Thursday, February 28, 2008

Go up and down, left and right

Sori, ei oo oikein huvittanut kirjotella. Ei oo huvittanut oikein mikään, enkä oo oikein saanu mitään aikaiseksi. Oon ollut vähän pihalla tässä. Paralyzed from the neck up someone might say.

Mukavia iltoja olen vietellyt sekä synttärien (viime viikon to, la ja tämä ti) parissa että sellaisten tyyppien kanssa, joita näkee vähän harvemmin. Se on kyllä ihanaa aina muistaa, että kuinka ihania ihmisiä sitä tunteekaan. Joskus se pääsee meinaan unohtumaan ja huipputyyppejäkin voi nähdä vaan pari kertaa vuodessa, vaikka vois nähdä paaaljon useammin. Ei pitäis ottaa ystäviään niin itsestäänselvinä.

Mutta mukavista ihmisistä ja tapahtumista huolimatta mun pää, se on ollut jotenkin sumea ja ajatukset häiriintyneitä. Väliaikaista uskon. Jotain hormonaalista. Säikkyilen ja herkistelen koko ajan. Ei ymmärrä. Mutta väliaikaista. Pakko olla.

Lauantaina oltiin tosiaan Tallinnan synttärireissulla. Anna ja Heini saavuttivat kypsä 50 vuoden iän. Onnea tytöt, toivoo kiva kaksnelonen. Mahti reissu, 14 ihmistä. Vanhaa ja nuorta. Olutta ja hyvää ruokaa ja sitäkin parempaa seuraa. Hauskaa tehdä välillä jotain erikoista, vaikka se olis vain Tallinnan reissu niin onhan se melkein ulkomaan matka kuitenkin. Jonkun "hyvä" idea oli pitää kirjaa kaikista juotavista mitä juo. Mun lista oli aika pitkä ja turhan yksityiskohtainen. Yksi mielenkiintoinen kohta listalta löytyy: "Anssi on pahoillaan (tämä ei ole juoma)"... Ha ha.

Mukava lauantai päättyi hienolla tavalla kahden räyskän kotiin laahustuksen ohessa käymään keskusteluun onnellisuudesta ja sen monimutkaisuudesta. Kerran sanoin terveyden hoitajalle koulussa jonkun terveyskeskustelun yhteydessä, että antaisin elämälleni arvosanaksi kasin. "No voi kauhee, mitä sun elämässä pitäis tapahtua, että se ois edes 9-?" Ja minä kun meinasin että kasi on ihan kiva. Ihan hyvin menee. Perussettiä, ei suurempia huolia. Nyt mä en enää oikein osaisi arvostella elämääni numeroin. Ei ole mitään yhtä numeroa... Että kaikki osa-alueet olis täysiä kymppejä tai että kaikki olis nelkkuja. Varsinkin kun ei oikein tiedä mitä sitä elämältään haluaa... Kuten sanottu sekavaa on (Heenun päässä) tällä hetkellä.

Se on monimutkaista. Tultiin siihen päätökseen yön pikkutunneilla, kun keskustelu jatkui vielä viimeisillä voimilla huokauksina sängystä toiseen.

Isi kävi sunnuntaina ja vei syömään nepalilaista. Se oli eri mukavaa. Ilta oli mälsä. Ja Gilmoren tytöt loppu, APUA. Toivottavasti se aloitettais alusta, niinkuin Frendit. Se olis kivaa ja toivottavaa.

Tiistaina juhlittiin Antin synttäreitä, joissa oli tarjolla kolmea eri kakkua Ö_ö Se oli mahtavaa vaikka kaikkia maisteltuani tulikin vähän pullukka olo. Siellä oli myös Antin vuoden vanha siskontyttö Ada, joka oli söpönen, mutta sai munt vähän ikävöimään meiän omaa tsirpua kahdella aa:lla.

P.s. If Bush doesn't believe, it is NOT happening!

P.p.s. Ai niin ja hauskaa karkauspäivää! Kosikaa toisianne :)

Sunday, February 17, 2008

Tosi adulttii

Aikuisen kulttuuriviikonloppu. Jep, sellainen minulla oli. Ja aivan mahtava sellainen. Ja tänään minulla on ollut aivan mahtava olo. Mahtavaa. Että lällällää vaan krapulaiset :)

Tai no myönnetään, että yksi mahtavaa sana oli ehkä jo liiottelua. Pieni sunnuntaiahdistus on iskenyt illalla. Mutta siitä ei taida päästä muuta kuin esim. goomailemalla sunnuntaisin, kuten viime viikolla tein.

Perjantaina tosiaan olin kaverini Antin kanssa leffassa katsomassa Orpokotia El Orfanatoa. Se oli, noh, vähän pettymys. Aika perus-hollywood-kauhua, vaikka olikin epsanjalaista. Ei mitään uutta, muutama tosi pelottava kohta, jotka pilasi kirkuvat teinit. Ja mä sain tietysti hervottoman kikatuskohtauksen joka kiljahduksen jälkeen. Juoni oli vain paikoin yllättävä ja loppu oli ihan turhan ilmeinen ja selittävä. Mutta ihan jees ja oli Antti nähnyt painajaisia siitä seuraavana yönä eli kai se jollain tasolla toimi :P

Leffan jälkeen käytiin muutamalla olusella Nollassa, silleen aikuisesti ja mentiin kotiin.

Lauantaina käytiin katsomassa Anniinan kanssa valokuvataiteen museossa Hannes Heikuran Hiljaiset kuvat ja Lehtikuvan saaliit ja saalistajat. Ihan älyttömän hyviä molemmat. Hannes Heikuran Helsinki-kuvat oli ihan mahtavia, sellaisia tapahtumia, jotka muistaa ja tuttuja paikkoja. Ja lehtikuvakuvat oli tosi hienoja ja kiinnostavia.

Vaikuttavin kuva, jota en kyllä muista lehdissä nähneeni, oli viimeinen kuva Estoniasta. Se oli syntynyt sattumalta kun uppoavan veneen kyljessä roikkunut suomalaismies yritti kameransa salaman avulla kiinnittää pelastajien huomion. Siinä näkyy melkein kokonaan veden alla olevan laivan kylki ja joku toinen ihminen joka siinä roikkuu. Kylmiä väreitä...

Illalla katsoin _himassa_ _yksin_ (leivottua itselleni parskaali-feta-piirakkaa ja tehtyäni ceasar-salaattia) sekä Fast Food Nationin ja Paksuna. Ensimmäinen oli iiihan surkea. Faktoihin perustuvasta kirjasta väännetään pitkien repliikkien avulla todella tylsä fiktio. Buu. Kirja oli meinaan erittäin hyvä ja siitä syntyneet mielikuvat eivät juuri vastanneet elokuvaa lainkaan.

Paksunakin oli pieni pettymys, koska olin kuullut siitä paljon hyvää. "Ihan erilainen kuin muuta jenkkikomediat". Noooooo. Eipä juuri. Ihan viihdyttävä, näyttelijät keskivertoa parempia ja muutama superhauskavitsi.

Ja satuin muuten katsomaan kakkoselta tulleen norjalaisen nuorisoelokuva Bean lauantaiyönä. Painotan sanaa nuorisoelokuva, koska sitä se oli ja tuli ilmeisesti keskellä yötä (loppui joskus 1.30) koska käsitteli teinien neitsyyspaineita. Huhhahhei, samat paineet ne on Suomenkin teineillä, mitäpä tuota "sensuroimaan" yöaikaan esitettäväksi.

Ja pakkohan tää on linkittää ku iteki päästin SusannaSievis-kommentin suustani.

Ja loppuun kuva Tirpusta pitämässä tädin kädestä. Kauhia ikävä.

Thursday, February 14, 2008

Ystävänpäivää ystävät.

Olen edelleen niin poikki ilakointiristeily Goomin jäljiltä, että hyvä jos pystyn puhumaan. Saati sitten kirjoittamaan. Kerron sitten kun taas muistan jotain. Viime viikko oli ehdottomasti kevään tähän astisista paras. Ensinnäkin se oli lomaa, toiseksi vietin ihanaa ja rauhallista ja nostalgista aikaa siskon ja tirpun kanssa Naantalissa (oli ihana muistella kaikkia lapsuusjuttuja siskon kanssa ja tietty kuskata Aadaa rattaissa ympäri Nådea), vietin mukavia koti-iltoja (sauna!) ja näin kavereita Kirstillä. Ja sunnuntaista keskiviikkoon humppasin, jumppasin, tanssin, huusin, leikin, nauroin, hymyilin, hulluttelin, huusin, pompin ja oli mahtavaa.

Ja nyt olen läkähtynyt. Ja menen nukkumaan. Viikonlopun olen aikuisesti, koska olen viettänyt teiniyttä taas alkuviikon.

Se on kyllä hauskaa ku tänään oli mun arkiviikon maanantai ja huomen on jo perjantai. Joku vois sanoo, että kauheen rankkaa mun elämä.

Ai niin ja ois mulla puhuttavaakin. Poikamiehistä, sekä telkkarin että goomilla tavatuista. Astmatesteistä, sisällä röökäävista naapureista, Merikukan loikasta, Muumi-boksista, Taputataputataputaka-hömpästä, hauskasta Ismo Laitelasta, ärsyttävistä tytöistä ja SDP:n puheenjohtajasta. Mutten jaksa eritellä, enkä miettiä. Eniten järkyttäneet asiat kuitenkin tällä viikolla ovat olleet se, että Antti ei valinnut Iristä. Minä melkein tykästyin neljä vuotta nuorempaan poikaan. Ja kuka hitto on päättänyt, että Susanna Sievinen on Suomen ykkössinkku.

Ai niin yks asia vielä. Keskiviikkona oli kevät!

Monday, February 4, 2008

Me, my crazy ass self and I

Mitä kaikkea onkaan tapahtunut sitten viime tiistain. Helpottaakseni lukukokemustanne, listaan tähän alle teemoja, joita aion tässä merkinnässä käsitellä. Yksityiskohtaisemmat selitykset löytyvät sitten samaisesta järjestyksestä alta. Voitte siten valita ja lukea vain itseänne kiinnostavat kohdat :P

a) Sählymaali ja ala-asteleikit
b) Goottibileet
c) Aadan synttärit (kävelyä ja haleja)
d) Sushi-läksiäiset
e) Ekan koulukaverin valmistujaiset
f) Poika, joka sai munt hymyilemään ja joka on lähettänyt tylsiä tekstiviestejä
g) Tyhmä poika, joka lähetti tyhjiä tekstiviestejä
h) Kanye West : Stronger
i) Itkuja ja nauruja
j) Bruuveri, Bakers, Satumaa, Lady Moon, Painobaari, Hamlet
k) Star wars-tunnari
l) Avainten unohdus ja sekopäinen ryntäys työpaikalle maanantaina kello 21

a) Viime viikon keskiviikkona pelattiin koulussa sählyä, jossa tein yhden maalin. Se oli ehkä suurin urheilusuoritukseni sitten kakkossijan muodostelmaluistelu piirinmestaruuksien minorisarjassa vuonna 1995? Pelattiin myös ala-asteleikkejä kuten mustaa miestä, peilissii, värissii, häntähippaa ja erilaisia viestejä. Oli ihanan nostalgista.

b) Skibpo-ilta muuttui pieneksi kemuiluksi. Lady Moonin happy hours vetivät muutaman janoisen puoleensa. Sekä noin 100 janoista goottia! Oli vähän täti olo, olin edelleen työmatkalla ja päällä oli punainen skottiruutupaita ja farkut. Ystäväni Annan kanssa puhuttiin muun muassa suolan turvottavasta vaikutuksesta. Ja ihmeteltiin nykyajan nuorisoa :D Note to self: Vältä Lady Moonia joka kuun viimeinen torstai. (Ei pitäis tuottaa suurempia tuskia)

c) Tirpu tuli Englannista viettämään synttäreitään, joiden oikea päivä on 6.2. Juhlissa oli mummoja, pappoja, isomummoja, isoisotäti, muutama krapulainen kummi ja paljon muksuja. Jotka oli kaikki söpöjä, paitsi että meidän Aada oli söpöin. Tirpu järjesti myös illan hienoimman yllätyksen ja lähti kävelemään ihka ensimmäistä kertaa!! Pakko boldata oikein. Hän vain päästi pöydän kulmasta irti ja käpytteli muutaman askeleen kunnes pyllähti. Ja yritti heti perään uudestaan! Ja kaikki oli näkemässä tämän ihmeellisen asian. Minä tirautin. Tämän jälkeen sain vielä lähtiessä halin ja voin kertoo, että niitä ei ihan kaikki saakaan :)

d) Perjantaina vietettiin PH:n läksäreitä. Hän lähti taas puoleksi vuodeksi, mälsää. Tehtiin itse sushia, se oli hauskaa ja jännittävää. Ja siitä tuli sikahyvää! Ja juotiin tietty sakea. Ja tietty tanssittiin the night away.

e) Ensimmäinen koulukaveri tosiaan meni ja valmistui. Mahtavaa! Ja kahdedittavaa. Sankaria juhlittiin Espoossa syömällä ja juomalla hyvin. Ostettiin hänelle rentoutumislahjakortti lahjaksi. Tutustuin hauskoihin uusiin ihmisiin ja oli kiva vaihdella oman alan ihmisten kanssa kokemuksia ja ajatuksia.

f) Lauantaiyöllä tapasin ihan sattumalta kotimatkalla sellaisen hassun pojan, joka sai munt hymyilemään ihan korviin asti koko kotimatkan :) Sellainen yllättävä kohtaaminen yössä. Annoin hänelle puhelinnumeroni ja olen sittemmin saanut häneltä 3 tylsää tekstiviestiä. HöÖh.

g) Tyhmä poika (näitä riittää) lähetti 12 tyhjää tekstiviestiä. Tämä kannattanee ottaa vaikka jumalallisena johdatuksena tai merkkinä tuonpuoleisesta ja unohtaa jo koko tyyppi.

h) Mä inhoan sitä inhottavaa typerää Kanye Westiä, mutta tykkään tästä biisistä.

i) Olen itkenyt viime tiistain jälkeen muutamia kertoja ihan syyttä. Nauranut ihan syyttä olen vielä useammin. Ja syystä olen nauranut miljoonasti. Eli eiköhän tässä plussan puolella olla.

j) Baarit, joissa olen vieraillut viime tiistain jälkeen. Ha ha, laatumestoja.

k) Jos joskus käy niin, että "pääsen" naimisiin nin tää olis aika mahtipontista musiikkia. (hiton kaverit, jotka puhuu hääpuvuista ja kosinnoista rannalla. I blame you!)

l) Unohdin viime torstaiaamuna avaimet (koti,työ) kotiin. Seisoskelin työpaikan pihassa seiskalta aamulla ja toivoin, että joku ilmestyisi. Respan täti pelasti. Maanantai-iltana luulin unohtaneeni yhden hyvin henkilökohtaisen paperilapun työpaikalle ja säntäsin bussiin ja työpöytäni ääressä istahdin tuoliin ja tajusin, että paperi on kotona.