Valkosipulia ja jalapenoja taaperolle

Meilläpä oli tänään pitsalauantai! Ja koska eilen oli pikkujoulut, mentiin helpoimman kautta eli tuunattiin valmiita pakastepitsoja.

Yhteen tuli aurajuustoa ja jalapenoja.

"KUUMAA", huusi taapero hyvin jäähtyneen pitsansa päällä ollutta jalapenoa suustaan kaivaen. "Mikä tämä on?" hän ihmetteli ja kaivettiin loputkin pois loppupalasta.

Minä puristin valkosipulia pitsani päälle ja Arvo halusi maistaa. "Vaakosipuii", hän vaati.
Pistin pienen siprun valkosipulia hänen pitsansa päälle.

"KYYMÄÄ", hän huusi aivan täristen viluväreistä ja kaivoi valkosipulin suustaan.

Hauskasti hän yhdisti maut kylmän ja kuuman tuntemuksiin suussaan ja tiettykään adjektiivien käyttö kuvaillessa ei vielä ole kovin kehittynyttä.

Mutta jatkamme siis harjoituksia voimakkaiden makujen kanssa :)

Taaperon aamu- ja iltapalat

ämän postauksen olen tehnyt jo alkuvuonna eli Arvon ollessa noin 1-vuotias. Osa näistä näkyy ruokavaliossaan edelleen, mutta löysimme kesällä puuron takaisin ruokavalioon ja sitä useimmiten nautitaankin aamupalaksi nykyään. Iltapalana nykyään hän itse kauhoo kaurajugurttia marjojen/marjasoseen ja myslin kera. Myös määrät ovat isompia nykyään.
....

Mitä sitä taaperolle tarjoaisi ilta- ja aamupalalla? Monella varmasti mukana on aina puuro, meillä vauva-Arvo ei tykännyt puurosta eikä äitikään siitä, että se piti sormiruokailijataaperolle syöttää, niin se jäi pois pitkäksi aikaa.

Mutta kuvailinpa nyt jonkun aikaa aamu/iltapaloja, jos näistä vaikka joku jotain inspiraatiota saisi.
Huomaatte ehkä, että tummaa leipää ei Arvon annoksissa näy. Se kyllä maistuu hänelle vaalean tapaan, mutta on tuntunut aiheuttavan vatsavaivoja, joten sitä on harvakseltaan annettu.

Aamupala: Leipä juustolla, Berrypicker-muroja, kurkkua ja banaania maapähkinävoilla

Iltapa: Banaania, Berrypicker-muroja, leipä juustolla

Hitaan viikonloppuaamun aamupala: Papuja tomaattikastikkeessa (kannattaa lisätä kaupan papuihin itse tomaattipyrettä, eron huomaa), paistettua munaa, leipää tuorejuustolla, basilikalla ja tomaatilla

Iltapa: Vadelmia, papaijaa, tomaattia, leipä juustolla

Iltapala: Smoothie jogurtista, jonka seassa yleensä vähän jotain sokeritonta hedelmäsosetta, mansikoita, juustoa, rieska

Iltapala: Mansikkaa, kiiwiä, rieska, juustopala

Sitten joskus puoliksi syöty iltapala näyttää tältä. Veriappelsiinia ja paahtoleipää tuorejuustolla mährättynä syöttötuolin tarjottimeen.

Sormiruokailija matkalla - Slovenia ja Kroatia

Arvo onneksi syö melkein mitä vaan nenän eteen laitetaan, sepä oli myös erittäin helpottava asia lomaillessamme Euroopassa.

Reissussa syömme yleensä kyllä aika paljon kalaa, koska se on helppoa, tuoretta ja tosi hyvää. Sloveniassa kalaruokienkin mausteena oli kuitenkin usein pekonia, jota ei listalla ollut merkattu. Eikä me tajuttu sitä kysyä, kun ei se varsinaiseti mennyt viikossa jakeluun asti... No, kuorittiin sitten pekonikääreet kalan päältä, eipä siinä mitään.

Ravintoloissa teimme yleensä niin, että tilasimme kaksi pääruokaa ja lisäksi esimerkiksi pastan tai risoton, jotka tuollapäin Eurooppaa lasketaan alkuruoaksi tai pieneksi lounaaksi. Tai sitten tilasimme kaksi pääruokaa ja salaatin/grillatut kasvikset. Joskus taas vähän sitä sun tätä. Sitten söimme kaikki kaikkea.

Vain yhdessä paikassa tilasimme Arvolle lasten menun. Se oli kalanugetteja ranskalaisilla. Ei kasviksen kasvista. En jaksaisi "jeesustella" lomalla, mutta vähän nihkeä kahden viikon ruokavalio olisi ollut pelkillä niillä. Siksi toi meidän systeemi, että syötiin kaikki yhdessä annoksia oli munsta aika toimiva.

Parhaiten Arvolle taisi maittaa mustekala ja erilaiset risotot. Arvo syö nykyään tosi hienosti lusikalla/pikkuhaarukalla, vaikka edelleen auttaa yleensä sitten toisella kädelläkin ruokaa suuhun. Reissussa tää omatoimisuus on tietysti ihan huippua, kun voitiin kaikki syödä samaan aikaan.

Osan ruoista teimme myös joko majoituspaikoilla tai minä ja mies söimme vaikka matkalla patongit jostain ja Arvo purkkiruoan. Yövyimme pari yötä leirintäalueella, siellä kokkasin meille pussipastaa. Että joo, välillä tietty siitä mistä aita on matalin! Arkenakin!

Koska Arvolla kuitenkin on erikoisruokavalio, otimme kotoa pari purkkiruokaa mukaan. Kannatti, nimittäin tuli huomattua, että Slovenia ja Kroatia eivät ole purkkiruoan unelmamaita, saati sitten lihattomien versioiden.

DM-ketjussa kuitenkin oli myynnissä joku ekosarja, jossa oli vegevaihtoehtojakin tarjolla. Eipä niitä vegevaihtoehtoja liiaksi Suomen kaupoissakaan ole, ainakaan mitään missä olisi proteiinia. Vink vink vaan valmistajille, vegebuumi on nyt kuumimmillaan! (Sidenote: purkkiruoasta en koskaan osta niitä, missä on kalaa, koska haisevat poikkeuksetta kissanruoille)

Kokonaisuudessaan Sloveanian keittiö oli meille lähinnä "jonkun vaihtoehdon löytämistä tai pekonien päältä kaapimista" ja Kroatian Istriassakin ruoka oli kyllä hyvää, mutta ei ehkä aivan yhtä hyvää mihin olemme aiemmilla Kroatian reissuilla tottuneet.

Lasten teetä kyllä oli tarjolla joka paikassa. Eri laatuja ja merkkejä. Hyllyt piukassa. Teetä kekaralle? En ymmärrä... Slovenian puolella majapaikkojemme aamupaloilla oli Arvolle myös aina tarjolla kaakaota, josta kuitenkin kieltäydyimme.

Toki sitten herkuteltiinkin. DM:stä sai hedelmäpuristeita, joita Arvo sai usein ravintoloissa jälkiruoaksi, jotta me vanhemmat saimme syödä loppuun. Tähän ruokailun pitkittämiseen käytettiin usein myös tablettia, jotain mitä emme ole Suomen ravintoloissa koskaan tehneet. En tiedä kehtaisinkokaan, hah!

Ja jätskiäkin toki syötiin! Arvolle ostettiin omaan kuppiin aina oma pallo, josta verottaja vei sitten osansa ennen kuin se päätyi lapsen käsiin.

Arvohan oppi reissulla sanat "pitsa" ja "heekku" eli herkku. Putkeen meni siis!

Last vacation breakkie. Soon it is back to porridge and dry pieces of bread. #dramaticmuch #breakfast #ljubljana #lapetitcafe #yoghurtbowlthesizeofhishead #aamiainen #lomalla

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Heinä 17, 2017 kello 1.27 PDT

While camping it is pretty much mandatory to eat #pussipasta (pasta from a bag). #camping #dinnerforthree #momscooking #käteväemäntä #teltta #perheloma #taapero

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Heinä 6, 2017 kello 10.11 PDT

So we visited this little town #smartno today and ended up in this nice restaurant. The slovenian menu is a bit limited for us and this restaurant in particular. Soooo Arvo had this #lobsterravioli Fanciest meal he ever did see 😂 #slovenia #toddlerfoodie #culinaryexperience #taaperoelämää #vacation #perheloma

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Heinä 8, 2017 kello 9.21 PDT

Mämmikin maistuu - taaperon loputon ruokahalu

Arvohan on tunnetusti kulmakunnan, tai ainakin päiväkodin, kovin kundi syömään. Ruokahalua päivitellään jo vähän vähemmän iltapäivisin häntä haettaessa, mutta edelleen kommentit ovat "ruoka maittoi totutusti" -luokkaa.

Arvolle ruoka on maistunut alusta asti ja varsinaisia inhokkeja ei ole toistaiseksi kovinkaan montaa. Valitettavasti kyllä esimerkiksi parsakaalit tuppaavaat jäädä lautaselle, jos nyt ei ole aivan kiljuva nälkä vielä annoksen loppumetreillä. Silloin nekin kelpaavat. Oikeastaan kaikki vihreä on nykyään lautasella viimeisenä lukuunottamatta avokadoa ja herneitä.

Suosikkejakaan on vähän vaikea nimetä, koska tosiaan suurin osa ruoasta otetaan päivittäin yhtä ilomielin vastaan. Banaani on aina kadonnut lautaselta ensimmäisenä, nyt olen huomannut samoin käyvän punajuurille, jos niitä on tarjolla. Yleensä se on kuitenkin se mikä-tahansa-lämmin-ruoka, joka maistuu parhaiten.

Yritän ruokaa tarjotessani olla ajattelematta, että "ei hän tätä kuitenkaan syö" tai "tätä se ei viimeksikään syönyt". Kun hänhän tosiaan syö tai ainakin maistelee. Ja jos ei maistanut eilen, niin saattaa maistaa tänään. Toivoisin, että muistaisin pitää näistä ajatuksista kiinni myös tulevaisuudessa, vaikka hän joskus muuttuisi valikoivammaksikin.

Ainoat, mitä meillä Arvon ruoassa vältellään ovat turhan suolaiset/lisäainekyllästeiset ruoat ja sokeri. Mikään näistä ei kuitenkaan enää ole nollatoleranssi-linjalla.

Sitten on aivan erikseen ruoat kuten mämmi. Olen syönyt itse tässä muutaman viikon sisään jo useamman ropposen, mutta pieneen mieleenikään ei ole tullut tarjota sitä Arvolle. Tänään hän kuitenkin viittoili suuntaani into piukassa, kun olin päivittäistä annostani iltaruoan jälkeen jääkaapilta hakemassa.

Selvä, maistahan sitten! Ja ajatuksena heti: no ihan varmasti ei syö tätä mämmiä tälleen kylmiltään!

Hänellä oli lastenhaarukka kädessään ruokailun jäljiltä, joten nappasin siihen nökäreen mämmiä. Ja toisen nökäreen. Kolmanteen vedin rajan (sokeri ja potentiaaliset vatsavaivat). Kovin moni ruoka ei ole kyllä sellaisten hihkuntojen saattelemana kadonnut. Siis aivan suunnatonta herkkua tuo mämmi! Äitin poeka!

He loves #mämmi !! #easterfood #traditionalfinnishfood #pääsiäinen #herkkua #omnom #äitiinsätullut #saarioinen

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Maalis 13, 2017 kello 10.13 PDT

Lapsi on terve kun se syö

Maanantaina Arvo oli syönyt päiväkodissa kolme annosta porkkanalettuja.

Jokohan ne kohta luulee, ettei me anneta lapselle kotona lainkaan ruokaa?

Ja vaikka Arvolla on ruokahalu kohdillaan kotonakin, mutta eihän kyllä kolmea annosta syö. En toki tiedä, minkäkokoisia ovat päiväkodin annokset.

Mutta mietin tässä, että voisiko sittenkin olla, että päiväkodissa ois vaan vähän parempi kokki kuin kotona.

"Ei ole, kyllä sun ruoka on parempaa", lohdutti mies, kun hänelle tätä pohdin.

"Mutta ethän sä oo maistanut niitä päiväkodin pöperöitä. Ties vaikka itsekin haluaisit siellä syödä ennemmin..."

Enpä valita. Tietenkään. Tosi hienoa, jos Arvo sattuu olemaan alueen parhaassa lounasravintolassa hoidossa! Ja tietysti mikä tärkeintä, niin ruoka maistuu ja ukko kasvaa.

First he was like "okay moooom, I will try your #veganbolognese sure...", then he was like "omg, this is delicous!" #kidsofig #vegaanihaaste #kidsfood #veganfood #spoonpracticeisreal

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Tammi 5, 2017 kello 8.50 PST

Vegevauva: Kuvia sormiruoka-annoksista

Arvo syö nykyään melkein kaiken ruokansa itse. Syöttää saa ns. kovimpaan nälkään, mutta sitten yleensä homma tyssää siihen. Hedelmä/marjasoseita menee pusseista ja myös purkista. Puuroa ei lainkaan, sorminkaan hän ei sitä juuri kuin närpi. Lounas- ja päivälliruokia valmispurkeista ei lainkaan.

Itse kaipasin hirveesti sormiruokailuvinkkejä alkuun ja kuvat oli siihen just parhaita. Kuvasinpa siis itekin sormiruoka-annoksia ajalla 10kk-11kk.

Nyt viimeisen kuukauden aikana Arvon ruokahalu on kasvanut entisestään ja annoskoot sen myötä. Lisäksi on siirrytty yhä enemmän koko perheen ruokavalioon, siitäkin oma postauksensa jossain vaiheessa. Edelleen Arvolle yleensä myös höyrytetään kasviksia muun ruoan lisäksi.

Kuvissa pyörii erilaisia lapsille suunnattuja lautasia. Suosikkini on tuo vihreä Ez-Pez, joka nyt on kuitenkin jo jäämässä pieneksi. Se liimaantuu alustaansa ja estää näin lautasella leikkimisen, jota Arvo on alkanut harrastaa. Ollaan kuitenkin siirrytty nyt käyttämään jonkun verran ihan tavallista Teema-leipälautasta lähinnä just sen takia, että niihin mahtuu enempi ruokaa. Pitää vaan vahtia, ettei tuo nopea näppi ehdi työntämään sitä lattialle.

Kasvikset höyrytetään muuten nykyään Lekue-höyrykääreellä mikrossa. Tosi kätevä ja helppo, säästyy kattilat höyrytysonnettomuuksilta. Meillä meni kaksi ennen siihen siirtymistä.
Vaikka mainitsen tuotenimiä, niin kyse ei ole yhteistyöpostauksesta. Mutta turhapa niitä on peitellä, jos joku vaikka innostuu ostamaan.

Aamupala: Sämpylä tuorejuustolla, tomaattia, muroja (Talk-muru) marjoilla ja pähkinävoita.

Aamupala: Äitin puurorieska (Simppeli sormiruokakeittiön ohje) Keijulla, mandariiniä, marjoja (Pirkan herukkasekoitus, käytän itsekin puuroon, mahtava pussi!), pähkinävoi

Aamupala: Realia (sydän-merkki leipää eli vähäsuolaista) tuorejuustolla, mandariiniä, päärynää, pähkinävoi  (kokeilin cashew-voita ekaa kertaa, siksi niin vähän)

Iltapala: Realia Keijulla, mandariiniä, pannulla kookosöljyssä paistettuja banaaneita (päällä ceylon-kanelia, sitä saa antaa alle 1vee)

Iltapala: Persimonia, vaalea leipää, avokadoa, muroja ja marjoja turkkilaisessa jugurtissa (vaatii hermoa siivoojalta)

Iltapala: Realia Keijulla, mandariinejä (ensin kuorin ne, nykyään avaan kalvon veitsellä keskeltä ja puolitan), päärynää, Berrypicker-muroja kauramaidossa liotettuna

Aamupala: Persimonia, kiiviä, pähkinävoita, sämpylä Keijulla, Berrypicker- ja riisimuroja (Ruohonjuuresta ostin sellaisia, missä ei ole muuta kuin puffattua riisiä) kauramaidossa liotettuna

Lounas: Marinoituja belugalinssejä (marinadissa öljyä, mausteita), raejuustoa, maissia, tomaattia, porkkanaraastetta

Päivällinen: "Kalakeitto", kalaliemessä keitettyjä porkkanoita ja lohta sekä liemessä kastettua leipää

Lounas: Kurkkua, tomaattia ja mikromunakas (riko muna esim kahvikuppiin, sekaan hiukan öljyä ja (kaura/äidin)maitoa ja mausteeksi mitä vaan, mulla yleensä valkosipulijauhetta)

Illallinen: Kalapuikko (vähäsuolaisia löytyy), herneitä ja bataattia

Lounas: Makaroonilaatikko pakkasesta... ei tainnut olla jääkaapissa mitään tuoretta tai sitten äiti oli vähän väsynyt

Lounastaidetta: Raejuusto, tomaatti, palsternakka ja peruna (ei maistu Arvolle paitsi muusina)

Illallinen: Marinoidut belugalinssit, perunamuussia maissilla, porkkanaraaste

Eväslounas: Mozzarellaa (usein tosi vähäsuolaista), bataattia ja pakkasesta kruunusekoitusta (tää ei mennyt jatkoon, Arvo sai syötyä vaan herneet)

Aloitttelevan sormiruokailijan vinkit

Terveisiä vaan syöttötuolista. Istuminen sujuu Arvolta jo paremmin, lattiallakin hengailee toiseen käteen nojaten niin coolin näköisenä.

Sormiruokailua puuhastellaan nyt pääsääntöisesti edelleen aamuisin, mutta jos ollaan kotona koko päivä niin useamminkin päivän mittaan. Arvo tuntuu olevan tyyppiä "syön niin kauan kun joku antaa sapuskaa". Hän puhisee innosta saadessaan ruokaa eteensä ja näyttää tosissaan nauttivan ruokahetkistä. Suursuosikki on vesimeloni.

Sotkunsietokykyähän tämä kysyy, mutta Arvolla on kyllä niin kova hinku syödä, että vaikka se ei aina ihan onnistu, niin lattialle ei kuitenkaan juuri mitään tipu. Suuta kohti kaikki menee.
Arvo syö myös soseita ja nyt on puurokin uudelleen mukana. Iltapalaa syötämme lusikalla, koska yöt ovat edelleen ihan sanonko-mistä jo neljättä viikkoa (sain muuten äidiltäni aktiivisuusrannekkeen, kovaa dataa unista siis tulossa!). Eipä ole puurot siihen auttaneet...

Muutamia sormiruokailuvinkkejä mulla on heti jakaa:

- Keittelen iltapalaksi Arvolle paksun ja isomman annoksen kaurapuuroa. Illalla notkistan sitä soseella lusikalla syötävään muotoon ja yöksi laitan loppupuuron jääkaappiin. Siellä se jähmettyy ja on aamulla helppo kaapia sormin suuhun. Tai silmään. Tai kaulalle.

- Aamulla en laita Arvolle ollenkaan vaatteita ennen syömistä, mutta ongelmaksi muodostui vaippa, joka on kuitenkin vaihdettava yön jäljiltä mutta likaantuu aamusyömingeissä heti. Laitoinkin aamulla Arvolle uimakestovaipan tai vaihtoehtoisesti harkkapikkarit. Ne voi sitten huuhdella ja laittaa kuivamaan seuraavaa aamua odottelemaan.

- Arvo on tähän mennessä syönyt lähinnä kylmiä ruokia itse (puurokin menee kylmänä). Yhtenä päivänä lämmitin apinaevään (paistettu kaurahiutale, banaanimössö, öljy -lätty) mikrossa ja vaikka se ei todellakaan ollut kuuma, Arvo pelästyi outoa lämpöä ottaessaan sen käteensä ja pudotti sen takaisin lautaselle itkien. Traumaa ei jäänyt, hetken päästä hän otti sen uudelleen käteen ja ei kun suuhun. Tai silmään. Tai kaulalle.

- Ruokailun (myös syöttämisen) päätteeksi katsotaan Arvoa silmiin, taputetaan ja sanotaan kiitos korostetun selvästi. Tänään aamulla Arvo alkoi kiitoksen jälkeen riuhtomaan ruokalappua pois. Tarkoituksena olisikin, että hän ehkä jossain vaiheessa osaisi itse kertoa halusta päättää ruokailu taputtamalla. En tiedä, miten hyvin tällaiset  sitten oikeasti toimivat.

- Ikean Antilop tuntuu tosi hyvältä valinnalta. Kokomuovinen tuoli on aivan superhelppo siivota ruokailun jälkeen.

- Tarpeeksi isot palaset, jotta niistä saa otteen. Kuvasta näkyy, että vesimeloni on tosi isoina lohkoina, mansikoista valitsin isoimmat ja kokonaisena.

- Lue jotain teoriaa ennen. Tärkeintä on turvallisuus, että osaat tunnistaa oikeat tukehtumisen merkit. Arvo saa esim. vesimelonista isoja paloja suuhun, mutta hienosti yleensä pyörittelee niitä ja sitten mujuaa pienemmäksi tai sylkee ulos. Jonkun verran on kakomista ja joku palanen saattaa pyöriä suussa pitkään, mutta lopulta ne sieltä putoavat ulos itsekseen. Netistä löytyy paljon tietoa (esim. Simppeli sormiruokakeittiö), ja Omin sormin suuhun -kirja oli tosi hyvä, vaikka ehkä vähän vanhentunut.

Vauvan ekat maistelut

Arvo on maistellut soseina tähän mennessä:

Bataatti, porkkana, parsakaali, banaani, kaura, päärynä, mango, luumu, lohi, omena, minttu

Sormiruokina on kokeiltu:

Maissinaksu, banaani, porkkana (sekä imeskeltävänä versiona raakana ja höyrytettynä), kurkku, parsakaali, vesimeloni, avokado (oi, mikä herkku!) + jäätelöt

Tosiaan Arvo on hiffannut syömisen melko nopeasti sekä lusikalla että sormin. Jostain syystä mulla oli etukäteen tällainen fiiliskin, että syömisestä ei tule Arvon kanssa ongelmaa (noh, kahden viikon kokemuksella toki koputan tässä kohtaa puuta!).

Kaikki menee, enemmänkin menisi mitä tähän mennessä on annettu. Kaurapuuro ei hirveästi kiinnosta, enkä halua tuputtaa ja nyt kun en ole sitä antanut, niin tuntuu että Arvon vatsakin voi paremmin. Ehkä on turhan aikaista viljoille, kokeillaan vähän ajan päästä sitä uudestaan.
Edelleen siis mennään ruokailun suhteen ihan rennolla otteella. Imetys ei ole vähentynyt (päinvastoin lisääntynyt yöaikaan, ärrpurrmurr), eikä sen kuulukaan vielä tässä vaiheessa.

Allergiaoireita ei ole ilmaantunut, parsakaalista posket hieman lehahtivat. Ja nyt näyttää kasvot herkistyneen jo toisille wipseille, mutta käytössä on nyt kestotalouspaperit. Ne onkin aika käteviä, ensin pyyhkii vauvan ja sitten pöydän ja lattian ikään kuin samalla "rätillä". Sit pesuun.
Istuminen syöttötuolissa on edelleen tosi huonoa edes tuettuna. Harmi, kun muuten sormiruokailuun tuntuu olevan kiinnostusta ja se sujuukin tosi hyvin, sillä käsi-suu-koordinaatio on jo hyvä ja Arvo pureskelee ruokaa ikenillään.

Olen nyt ottanut Arvon mukaan keittiöön hengailemaan, kun kokkailen. Joku kiva muovinen keittiöväline yleensä pitää hänet kiireisenä lattialla ja koko ajan ei tarvitse rampata olohuoneessa katsomassa mihin pikkuperuuttelija on jo ehtinyt.

Aamuisin tavaksi on muodostunut, että Arvo syö syöttötuolissa (päivän ainoa kerta, kun istutan siinä tovin vahvasti topattuna) pelkässä vaipassa aamupalaa ja minä laitan samalla itselleni kahvia ja syömistä. Tänään aamulla ruokalistalla oli banaania ja avokadoa omin sormin ja päärynäsosetta lisäksi. Avokado oli ihan hitti, valitettavasti oli niiin kypsä yksilö, että siivu putosi kuorestaan ja hajosi Arvon käsiin alta aikayksikön.

Arvo kakoo jonkun verran ja välillä suuhun sujahtaakin melkoisia palasia ruokaa, jolloin minä vedän syvään henkeä. Toistaiseksi sieltä ovat onneksi kaikki liian suuret palat tipahdelleet pois ihan itsekseen. Ja tosiaan hän on syönytkin vain sellaisia "suuhunsulavia" ruokia itse, mitään vahvempaa en ole vielä uskaltanut antaa eikä ole tosiaan mikään kiirekään. Lopuksi hörpytän vettä snapsilasista lähinnä suun huuhtomiseksi ja sitäkin kuuluu nielemisäänistä päätellen kulkeutuvan mahaan asti.

Ja ei meinannut Arvon 98-vuotias isoisotäti uskoa silmiään, kun Arvo veteli Lauttasaaren Pub 52:n lounaalla omin käsin vesimelonia. Tädin mielestä (toki äidinkin) Arvo on vallan edistyksellinen ikäisekseen ja nyt vielä tämäkin. "Siis hänhän syökin jo itse, ajatella!" täti päivitteli kovaan ääneen.
Tässä imeskelyssä kova porkkananpala, excuse the pyykkivuori taustalla!

Kun vauva ötökän söi - kiinteiden ruokien aloittaminen

Arvo söi tällä viikolla ötökän.

Olimme päivällä ulkona hiekkalaatikolla naapurien kanssa. Arvo nukahti päiväunille vaunuihin ja herättyään puklasi ötökän minun paidalleni. Ötökän syöminen onkin ehkä vähän liioittelua, ötökkä lienee löytänyt tiensä Arvon suuhun ihan itse. Ja löysi sieltä uloskin!

Kuukausi sitten Arvo söi paperia huomioni herpaantuessa. Googlasin tuolloin "vauva söi paperia" ja löysin jonkun trolliketjun, jossa naurettiin hysteerikkoäideille, jotka hätääntyneenä googlaa vastaavia asioita. "Ei ne siihen paperiin kuole", siellä kirjoitettiin. Kiitos, juuri sitä tietoa itse asiassa hainkin!

Ötökkää en googlannut.

Vähän suunnitellumpaa ruokailuakin on piakkoin luvassa. Arvo täyttää toukokuun lopussa sen maagisen puoli vuotta. Hän on ollut käytännössä täysimetyksellä tähän asti, ensimmäisen kuukauden oli mukana myös korvike (turhaan, sanon minä nyt, mutta siitä lisää myöhemmin).

Tässä toukokuun aikana Arvo on saanut kokeilla muutaman kerran bataatti- ja banaanisoseita. Reilulla äidinmaidolla pehmennettynä. Ei ole juuri maistunut - mitään ei ole tainnut mennä mahaan asti. Tyrkytetty ei ole, koska ei vielä ole ollut mikään "pakko" syödä.

Soseita on 6 kuukauden rajapyykin lähestyessä tarkoitus tarjota vähän tiheämmin ja kunhan tuo mukelo täyttää sormiruokailuun vaadittavat kriteerit, kokeilemme myös sitä! Tykkään laittaa ruokaa ja odotan jo innolla, kun saan alkaa laittaa Arvollekin sopivaa ruokaa! Näitä ruokakokeiluja on tarkoitus jakaa täällä blogissa myös :)

Tällä hetkellä mulla on lainassa kirjastosta Omin sormin suuhun -kirja, jonka pitäisi olla hyvinkin kattava opus sormiruokailusta. Olemme mieheni kanssa lisäksi kasvis/kalasyöjiä ja neuvolasta luvattiin aika ravintoterapeutille. Äiti siis opiskelee ensin ja sitten opettaa lapsen syömään! #eimennytniinkuinströmsössä-hetkiä luvassa, ennustan :)

Omatoimista ruokailua Arvo on päässyt kokeilemaan äidinmaitojäätelön kanssa... Say what now? ihmettelivät muutamat ystävät. Olen tehnyt äidinmaidosta siis jääpaloja ja tarjonnut niitä Nuby Fresh Feederistä (kts. kuva). Tänään maistui jo hienosti itse pideltynä :)

 

 Tämä teksti on julkaistu aiemmin Vauva.fi-blogissani.