Monday, October 29, 2007

Uusi koti, paska mies

Nyt on kutakuinkin muutettu, vielä vanhan kämpän pesu ja on siellä muutama irtotavarakin. Miten niitä aina voi jäädä, vaikka kuinka ois pakannut.

Tämä uusi pieni "koppi" on kyllä aikamoinen tilaihme. Tässä "kopissa" on ikäänkuin pieni keittiö, olohuone, työhuone ja vielä makuuhuonekin (parvi). Nyt kun on omat tavarat paikoillaan, melkein kaikki roippeet jo kaapeissa ja hyllyissä, niin kyllä tämä ihan kodikkaalta tuntuu.

Vaikka parvinukkuminen vaatii vähän harjoittelua. Ekana yönä kuvittelin kaikkea laukauksista irtopäihin ilmastointikanavassa. Kaipa siihen tottuu. Jenkeissäkin nukuin parvella. Ja ehkä mä notkistun ku kampean sitä ylös alas :)

Viikonloppu meni toki viihteellä. Perjantaina ystävän ihana poikaystävä (missä näitä kasvaa! Lue loppuun niin ymmärrät) tarjosi yllätys shampanjat kämppikseni (joko se on ex) Porvooseen muuton kunniaksi. Siitähän se sitten lähti. Lauantaina toimin emäntänä ensimmäisille yhden hengen talous-etkoillani ja siitähän se sitten lähti.

Kaikkea uutta ja jännittävää liittyy tähän uuteen asuntoon. Tähän hajuun en ole kyllä vielä tottunut. Se on outo, mutta kai sekin tasoittuu. Ambulanssit kuuluu tännekin, niiden ääni on tuttu. Mutta jääkaappi ja patteri humisee.

Onneksi en eilen kirjoittanut blogia. Olisin kirjoittanut kuinka tapasin jännittävän ja kiinnostavan miehen lauantaina. Pitkästä aikaa! Olisin luultavasti kirjoittanut myös jotain typerää siitä, mitä kämppis (ex?) sanoi siitä tämän asunnon rakkauden karmasta... Hohhoijaaa. Tänään olenkin sitten jo ehtinyt heivata kyseisen tyypin alkuvuodesta perustamalleni paskojen miesten listalle. Kiitos ja hei!

Paskojen miesten lista on kyllä ollut tosi hiljainen pitkään. Johtuu tietysti siitä, etten ole tavannut moneen kuukauteen yhtään kiinnostavaa miestä. Ja koska kaikki miehet, joita tapaan ja jotka minua kiinnostavat, ovat kyllä aika suurella todennäköisyydellä paskoja.

Kirosana kun kirosanatuttaa! (lisää valitsemasi kirosanat kirosanojen paikalle)

Thursday, October 25, 2007

Hieno eka ilta...

Uudessa työpaikassa.

Muutto vielä hippasen kesken.

Tyttöä väsyttää.

Nukkumaan vielä vanhan kodin sohvalle.

Herätys viiden tunnin kuluttua.

Huomenna nukkumaan uuden kodin parvelle.

Jännää. Niin jännää.

Tuesday, October 23, 2007

Matkalla uuteen kotiin.

Synttäri/läksiäis-bileet lukuina: 43 vierasta (44 neliöö kämpässä), 22 litraa boolia, 3 rullaa vessapaperia, 0 asiaa rikki, satoja tyhjiä pulloja, ihania lahjoja, parasta seuraa, 1 huomautus naapurilta, 2 yövierasta, 7 sipsipussia, 1 kattilaan palaneet popkornit, 1 kulhollinen marjapuuroa, 0 syvällistä keskustelua, 100 naurua, pari jallupulloa.

Tänään on muuttopäivä. Jännittää. Eilen piti olla pakkauspäivä, mutta aamulla soitettiin töistä: "missä sä oot, sulla on työvuoro". Olinpas onnistunut olemaan huolimaton enkä ollut huomannut listassa kyseistä päivää. Kuten postausajasta näkyy tästä tuli pakkausyö.

Yksi kuva juhlista. Lisää myöhemmin. Toivottakaa muuttotsemppiä ja toivokaa onnellista uutta kotia!

Thursday, October 18, 2007

Maybe I was meant to be a nörtti.

Syntymäpäivä meni mukavasti. Olen tämän viikon harjoitellut yksineloa, kun kämppis on jo puoliksi muuttanut Porvooseen. Eilen kävin tekemässä haastattelun, koululla ja kavereiden luona hakemassa muuttolaatikoita. Ne ihkut oli ostaneet synttäriviinerit ja sain siis yllätyssynttärikaffet :) Muuten en pahemmin juhlinut, oli kyllä kiva kun ihmiset muisti ja lähetteli onnitteluita. Ja paras on vasta edessä, eli JUHLAT!

Tänään olin 10 tuntia töissä ja voin sanoa, että mitä enemmän vietän aikaa työpaikalla, sitä enemmän siellä tykkään olla. Työkaverit on tosi mukavia! Ilmapiiri on helmi! Työ on koko ajan mielenkiintoisempaa, tykkään nörtteillä ja kirjoittaa nörttiasioista! Hence the otsikko, maybe I was born to be a nörtti!

Ja oi voi oi, yksi stressiä aiheuttanut työjuttu selvisi. Yksi kyllä vielä jää, mutta murehdin sitä sitten maanantaina.

Sitten kävin uudellä kämpällä, jossa ei enää tuoksunut ummehtuneelta. Purin vähän tavaroita ja ihastelin ympärilleni. Kyllä siitä koti tulee, kunhan isi tulee apuun ja kasaamaan mun uudet huonekalut ja kantamaan vanhat.

Kotona pakkasin cd:t (vanhatkin) ja kopsasin niitä tietokoneelle. Virhe. Siinä hurahtikin sitten puoli-iltaa rallatellessa Marilyn Mansonia ja muistellessa teiniangsteja, niiskutellessa Baddingia, pomppiessa Musea ja fiilistellessä Radioheadia.

Ainiin. Olen nähnyt kyllä outoja unia viime aikoina. Niissä on kuitenkin ollut sama teema: vainoaminen. Ja vainottu olen minä. Yhdessä unessa eräs ex-kollega tunki kämppääni päivittäin spiderman-puku päällä ja vain roikkui katossa hämähäkkimiehen tapaan. Ei koskaan tehnyt mitään muuta kuin hengasi katossa ja kyttäsi. Toisessa unessa asialla oli moikkaus-tuttu koulusta, jonka kanssa asuin yhdessä isossa kartanossa ja tiesin, että se vainosi mua ja odotti vaan, että koska pääsee iskemään. Kolmannessa oli kyseessä yksi vanha "sutina", joka pörräsi perässäni ympäri Naantalia. What does this mean?

Kiitos Inkvisiittorille, Kaarinalle ja Mutsille elämänohjeista. Pistän ne kaikki korvan taakse ja olen viisampi 24-vuotiaana kuin koskaan olin 23-vuotiaana.

Ensi viikolla haen heti sen miehen Ikeasta, ilmottaudun jooga-kurssille ja marssin Kokoomuksen aluetoimistoon.

Ja ennen kaikkea yritän olla enemmän kuin Nalle Puh ja huolehtimatta.

Ja kaiken lisäksi voin hyvillä mielin odottaa vielä ensi syntymäpäivää, jonka jälkeen voin alkaa harkitsemaan adoptiota. Ja kuuskymppisenä otan vauhdit sitten alamäessä. En ennen :)

Wednesday, October 17, 2007

Aurinkoista syntymäpäivää Heenu!

Gääk. Nyt alkoi. Muuttoahdistus. Pärjäänkö minä? Miten minun käy? Tiistaina pitäis muuttaa. Enhän mä ole edes alkanut pakata? Saati sitten henkisesti valmistautua? Apua!!

Olen päättänyt muuton yhteydessä, että kaikki mistä en tykkää saa lähteä. Miksi säilyttäisin jotain vain siksi että se on lahja tai että se on ollut minulla jo 15 vuotta, jos se on hirvittävä tai vähintäänkin kamala?

Ja toinen. 24 vuoden ahdistus. Tänään on se päivä. Äh. Ärsyttäviä ajatuksia... Ku ku ku pitäis jotenkin olla aikuinen ja fiksumpi ja varsinkin vähemmän lapsellinen. Pitäis ja pitäis. Profiilikuva kertokoon mitä aattelen koko vahenemisesta. En suostu!

Tuunattu aikuispistelaskuri (1-5):

Työ: 4 (Yksi töistäni on kyllä rinnastettavissa ihan aikuistyöhön, joskin se on osa-aikaista)
Asunto: nyk. 2 tuleva 3 (samalla kun siirryn yhden hengen talouteeni aion piilottaa/polttaa roviolla nämä lapselliset asiat ja esineet: pehmolelut, teiniangsteissa hankitut lamput/kuvat, lasten kasetit/kirjat (kiertoon Tirpulle), typerät punaiset kaapin ovet, lukioaikaiset vaatteet (joihin edelleen haaveilen mahtuvani), naamanvääntelypeli (koulukavereiden vuosien toive) ja Mrs. Doubtfire ja Romea&Julia-vhs:t.)
Siviilisääty: -1 (Niin. 24vuotiaana voisin olla jo asianajajan vaimo ja kolmen lapsen äiti) (Kahdet treffit tänä vuonna... Im truly living the wild single life!)
Harrastukset: 1 (Ens viikolla alotan jumpan.)
Viikonlopunvietot: -2 (Tämä blogi ei ole hapon kestävä.)
Rahatilanne: 2 (Ottaen huomioon, että rahatilanteeni syöksee miinuksen puolelle opintotuen peruuttaminen loppuvuodesta, ei voida puhua kovin stabiilista adultista rahainhoidosta.)
Ajatusmaailma: 2 (Jos ei ajattele sitä asiaa, pääsee ajattelemasta sitä.)

Yhteenveto:
Kaheksa ja puol/30
= Ei hyvältä näytä.

Tästä päivästä eteenpäin pääsen Helsingin kaikkiin baareihin rajoituksetta. Koko elämäni eteenpäin. 24 oli viimeinen odotettu etappi. Wuhuu-huu-huu...-huu. Vai onko vielä jotain yhtä tärkeää, josta elämästä jää paitsi vielä 24 vuotta täytettyäänkin?

Ois mielenkiintoista kuulla mitä muut on mieltä. Aikuistumisesta. Sekä omastaan että minun. Eli onnittelujen sijaan ottaisin tänä vuonna mielummin elämän ohjeita! Kiitos :)

Elämän ohjeet sitten etukäteen. Lauantaina vain juhlitaan.

Päivän sitaatti: Ei paskast konvehtii saa.

Monday, October 15, 2007

Pitäis kirjoittaa useammin ja lyhyemmin.

Niin. Pitäis.

Viime viikonloppu:
Ihana. Siis siinä juustonaksujenmässytyssohvalla-navankaivelu-telkkarinkattelu-mielessä. Koko viikonlopun oli hyvä olo. Ei krapulan häivää. Mitään en ole kyllä oikein saanut aikaiseksi ja se hämmentää. Makasinko tosiaan sohvalla koko viikonlopun? Mielestäni kuitenkaan en. Hmmh.

No tapahtui jotain jännittävääkin viikonloppuna. Olin sokkotreffeillä. Viimeksi olin tärskyillä joskus keväällä ja sen jälkeen oli ihan samanlainen olo kuin nytkin. Miksen tee tätä useammin??

Treffailu on hauskaa! Kipristää mahaa monta tuntia ennen, jännittää analysoida toisen ilmeitä kahvikupin takaa, omia "hauskoja" juttuja on aina kiva jakaa ja mitä sitten jos ei natsaa.

Ja näistä sunnuntaintreffeistä jäi vielä ihan hyvä maku käteen. Seura oli oikeinkin mukavaa ja söpöä, vaikkei nyt mitään suurempaa tunteiden paloa mukana ollutkaan. Mitään en menettänyt. Ja treffit järkännyt osapuoli vielä tarjoutui ostamaan mulle mars-patukan, jos menee penkin alle. Mutten kyllä aio sitä lunastaa, vaikkei treffit mihinkään johtaneetkaan.

Viime viikko:
Maanantaina oli sitten vuorossa vähän toisenlaiset sydämmen tykytykset. No korttelin päässä meidän toimistosta oli se myrkkysavupalo. Pojat syöksyivät tietty heti katsomaan, mutta meidän talossa suljettiin ikkunoita ja pistettiin ilmastointi pois päältä. Ja tietysti päätä alkoi särkeä heti kun kuuli jossain olevan myrkkykaasuja.

Kotimatkalla sattui sitten vähän karmaisevampi juttu. Olin juuri ylittämässä suojatietä ja ohittamassa katuvalotolppaa, kun siihen tolppaan rämähti henkilöauto. Sydän pomppasi ja varmaan tyttökin vähän. Autosta hyppäsi ulos hysteerinen ulkomaalainen nainen, joka huusi apua. Mä katsoin autoon ja kuskin paikalla oli mies, joka oli saanut jonkun kohtauksen. Se tärisi ihan holtittomasti. Se nainen kirkui ja yksi mies mun vieressä alkoi soittaa hätänumeroon ja minä myös, mutta se mies pääsi ensin läpi. Sitten siihen tuli onneksi joku sairaanhoitaja, joka hyppäsi sinne autoon auttamaan sitä miestä. Tässä vaiheessa mä poistuin, kun tajusin että munsta ei ole siinä pällistelemässä mitään apua.

Kämppis oli tullut sitä vähän tapahtuneen jälkeen ohi ja tilanne oli rauhoittunut ja mieskin ilmeisesti ihan kunnossa. Tuli jälkeenpäin aika ontto olo, kun tajusin, että oli aika mäihä että se auto osui siihen tolppaan.

Keskiviikkona oli koulutuksessa uuteen työhön. Torstaina tein yötöitä kun olin sopinut haastattelun klo 23. Yö on mun aikaa.

Tämä viikoloppu:
Lauantaina minua oli taas siunattu 8 tunnin koulupäivällä. Great. Tein kyllä yhden uuden ystävän, että jotain iloa oli puurtamisessa. Uutukainen kaverini sanoi minulle, että seurani on levollista ja rauhallista. Hmm. Hassua.

Lauantaina näin myös sukulaisia ja illalla korkkasin viinipullon kaverin luona. Ja oltiin Hamletissa humpalla. En istunut kertaakaan illan aikana, koska siellä soi hyvinkin tanssittava musiikki. Päästiin kaverin poikakaverin kyydissä kotiin, joka oli naureskellut väsyneiden humppaajien sammahtaessa autoon :P

Sunnuntain olen viettänyt rauhallisissa merkeissä. Vähän töitä tehden ja ihanalla päivällisellä uudessa Texas-ravintolassa. Oltiin isolla akkalaumalla ja tuli oikein sellainen hyvä vanhan ajan lukiokahvittelufiilis. Ruoka oli hyvää ja seura parasta!

P.s. Jenni Vartiainen on niin ihqu! Harmittaa kun hän oli esiintymässä Goomilla, eikä siellä oikein ollut oikea hetki herkistellä kauniiden lyriikoiden parissa. "Tämä ilta kävellään, käsi kädessä, ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä, sillä me ollaan yhdessä. Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan, joka harvoille luetaan." Tämä sateinen sunnuntaiyö on siihen paljon sopivampi :)

P.p.s. Täytän keskiviikkona 24. Joka vuosi syntymäpäivien aikaan mietin tiettyjä samoja harmittavaisia asioita. Tämä vuosi ei ole poikkeus. Mutta onpahan taas syytä juhlia :)

Friday, October 5, 2007

Zen, Feng Shui ja Tirpuska-spektaakkeli

Hiphei. Tämän viikon olen tehnyt töitä ja kouluhommia vaihtelevalla menestyksellä. Nyt on levoton olo. Kroppa on niin väsynyt, ettei jaksais liikkua, mutta pää on tiedostanut, että tänään on perjantai. Eikä se haluaisi olla kotona. Se haluaisi riekkua kaupungilla ja olla kipeä huomenna.

Noo, huomenna minua on kuitenkin siunattu niinkin ihanalla asialla kuin koululla. 8-12 lauantaina! Kiitsa. Sen jälkeen menen kirjoittamaan alle vuokrasopimuksen. Uusi koti. Hurjaa ja pelottavaa ja jännittävää. Yli kolme vuotta tässä on jo tullut asuttuakin. Iiks.

Onneksi Hanska uskoo, että siellä uudessa asunnossa on se rakkauden karma.

Minäkin uskoin (tai ainakin luin jonkun opuksen, ei viimeisen kolmen vuoden aikana!) joskus Feng Shuihin ja kiikutin kämpässäni huonekalut oikeisiin kulmiin. Sängyn alla ei saanut olla mitään, taisin mä jonkun kristallinkin jonnekin sijoittaa. Ja puin vaaleanpunaista päälle seitsemän päivän ajan... Nykyään olen vähän liian... pessimistinen? aikuinen? tylsä? toivoton?... jännittämään sormet ristissä ja pissit housussa jotain rakkauden karmaa. (Ja kukaan ei vedä tähän sitä ennustajaa. SE on ihan eri asia!)

Viikon jännittävimmät: yksi pirullinen levy-yhtiötyyppi, 8 tuntia liiketoimintasuunnitelman tekoa, visiitti Porvooseen, palovaroitus koulussa, Facebookin maantieto-peliin koukuttuminen, verotusmaikka luki Zen-opasta tunnin alkuun, Ravintola Torissa syödyt lihapullat Jallukermakastikkeessa ja Tirpun pyllyn pesu ja syöttäminen ja leikkiminen ja pusuttaminen ja hampaiden tähyileminen.

Olen muuten opetellut käyttämään Windowsin Movie Makeria. Eli ensi kerran kun vaihdan Tirpuska-videota, odottakaa jotain spektaakkelimaista! Tässä muutama maistiainen.

Monday, October 1, 2007

Sutsisatsisatsaa sutsisatsaa ja pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat

Taisitte jo luulla, että olen jäänyt goom-limboon ikuisiksi ajoiksi. Lähellä se olikin, myönnettäköön. Kuvia tuosta reissusta löytyy kuvakansiosta. Niihin ei ole mitään lisättävää. Paitsi että oli ihan hemmetin hauskaa ja kivoja poikia ja kipakoita kiisseleitä ja lonkeroita ja hyttibileitä ja leikkilaulutuokioita riitti :) Once you go super, you never go back. Eli helmisuperilla nähdään!

Post-goom olenkin sitten käyttänyt siitä toipumiseen. Kapula kesti monta päivää ja nyt sunnuntaina on jo hankittuna uusi. Siskon mies alkoi aikuiseksi ja täytti 30. Samalla juhlistettiin myös heidän lähtöään Englantiin. Munsta se ei kyllä ole juhlistamisen arvoinen asia vaan aika surkua. Mutta hauskaa oli kyllä kekkereissä. Taisin olla ainut, joka joi boolia ^_^

Perjantaina olin työkavereiden kanssa lounastamassa Elitessä. Tuli aika aikuinen olo. Juotiin viiniä ja istuttiin päivää seitsemään asti kyseisessä ravintolassa, jota itse hardly kutsuisin lounaspaikaksi. Fiiniä syödä riimihärkää ja marmorifilettä kello kahdeltatoista. Hihi. Oli myös tosi kiva tutustua vähän paremmin uusiin työkavereihin. Varsinkin kun jännittäessä työpaikalla onnistun joskus käyttäytymään kuin sosiaalinen idiootti. Sanon vääriä asioita ja varsinkin istun vääriin pöytiin lounaalla.

Alkava viikko tuo taas mukanaan kiirettä. Olen vähän löysäillyt tässä ja nyt on kirittävää. Myös kouluhommien palautuspäivät lähestyvät hurjaa vauhtia. Gääks. Nytkin kuten huomaatte teen töitä yötä myöten. Yöllä työskentely on kyllä kivaa, paitsi kun pitää huomenna aamulla herätä kello kuusi!

Noo kyllä mä kerkeän. Pistän hösseliksi! Lokakuuta ihmiset!