan uudenlaisen tunteen ja se on kai sitten sitä äidin suojeluvaistoa. En minä nimittäin koskaan ole pelännyt niitä bussissa älämölöä pitäviä känniääliöitä, mutta nyt he tuntuvat aika arvaamattomilta. Yöllä kun sain kotioven takanani kiinni, niin huokaisin helpotuksesta.

Sunnuntaina olin auttamassa anoppia hääpaikassamme avoimien ovien päivänä. Hääpaikkammehan oli Naisasialiittounionin omistama Villa Salin Lauttasaaressa ja se tuntui kiinnostavan monia. Siellä kävi siis satoja ihmisiä. Ja kaikki lähtivät yhtä haltioituneina. Itsekin fiilistelin tiloja ja ihania häämuistoja.

Itse olin köökkiapurina, keittelin kahvia ja ravasin Siwasta lisää pullaa, kun yleisömäärä tosiaan yllätti kaikki. Hommissa oli anopin järjestökavereita, jotka jaksoivat iloita ja kysellä Tipusta sekä päivitellä, kuinka minäkin jaksoin 5 tuntia seisoa ja puuhastella. Se on aika hauskaa, että yhtäkkiä sitä onkin joku supernainen, kun jaksaa tehdä tavallisia asioita ;) Munsta on kiva auttaa ja kokonaisuudessaan tilaisuus oli sellainen hyvänmielen tapahtuma. Anopin kanssa juteltiin myös alustavasti Tipun nimijuhlien järjestämisestä Salinissa. Oishan se nyt aika ihanaa!

Amy ja Jurassic World

Huono kesä ajaa ihmisen elokuvateatteriin. Itse kävin parin päivän sisään kaksi kertaa ja melko erilaisissa tunnelmissa. Eli vink vink muille sadekarkureille.

Jos nyt rakastit Jurassic Parkia, olet 3D:n ja scifin ystävä, niin mene ihmeessä katsomaan Jurassic World. Olihan se ihan viihdyttävä, mutta all in all lähinnä siinä dinosaurukset söi ihmisiä. Ja toisiaan. Piste.

Amy  taas on dokkari Amy Winehousesta. Itse tykkään Amyn musiikista ja odotuksissa oli vuonna 2007 nähdä Amy Provinssirockissa, mutta toisin kävi (yhyy, eikö koskaan enää tätä "herätä teltasta hikisenä kymmeneltä aamulla ja tajuta, että kaikki muut on jo juomassa kaljaa teltan edustalla").  Mutta kuten dokkari kertoi ja minunkin kommenteista voi jo päätellä, kyseinen vuosi ei ollut Amylle ihan parhaita.

Kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen dokumentti ja hyvin rakennettu. Ehkä kahden tunnin pituudessaan ihan hitusen turhan pitkä. Itselleni kiinnostavinta oli dokkarissa se, että oikeastaan kävi päivän selväksi se, miksi Amylle kävi niin kuin kävi. Tietysti tää oli vaan yksi totuus, mutta kyllä sitä aihetta aika monesta kulmasta käsiteltiin. Ja Amyn persoona tuli esiin. Ja se, miten nuori hän oli.

Suosittelen siis dokkaridiggareille, mutta ehkä myös jonkinlaista kiinnostusta Amyyn vaaditaan.

Robbieee!

Kaksi superkonserttia viikon välein. Wuup!

Robbien olen nyt nähnyt jo 4 kertaa. En edes laske itseäni miksikään superfaniksi, vaikka keikallahan on käyty sekä Ruotsissa että Virossaki!

Ja kyllähän minä Robbien musasta olen vuosikaudet nautiskellut, ehkä näistä uudemmista vähän vähemmän mutta niistäkin. Ja on se vaan niin hyvä show-mies, joka kerta viihdyttää. Funny as hell!

Tällä kertaa oltiin siskon kanssa lavan edessä tai keskellä, lava kiersi meidän ympäri. Pois lähtiessä mietittiin, että miksi koskaan enää mentäis muunlaisille paikoille. Ihan mahtavaa!

Ja tietysti kohokohtana se, että Robbie kätteli mun siskoa loppuvaiheessa keikkaa. Käsi, jota ei pestä enää ikinä :D

Ja pari videota, oltiin noin lähellä!!

Just Justin

OMG.

Olipahan keikka. Justin oli livenä just niin täydellinen kuin levyillä, videoissa ja lehtien kansissa. Smooth on ehkä paras sana kuvailemaan.

Mullla kävi moukan tuuri, kun en viime syksynä jaksanut/viitsinyt hankkia lippua ja alkoihan se tässä keväällä keikan lähestyessä harmittaa.

Viikko sitten yksi kaveri kysyi multa, olisinko kiinnostunut lipusta, kun hän ei itse pääse. Ai että olisinko!

Pari videota. Hassua kyllä tuo laulu kuuluu tosi hyvin, mutta näyttää siltä että yleisö istuisi paikallaan hiljaa. Todellisuudessa siellä oli ihan huikea meno, ihan hiki tuli, mutta äänentoisto näköjään peittää kaiken alleen.

Pori!

Pori yllätti iloisesti tyttöjen teatteriretket kevät 2014 vol 2 -tapahtumassa.

Käytiin syömässä aivan loistavassa Buccossa. Ja aurinkoisella Panimon terassilla oluilla.

Humpalla käytiin PK:ssa, jossa oli siis sekä humppaa, karaokea, discoa että suomipoppia. One-stop-shop!

Emäntämme oli myös valmistellut pienen kaupunkikierroksen, jonka perusteella Pori avautui meille ensikertalaisille (paras muistoni Porista tätä ennen on jatseilta eli liftaus Hummerin kyytiin ja elämäni eka pitsa mustaleimaemmentalilla) aikas kivan tuntuisena kaupunkina. Ei ihan tuppukylä, vaikkei mikään metropolikaan. Paljon kivoja yksityiskohtia.

Itse teatteri, improvisaatiota, oli ihan ok. Ei se ehkä ihan lähtenyt lentoon, vaikka muutaman naurunremakan irroittelikin.

Ja tyttöjen kanssa oli taas tietysti riemukasta. Ihanat tytöt, kiitos!

Q-teatterin Kaspar Hauser

Vapauttava tunne katsoa itseään teatterin lavalla. Tunnistaa itsensä kaiken haluavana, mutta niin vähän aikaan saavana, New Yorkissa sekä maaseudulla asumisesta haaveilevana, öisinkin töitä tekevänä, blogia kirjoittavana googlailevana maailmanparantajana, joka haluaa olla parisuhteessa itsenäinen, perheellisenä vastuuton ja joka itkee onnesta, kun lempisarjasta alkaa uusi kausi.

Jollain tapaa tunsin saaneeni synninpäästön. Tällaisia me kaikki ollaan, tämän ajan kolmekymppiset - 80-luvun lapset. En ole sen kummempi.

Ja se loistava toteutus, upeat näyttelijät ja kemia. Nauraa sai vedet silmissä ja toisaalta pureutua itseensä.

Ainoana, siis ainoana miinuksena, mainitsisin muutaman pitkitetyltä tuntuneen kohtauksen. Ja muutaman jutun, jotka menivät täydellisesti kohderyhmäänkin osuvalta ohi. P toisaalta tajusi joitain referenssejä, joita minä en ja toisinpäin.

Olisi mielenkiintoista jutella jonkun 15-vuotiaan kanssa, joka esityksen näki. Paikalla oli paljon koululaisryhmiä. Jäikö näytöksestä nuorelle mieleen muuta kuin, että siinä näytettiin pornoa?

Tää on vähän paskaa sanoa, että suosittelisin kaikille, kun lippuja sinne ei enää saa. Mutta jos jostain saatte käsiinne, menkää. Sukupolvikokemus, niin kuin Hesari hehkutti.

Prinsessaretki Tampereelle

Tyttöjen teatteriretki suuntasi viikonloppuna Tampereen työväen teatteriin. Siellä meni Prinsessa-musikaali pohjautuen Kellokosken prinsessan tarinaan.

Esitys oli kokonaisuudessaan aika hyvä, Armi Toivanen pääosan esittäjänä elementissään vähän hulluna, koreografiat hauskoja ja paikoin upeita ja sivuosassa esiintynyt, mutta pääosin laulut esittänyt, Eriikka Väliahde aivan mieletön laulaja.

Miinusta kuitenkin turhista ja pitkitetyistä kohtauksista, täysin käsittämättömistä sanoituksista (raivosta tulee torkku ja siitä seuraa orkku, oikeasti?!) ja hassuttelijasivurooleista (miksi aina pitää olla joku hassun hauska rooli, joka muka-keventää-tunnelmaa). Lisäksi videota ei tarvitsisi tunkea teatteriesitykseen väkisin.

Mutta kuten teatteriretkiin kuuluu ohjeisohjelma on usein itse esitystä parempaa ja niin tälläkin kertaa. Skumppaa, hyvää ruokaa, ihania ystäviä, keskusteluja, taksimatkoja, baarirellestystä ja naurua (plus sopivasti itkua). Olen niin iloinen tästä perinteestä ja itse asiassa kahden viikon päästä on tiedossa jo uusi reissu!

Viikonlopun tunnelmaa hieman latisti omalta osalta flunssa. Edellissunnuntaina lastenkesteiltä lähtiessäni totesin P:lle, että jos nyt en tuu kipeäksi, niin en koskaan. Juhlissa kun taaperoikäinen oli hieronut omasta kuolastaan (kävi se varmaan useammankin taaperon imeskeltävänä siinä ensin) läpimäräksi kastunutta pupulelua mun naamaan. En edes muistanut tätä tapahtumaa ennen kuin tässä alkuviikosta, mutta pitää ensi kerralla olla varovaisempi niiden pupuleikkien kanssa, koska oikeassa olin.

Flunssa on toistaiseksi jatkunut, mutta lievenee kai jo. Eiköhän sitä pääse pääsiäisenä nauttimaan auringosta!

Munia ja mämmiä kaikille!

Flunssanen täti/myyjä/vaimo/kokki/leipuri/farmari

Vaikka viikonloppu meni flunssaisena, ehdin aika paljon:

Tehdä fondueta (vihdoin resepti, joka toimii idioottivarmasti, pitää jakaa) ja kokonaisia sinisimpukoita. Ja pahoja, kuivakoita laskiaispullia (viime vuonnakin epäonnistuin, hyvät pullareseptit jakoon!)

Käydä katsomassa Robocopin. Ekoilla "oikeilla treffeillä" (muistatteko, ne oli nämä!) katsottiin mun silloisen kämppiksen kokoelmasta molempien lapsuuden kulttielokuva Robocop. Nyt melkein tasan 4 vuotta myöhemmin käytiin katsomassa elokuvan remake, joka ei ollut niin huono kuin kuviteltiin. Siinä oli jopa ihan mielenkiintoista filosofista pohdintaa aiheesta (joo, oikeesti... mut vähän vaan). Ostin meille liput ystävänpäivä/0,5-hääpäivälahjaksi.

Myydä pyöräni. Sain hyvät rahat pari vuotta vanhasta pyörästäni ja olen nyt vapaa ostamaan uuden. Jes! Tällä kertaa en mene "kunhan-se-on-kivannäköinen" edellä vaan toiminnot! Mummopyörällä ei kovaa pötkitä. Ja ensi kesänä pitää päästä kovaa, liian monta etanakesää jo takana. Tonnin haaste, kolmas kerta toden sanoo!

Olla täti. Ehkä tähän astisen tätiurani tärkeimmällä hetkellä, nimittäin korvien rei'ityksessä. Voi kun sitä lasta niin jännitti, mutta rohkeasti suoriutui ja oli niin onnellinen jälkeenpäin. Illalla hän lauloi mulle tuutulauluksi Joka ilta kun lamppu sammuu, kun en itse sitä osannut hänelle laulaa.

Pienemmän sirpakan perässä saikin sit sunnuntaina juosta, kun hän innostui varastamaan Saarenmaa-pullon viinakaapistahyllyltä ja juoksi ympäri asuntoa sen kanssa.

Ai niin ja käytiin me tietty Aadan kanssa myös Rehndahlin kotieläinpihalla. Aika kiva paikka Kirkkonummella, eläinrakas lapsonen siellä tietty kieppui kaikkien kaulassa.

No, tänään skippasin jumpan ja kävin ostamassa flunssalääkettä. Hö.

Laama, hassu eläin.

Pikkujoulun taikaa

Aika kultaa muistot. Tuskin viime vuonnakaan lähdin pikkujouluista väsymyksen takia. Varmaan samasta syystä kuin tänä vuonna, liikaa viiniä ja tunne, että tää homma on nyt taas niin nähty tältä vuodelta.

Ihan hauskaa oli oman tiimin kanssa, sovittiin että ensi vuonna ei puhuta kenellekään muulle kuin omillemme, niin ei tarvitse irrotella kenenkään käpäliä toistemme olkapäiltä.

Lauantaina (kun vihdoin selvisin sängystä ylös) oltiin P:n siskonlasten kanssa jäkismatsissa. Maamme-laulun esittivät lapset ja aloituskiekon heitti sotaveteraanipappa. Minulla oli krapula. Laulun ajan sain vielä hillittyä kyyneleitä, mutta papan astellessa jäälle oli peli menetetty. Vollasin naama punaisena ja lapset ihmettelivät. Ja nauroivat. Ja tuntuivat myös ymmärtävän. P otti valokuvia. Hysteria vain ruokki itkuani.

Sunnuntaina pystytettiin perinteiseen tapaan aamupalamaja, jossa nautittiin myös pipareita ja joulutorttuja.

Sunnuntai-iltana ehdittiin vielä testata Tapiolan Funky Burger (todella suosittelen mestan kasvishampurilaisia, portobello-punajuuripihvi/vuohenjuusto-yhdistelmä, nam!) ja käydä tsekkaamassa se paljon suositeltu ja minua mietityttänyt Gravity. Oli se hieno. Parasta 3D:tä. Sandra Bullockin aiheuttamasta hämmennyksestäkin pääsin yli. Suosittelen sitäkin! Ja Kino Tapiolaa, vanhan ajan fiilistä!

Robbie Williams Tallinnassa 20.8.2013

Ai, mitäkö tein Tallinassa? No sitä mitä 70 000 muutakin ihmistä. Eli huojuin Robbie Williamsin show'n tahdissa. Oli muuten kolmas kerta hänen keikallaan (eka 10 vuotta sitten). Ja tämä oli ehdottomasti sarjan paras. Robbie vaan osaa!

Olimme aika lähellä lavaa myös. Tsekkaa video by me!

Anna Karenina

Käytiin lauantaina katsomassa leffassa Anna Karenina. Heti sen loputtua sanoin, että tykkäsin ja en tykännyt.

Ajattelin sulatella. Mutta ei ole mielipide muuttunut. Teatterimainen lavastus toimi ja ei toiminut. Keira Knightley ei toiminut. Ja tarinahan nyt tietty on klassikko.

Kun lähdettiin elokuvista tuli Aleksilla vastaan Krista Kosonen. Siis Anna Karenina siitä Turun Kaupunginteatterin versiosta, josta en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, jossa huudettiin, roiskittiin vettä ja lavalla vieraili useaan otteeseen täytetty kettu.

Että siihen verrattuna sanoisin elokuvan toimineen kohtalaisesti.

Humppa siellä soi

Käytiin viime viikonloppuna Lappeenrannassa perinteisellä skumppaa ja teatteria -retkellä tyttöjen kanssa. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että ihanaahan meillä taas kerran oli.

Teatteriksi oli valittu Lappeenrannan kaupunginteatteri, jossa meni Myrskyluodon Maija -musikaali. Pääosan näyttelijä Liisa Sofia Pönttinen oli todella hyvä. Laulu oli kaunista ja muutenkin nappivalinta rooliin. Lavastus oli hieno, suuret laulu- ja tanssikohtaukset hyvin toteutettuja ja perinteinen tarina oli toteutettu sopivan perinteisesti. Omaan makuuni ainakin.

Mutta. Iso mutta. Kertojan roolissa, jota ilmankin tarina olisi edennyt aivan mainiosti, oli vanhempi naisnäyttelijä, joka ylinäytteli aivan järkyttävästi. Itse sain hillittömän naurukohtauksen heti ensimmäisessä kohtauksessa ja toisen kerran myöhemmin esityksessä. Tämä olisi ollut ylitsepäästävä seikka, jos nainen ei olisi ollut lavalla noin 90 % ajasta. Hän esimerkiksi hymyili ylihymyään taustalla, kun murtunut Maija suri lavan keskellä kuollutta miestään.

Toinen, minulle henk. koht. pienempi mutta, mutta joillekin muille teatterimatkalaisillemme jopa suurempi, oli näkki. Näkki oli toteutettu perinteiseen näytelmään modernilla tanssilla. Eihän se sopinut siihen lainkaan ja oli vain ärsyttävä. Näkki pilasi puolestaan kohtauksen, jossa Maijan poika kuolee. Herkissä kohtauksissa ei lavalle saisi tunkea mitään näin ärsyttävää. Ei tullu kyyneleen tiraustakaaan.

Ja olihan siinä näitä kaupunginteatterille pakollisia huumorielementtejä kuten änkyttävä pappi ja todella touhukas naapurintäti. Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että hyvät elementit peittyivät huonoihin, mikä sitten taas on ohjaajan vika.

No mutta, ilta jatkui ilakoinnin merkeissä ja skumpaksi valitui, mitä ikinä nyt Lappeenrannan Alkossa oli kylmäkaapissa. Iltaruokailusta vastasi oikeinkin herkullinen Wanha Makasiini. Yökerhona toimi Ilona ja siellä viihdyttiinkin pilkkuun asti.

On ne vaan parhaita reissuja nämä. Ja sitä naurua piisaa. Tällä kertaa jopa niin paljon, että yksi raskaana oleva ystävä totesi sen olevan hänelle jo hieman tuskallista.

Värikäs lauantai

Sukkatehdas

Pellehyppyjen SM-kisashow

Veden varaan - PMMP-musikaali

Menkää katsomaan! Ihan mahtava esitys Riihimäen nuorisoteatterissa.

Hyvä meininki ja aivan uskomattomia laulajia. Ihan viimeisen päälle hiottu musikaali, unohtui täysin että oltiin katsomassa harrastaja-, saati sitten nuorisoteatteria. Näytelmä kertoi nuorten ylioppilaskesästä ja siinä oli niin paljon tuttua kymmenen vuoden takaa. Biisit tietysti oli loistavia ja näyttelijöistä paistoi mieletön tekemisen riemu!

Kannattaa mennä kauempaakin, näytöksiä on joulukuulle asti ja sunnuntai-iltana katsomossa ainakin oli ihan reippaasti tilaa.

Täältä lisätietoja!

Kannas & Fingerpori

Tänä vuonna juhlin syntymäpäiviä Kannas-ravintolassa ja Fingerpori-esityksessä Espoon kaupunginteatterissa.

Kannaksessa söin etanoita ja maksaa. Ja molemmat oli törkeän hyvää. Muut pöydässä nauttivat lohikeittoa ja kanaleipää, ylistäviä sanoja kuului myös heiltä. Ja mikäs sen parempaa kuin ravintola, johon tekee mieli jäädä istumaan vaikka koko illaksi! Ei terveysnatseille!

Fingerpori nauratti, muttei hekotuttanut. Osa yleisöstä kyllä hekotti eli olivat luultavasti Fingerporinsa paremmin lukeneet kuin minä. Eihän se nyt mikään suuri taiteellinen elämys ole, mutta jos puujalkavitsit naurattaa niin suosittelen. Ja aivan ehdoton Fingerpori-fanaatikoille.

Kannaksesta viel kaksi juttua (ajalta ennen remonttia). 1. Olen kerran hävinnyt siellä bilisvedon, jonka seurauksena olen edelleen (ku olen nössö) nakutanssin velkaa yhdelle kaverille. 2. Tutustuttiin Kannaksen omistajaan yhtenä vuonna Provinssirockin leirintäalueella. En muista (tiedä) oikeaa nimeä, mutt sen festarinimi oli Mursu.