EMME SYÖ HEVOSIA EMMEKÄ MUITA AJONEUVOJA

Arvolla on maatilan elämästä kertova kuvakirja, jossa on paljon tapahtumia joka sivulla. Traktori kyntää peltoa, alakulmassa liftari liftaa, haikara on napannut sammakon suuhunsa ja ihmiset poimivat marjoja puskassa...

Arvo tietysti kyselee koko ajan "mikä toi on?", ja hänestä on hauskaa myös etsiskellä pyydettyjä yksityskohtia. Arvon hengitys aivan tihenee, kun häntä pyytää etsimään kuvasta vaikka ketun. Niin jännää se on.

Minulle on pistänyt silmään, että eläimet eivät ole kirjassa kovin hyvin kohdeltuja. Niitä on häkeissä sekä kuljetusautoissa ja ne näyttävät surullisilta. Jossain kuvassa (kts kuva) lampaat pursuavat kuljetusautosta ja peräti tippuvat kyydistä.

Katselimme Arvon kanssa kirjaa tuossa yhtenä iltana ja selitin hänelle ohimennen, että "tässä on lampaita, niitä kuljetetaan autossa, me ei syödä lampaita".

En ole aiemmin Arvolle asiasta puhunut. Nyt se vain tupsahti suustani. Olemme toki välillä mietiskelleet, mitä joskus sanomme Arvon kysellessä ruokavaliostamme. Se aika saattaa olla lähempänä kuin arvaammekaan... Mitään valmista vastausta meillä ei ole, mutta kirjojen avullahan sitä on varmasti mahdollista selittää.

Selailimme Arvon kanssa kirjaa eteenpäin katsellen muita asioita. Yhdessä kuvassa oli hevonen.

"Ei saa syödä hevosta", Arvo sanoi vakavana. Vastasin hänelle, että ei me syödä hevosiakaan ja ajattelin, että vau, hänhän ymmärsi nopeasti!

Seuraavalla sivulla Arvo osoitti taas kuvaa ja totesi "ei saa syödä mönkijää". Aivan totta, sitäkään ei meillä tosiaan syödä.

Sitten Arvo ilmoitti, että "saa syödä puuta"... Vähän kinkkisempi äidille. Mutta noh, ihan hyvä avaus tuleville keskusteluille :D

Vegeperhe: taaperovarma soijarouhekastike

Mitäpä olisi arkiteemainen joulukalenteri ilman arkiruokareseptiä!

Kuten hävikkiviikon tekstissä kerroin on kastikeisiin helppo käyttää kaikki ylijäämäkasvikset. Ne on myös kelpo paikkoja, joihin "piilottaa" ne samaiset kasvikset taaperolta, jos vaikeuksia niiden syömisessä muuten on.

Arvolle esimerkiksi ei tätä nykyä maistu parsakaali sellaisenaan, mutta tässä kastikkeessa hän vetelee sitä kovinkin tyytyväisenä. Ehkä joskus vannoin, että minusta ei tule äitiä, joka piilottaa kasvikset ruokaan vaan ne syödään aina sellaisenaan... Jousta periaatteista, joissa joustovaraa löytyy, sanos viisas äiti toiselle.

Ei tämä nyt kaunein ruoka maailmassa ole, mutta helppo, nopea ja maukas. Ja onneksi on sievät lastenastiat edes!

Tästä ohjeesta riittää 3 hengen perheelle ainakin pariksi päiväksi.

Helppo vegaaninen soijarouhekastike

2 dl soijarouhetta
Pari desiä vettä
Kasviksia (tässä versiossa yksi parsakaali ja yksi paprika, voisi olla sipulia, porkkanaa, tomaatteja, kukkakaalia tms)
1 pahvitölkki (500g) tomaattimurskaa
1 kaurakerma (2,5dl)
Mausteet: kasvisfondi, jauhelihamauste, soijakastike

Pilko kasvikset niin pieniksi kuin on tarvis lapsen ruokailun näkökulmasta. Paista niitä pannulla oliiviöljyssä tovi, että pehmenevät hieman.

Lisää sitten joukkoon soijarouhe (kuivana) ja paista taas hetki. Lorauta mukaan kasvisfondia ja heti perään noin desilitra vettä.

Anna veden imeytyä soijarouheeseen ja lisää vettä pienissä erissä, kunnes se ei enää imeydy.

Lisää joukkoon mausteet. Jauhelihamausteen käyttäminen tuntuu minusta aina vähän oudolta, mutta se toimii tässä kastikkeessa tosi hyvin. Mukaan oman maun mukaan soijakastiketta.

Lisää vielä tomaattimurska ja anna kastikkeen porista hiljalleen ainakin vartin verran. Lisää sitten vielä kaurakerma, tarkista maku ja tuunaa tarpeen mukaan.

Nauti täysjyväpastan kera.

Valkosipulia ja jalapenoja taaperolle

Meilläpä oli tänään pitsalauantai! Ja koska eilen oli pikkujoulut, mentiin helpoimman kautta eli tuunattiin valmiita pakastepitsoja.

Yhteen tuli aurajuustoa ja jalapenoja.

"KUUMAA", huusi taapero hyvin jäähtyneen pitsansa päällä ollutta jalapenoa suustaan kaivaen. "Mikä tämä on?" hän ihmetteli ja kaivettiin loputkin pois loppupalasta.

Minä puristin valkosipulia pitsani päälle ja Arvo halusi maistaa. "Vaakosipuii", hän vaati.
Pistin pienen siprun valkosipulia hänen pitsansa päälle.

"KYYMÄÄ", hän huusi aivan täristen viluväreistä ja kaivoi valkosipulin suustaan.

Hauskasti hän yhdisti maut kylmän ja kuuman tuntemuksiin suussaan ja tiettykään adjektiivien käyttö kuvaillessa ei vielä ole kovin kehittynyttä.

Mutta jatkamme siis harjoituksia voimakkaiden makujen kanssa :)

Hävikkiviikko: Vegeperheen vinkit

Kasvissyönti on melko kätevä laji mitä ruokahävikkiin tulee. Kaikki kasvikset nimittäin sopivat sikin sokin melkeinpä joka ruokaan.

Lämpimiin ruokiin sopivat myös vähän nuhjaantuneet kasvikset. Kasviksista on myös helppo leikata pois pilalle menneet osat.

Esimerkiksi kasvislasagneen voi upottaa mitä tahansa kasviksia. Sosekeittoon myös. Uunikasviksiksi sopivat mitkä tahansa ja gratiiniin, pastaan, wokkiin, kiusauksiin, munakkaaseen... ainut, mitä minä en kuumana syö, on kurkku! Jotkut toki sitäkin. Ja niin, avokadoa!

Einessyyllisyyttä voi lieventää lisäämällä niihinkin kasviksia.

Otetaan vaikka porkkana! Sitä voi raastaa kastikkeisiin, siivuttaa juustohöylällä wokkeihin, sopeuttaa sosekeittoon, illalla dippaamme porkkanatikkuja jugudippiin ja sit tietty se on maailman helpoin salaatti tuoreraasteena. Ja kerran vuodessa (!!) kun leivon sämpylöitä, eksyy niihinkin porkkanaraastetta.
Aijka harvoin meillä syödään jotain, mihin kasviksia ei olisi jo valmiiksi lisätty. Tämä ajatus sopii toki myös liharuokiin, miksi syödä pelkkää jauhelihakastiketta kun mukaan voi heittää vaikka sitä porkkanaraastetta, vihreitä papuja pakkasesta, paprikaa tai vaikka parsakaalia pienennettynä.

Jos ruoasta jää "vähän", se yleensä on Arvolle sopiva annos pakastettavaksi.

Perunoita meillä syödään suht harvoin, mutta kun syödään, keitetään aina tuplasatsi ja seuraavana päivänä tehdään ylijääneistä pyttipannua tofun kanssa. Avaamaton tofupaketti säilyy jääkaapissa useamman viikon, jotkut pakastavatkin ja vain tykkäväät, että koostumus paranee, mutta minusta se kärsii. Eli meillä ei tofua pakastimesta löydy.

Kasvissyöjällä on myös yleensä kuivakaapissa saatavilla useanlaisia proteiinilähteitä, jotka säilyvät todella pitkiä aikoja. Minulla on siellä aina soijarouhetta, erilaisia linssejä, kikherneitä ja papuja sekä valmiissa kastikkeissa että ilman.

Kuivakaapista löytyy usein myös esimerkiksi hernekeittoa, johon upotetaan tofua ja juustokannikat raasteena. Mausteena mulle sipulia ja miehelle sinappia. Sitten siellä on joitain muitakin arjen pelastajia, kuten Italianpata-pussi, johon lisään soijarouheen lisäksi einessyyllisyyttäni lieventämään myös kasviksia. Porkkanaraaste sopii siihenkin (vähentää suolaisuutta myös), pakasteherneet tai -maissit... Ihan oikeasti mitä tahansa löytyy!

Sama muuten pätee lapsen purkkiruokiin! Lisää kasviksia. Lievennä syyllisyyttä. Ja ei se ainakaan sitä ruokaa huononna. Kaikki voittaa!

Tasaisin väliajoin meillä vietetään pakastimen ja kuiva-ainekaapin tyhjennysviikkoja!

Kun kekara tuli kuvioihin, olen oppinut paremmin myös pakastamaan ruokia. Jos ruoasta jää "vähän", se yleensä on Arvolle sopiva annos pakastettavaksi. Useita ruokia teen myös tahallaan liikaa ja pakastan osan.

Sitten meillä on tasaisin väliajoin pakastimen ja/tai kuiva-ainekaapin tyhjennysviikkoja. Äitini on aina sanonut, että olen nuoresta asti ollut hyvä keksimään ruokaa tyhjänä ammottavasta jääkaapista. Tuo taito on säilynyt aikuisuuteen asti, joskin nykyään osaan pitää varalla aineita, joihin aina turvautua hädän tullen.

Mutta kyllä meillä aina vaan tosiaan jotain ruokaa syödään, vaikka "eiks meil oo mitään ruokaa"!

Kuvassa einespullia, mutta myös kasviksia (vaikkei suoraan ruokaan integroituna). Annos on myös "vahinkovegaaninen", jota tuppaa meidän taloudessa yhä useammin käymään :D

Vegeperhe: Kylmäsavutofukiusaus

Vegaaninen kylmäsavutofukiusaus on niiiiin naurettavan helppo ja yksi meidän arjen luottoruokia.

Kiusaus valmistuu siinä ajassa, kun Arvo syö iltapalaa, joten ei ole yhteisestä ajastakaan pois. Nopeus onkin tosi tärkeä ominaisuus arkiruoanlaitossa nykyään. Ja suht terveellistäkin perusruokaa tämä on ja toki, jos haluaa ja viitsii, voi ruoan valmistaa myös tuoreista kasviksista.

Arvolle tää kiusaus maistuu erityisen hyvin, Kuvassa on hänen annoksensa, jonka päälle tulee vielä tietty salaattia ja usein vielä santsataankin.

Kiusausta voi myös pakastaa, mutta se tosiaan syntyy alusta uunivalmiiksi vartissa!

Tarvitset

Peruna-sipulisekoitus (500 g pakaste)
2 x  suikalejuuresekoitus (180 g pakaste)
6 dl kaurakerma (käytän yleensä Plantia)
Kylmäsavutofupaketti (Jalotofu 300g)

Voit lisätä myös:
Juustoraaste
Pakastepavut/herneet/maissi

Ohje
Voitele vuoka. Kaada sinne pakastepussit. Tofua kannattaa hieman kuivattaa painelemalla sitä esimerkiksi talouspaperilla. Sen jälkeen se murennetaan vihannesten päälle.

Mausta esimerkiksi suolalla, pippurilla, valkosipulijauheella, soijakastikkeella. Tässä vaiheessa voi lisätä myös pakastepavut/maissit/herneet. Sekoita.

Päälle kaurakermat ja halutessasi juustoraaste. 200-asteisessa uunissa folion alla noin 30 minuuttia ja toiset vielä ilman foliota.

Vegeperhe: Helppo tofuwokki

Vegaaninen tofuwokki on arki-iltojemme vakkari, jonka voi tehdä oman tilanteen mukaan helposti tai vähän näkemällä vaivaa. Tai näiden yhdistelmänä. Kätevä ruoka ja maistuu koko perheelle.

Ainekset:

Tofu
Kasvikset
Täysjyvänuudeli/riisi/couscous/ohrasuurimo (voi jättää pois)
Kastike

Keitä nuudelit, voi jättää vähän raa´aksi sillä ne menevät vielä wokkipannuun. Jos haluat mieluummin riisiä tms., keitä se ja tarjoile valmiin wokin kanssa.

Meillä käytetään wokkiin nykyään aina Apetitin Tuoreksia (ennen olisin nauranut valmiiksi pilkotuille kasviksille, vaan eipä naurata enää), itse tykkään niistä enemmän kuin pakasteista, jotka menee helposti löllöiksi.

Wokkaa kasviksia n. 5 min öljyssä (mulla paahdettu seesamiöljy tätä varten, suosittelen, koska siitä tulee makua) wokkipannulla (saa olla levy ihan täysillä), heitä sekaan maustekaapista kuivattua valkosipulia, inkivääriä ja chiliä.

Lisää sekaan keitetyt, valutetut nuudelit ja wokkaa vielä toinen 5 minuuttia. Ei ne pala, kun kääntelet jatkuvasti. Lisää lopuksi sweet chili/teriyaki/soija-kastiketta tai joku kaupan valmis kastikepussi.

Kylmäsavutofu ei kaipaa marinointia, kuivata palaa talouspaperin välissä, leikkaa paloiksi ja paista eri pannulla, jotta saat siitäkin rapeaa. Lisään tofun yleensä wokin päälle vasta lautaselle, jottei se ehdi imeä kosteutta.

Sitten vielä ripaus siemensekoitusta/seesaminsiemeniä/pähkinöitä/paahdettua sipulia päälle rapeutta antamaan ja simsalabim, annos on valmis.

Pitkän kaavan vinkkejä:

Tofu: Osta tavallista tofua ja marinoi se itse. Vaatii yön yli köllöttelyn mielellään. Hyvä perusmarinadi: nestesavua, soijaa, valkoviinietikkaa, pippuria, suolaa ja hunajaa (valkosipulia). Marinadiainekset pussissa sekaisin ja paloiteltu sekä talouspaperilla kuivattu tofu sekaan.

Mausteet: Käytä tuoretta valkosipulia, inkivääriä ja chiliä.

Kasvikset: Osta kokonaisia kasviksia ja leikkaa itse. Näin saat tietty juuri mitä itse wokkiin haluat. Mä ostan aina kuitenkin noi Tuorekset ja sitten lisään joukkoon haluamiani kasviksia. Vaikka parsakaalia ja sipulia tms.

Kastike: Kastikkeenkin voi siis tehdä itse. Helppo satay-kastike: noin 0,5 desiä maapähkinävoita, 2 rkl soijakastiketta, 2 rkl lämmintä vettä (lisää, jos kastike jää liian tönköksi), puolikkaan limen mehu. Sotke sekaisin. Ensin näyttää että maapähkinävoi vaan erottuu, mutta kyllä se siitä!

Ja Vegevauva on nyt muuttunut Vegeperheeksi, koska koko perheen ruokaa kokkaillaan tällä hetkellä ja tästä eteenpäin. Eikä meillä oo enää vauvaakaan.

Tarkoitus olisi jatkossa jaella vähän enemmänkin näitä meidän perheen kasvisruokareseptejä sekä vegaanisia että lakto-ovo-vegetaristisia. Kalaahan me syömme myös, mutta munsta kala on parhaimmillaan sellaisenaan jonkun lisäkkeen kanssa. Että siinäpä ei sen kummempaa ohjetta tarvita!

Vegevauva: Täytetyt paprikat

Täytetyt paprikat (retropöperöä suoraan 80-luvulta) on hyvä hävikkiruoka. Osta vain paprikat ja laita sisään vaikka jonkun kastikkeen jämät tai mitä jääkaapista sattuu löytymään. Sormiruokailijalle tää oli mitä sopivin ruoka myös, koska sen voi nutustaa astioineen päivineen.

Meillä paprikoihin sujahti tällä kertaa pari tomaattia, pilkotut paprikoiden "hatut", punasipulia, raastettu porkkana ja valkosipulia. Pilkoin kaikki yhteen ja paistelin samalla kertaa pannulla. Lisäsin sekaan soijarouhetta ja reippaasti suolatonta jauhelihamaustetta ja hiukan vettä. Keitin valmiiksi riisiä ja sekoitin sen myös seokseen.

Sitten erotin Arvolle täytteen, johon lisäsin maustamatonta (ainakin Pirkalla vähäsuolaista) tuorejuustoa ja täytteen jäähdyttyä munan (pysyi näin paremmin sormiruokailijan näpeissä koossa ja kypsän sai pilkottua täytteen levahtamatta).

Aikuisten täytteeseen lisäsin parin juuston kannikkaa raastettuna, soijakastiketta ja 3 juuston -kermapurkin. Käytän tosi harvoin mitään näitä maustettuja kermoja, mutta täytyy sanoa että tähän se kyllä toi tosi kivaa makua.

Paprikat täyteen ja öljyttyyn vuokaan ja n. 30 min 200-asteisessa uunissa.

Ja arvatkaas, Arvo söi kokonaisen paprikan täytteineen! Hän ihan ahmi täytettä. Ja maistuivat nämä vanhemmillekin.

Paprika itsessään jäi Arvolle vähän turhan rouskuvaksi ja osin hänen oli tyytyminen sitä vain imeksimään. Seuraavan kerran esikypsentäisin Arvon paprikaa etukäteen vaikka mikrossa.

Yhä enemmän ollaan nyt siirtymässä koko perheen yhteiseen ruokaan, se on tosi kätevää ja selvästi Arvokin syö paremmalla ruokahalulla tällaista "oikeaa ruokaa"!

Vegevauva: Banaaniomenaletut

Kaikenlaisia lettusia olen Arvolle kokeillut tehdä, vihdoin onnistuivat niin että pysyivät kasassakin paistettuna.

Banaaniomenaletut

Puolikas kypsä banaani
1/4 kotimaista pientä omenaa
1 muna
0,5 dl kaurahiutaleita
Kardemummaa (jos mulla olisi ceylon-kanelia, olisin laittanut. tavallista ei vauvoille saa antaa)
Kookosöljyä paistamiseen

Muussaa kaikki aineet sauvasekoittimella. Paista pieniä lättysiä. Itse paistoin tosiaan kookosöljyssä ja aika miedolla lämpötilalla, niin ei  tullut liian tummaa paistopintaa.

Tein tällaisen puolikkaan ohjeen, kun mulla oli vaan yksi muna, mutta tää olikin juuri sopiva iltapala Arvolle.

Kaikki meni! Maistoin itsekin ja näähän oli oikein hyviä. Etukäteen pelkäsin lopputuloksen olevan outo makea munakas.

Vegevauva: Kasvislasagne

Teen kasvislasagnen aikuisille vähän vaihtuvin kasviksin. Aina sipulia ja valkosipulia, porkkanaa juustohöylällä siivutettuna, parsakaalia, paprikaa, pinaattia, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa...

Kypsennän kasviksia wokkipannussa, lisään mahdollisesti soijarouhetta tai härkäpapuja, kasvislientä ja hauduttelen tomaattimurskassa. Mausteita ja paljon basilikaa.

Kokoan lasagneen kastikkeen lisäksi joka väliin tomaattisiivuja ja mozzarellaa tai jotain voimakkaampaa juustoa sekä basilikaa. Usein laitan yhteen kerrokseen kastikkeen sijaan GoGreenin Chili sin carne -purkin. Se tuo kivaa tulisuutta mukaan.

Viimeiseksi päälle kastiketta ja folion alle uuniin. Puolivälissä paistoa (n. 20 min) folio pois ja juustoraastetta pintaan ja toiset 20 minsaa.

Onnistuu joka kerta. Rehentelemättä! Paljoa :)

Arvolle tein oman lasagnen samoista kasviksista. Pienensin kasvikset pienemmäksi, jätin suolan / kasvisliemen pois enkä laittanut soijaa tai papuja (oisi voinut, mutta lisäsin tofua kasausvaiheessa). Hauduttelin kasviksia tomaattimurskassa pitkään ja kasasin pieneen vuokaan. Kasviskastikkeen lisäksi murensin kerroksiin vähän pehmeää tofua. Lasagnelevyinä käytin täysjyväisiä, niissä ei ainakaan ole lisättyä suolaa.

Paistoin Arvon lasagnea koko ajan eli n. 30 min folion alla, muhivat kasviksetkin vielä hyvin eikä tullut kovaa paistopintaa.

Arvo vetäisi tämän vuoallisen lasagnea kahdella aterialla. Pakkaseen ei jäänyt mitään, niin oli herkkua! Ensi kerralla pitää tehdä hänellekin isompi vuoka :)

Vegevauva: Voipapu-ananas curry

No nam! Äidille vähän soijakastiketta joukkoon ja avot. Kelpasi Arvollekin mainiosti. Aika makeahan tästä tuli, mutta myös mausteinen.
Voipapu-ananas-curry (8kk)
1,5 dl keitettyjä voipapuja (kannattaa keittää aina koko pussi ja pakastaa. Saa myös käyttövalmiina, mutta niissä on suolaa)
1 dl pieneksi silputtua tuoretta ananasta
1 dl kaurakermaa  (kookosmaito sopisi tähän myös tosi hyvin)
Suolatonta currya mausteeksi (itse laitoin aika reippaasti, mutta voi kokeilla varovasti, miten mausteisesta vauva tykkää)
Kuori voipavut, ainakin vastakeitetyistä lähtee helposti vähän puristamalla. Laita kaikki ainekset kattilaan. Poristele tovi. Planti-kaurakerma ei ainakaan suurustuksia kaipaa.
Arvolle tuli tästä 4 annosta. Voipavut ei ole kovin proteiinipitoisia, annoksessa vain n. 2 g proteiinia. Eli samana päivänä pitää sitten jollain muulla aterialla vaikka puolikas kananmuna.
Tarjosin curryä kvinoan kanssa (mulla on kvinoaa pakastettuna jääpalamuottikokoisiksi annospaloiksi, siitä kätsä napsauttaa tällaisten kastikkeiden joukkoon tai esim. vaan avokadon ja linssijääpalakuution kanssa mössättäväksi).
Yleensä tarjoan toisella aterialla vaan kasviksia (kotona sormin, menossa soseena) ja toisella sitten tällaisen tuhdimman ruoan.

Vegevauva: Kesäkurpitsa-tofu-pasta

Nukuin tuossa eräänä yönä peräti 4 tuntia putkeen (käynnissä olevasta unikoulusta myöhemmin) ja kokkasin seuraavana päivänä Arvolle taas jotain oikeaa ruokaa. Ja samaan innostukseen tein kauppalistan, joka kuhisi ideoita vauvaruoista. Aivotoimintaa havaittavissa, vau (seuravaana päivänä taas ei, kaikkea ei voi saada...)!

Äitini on aina kehunut mun "taitoa" tehdä ruokaa siitä mitä milloinkin kotoa löytyy. Ja ehkä siinä on jotain perää... muutakin kuin sitä mutta-kun-mun-äidin-mielestä-mulla-on-kaunis-lauluääni-juttua.
Lomalaisten jääkaapista löytyi nyt näitä aineita, oisin maustanut kastikkeen currylla, mutten ollut varma onko se meillä suolatonta.

Kesäkurpitsa-tofu-pastakastike

Pala kesäkurpitsaa (n. 100g)
1/3 paketti maustamaton Jalo-tofua (n. 100 g)
Pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
1/2 purkkia kaurakermaa (esim. Planti)
Basilika, valkopippuri, mustapippuri

Kuori kesäkurpitsa (vain koska helpompi vauvan syödä, voi jättääkin).

Pilko kaikki ainekset pieneksi, mun sipulit jäi turhan isoiksi eikä ne pehmenneet kunnolla. Jos haluat tätä syötävän sormin, pitää aineet jättääkin isommiksi. Itse olen tätä vaan syöttänyt.

Paista öljyssä miedolla lämmöllä (vauvoillehan ei paistopintaa sais syntyä, joten ikään kuin haudutellaan vaan pehmeäksi).

Lisää mausteet ja kerma. Hauduta lisää.

Tästä tuli Arvolle 5 annosta, joissa n. 4 g grammaa proteiinia. Tarjosin kastiketta spelttipastan kanssa, joka on myös proteiinipitoista (10/100g).

Ja kesäkurpitsayksilö muuten ostettu.

Vegevauvan soijamakaronilaatikko

Olen kerran aiemmin tehnyt Arvolle makaronilaatikon, josta soija vielä puuttui (munamaidon proteiini ihan riittävästi alkuun).

Nyt kuitenkin päätin kokeilla soijan kanssa, sen saa ruokavalioon ottaa mukaan n. 8kk iässä. Ja maistuihan sekin.

8-kuukautisen makaronilaatikko

2-3 dl makaroneja (suolattomia löytyy, mulla käytössä spelttifusillit)
1 dl soijarouhetta
Sipuli
Tomaatti (kalttaa tai kuori tai käytä murskaa kuorten palasten välttämiseksi)
Basilikaa mausteeksi (seuraavaan satsiin lisään myös valkosipulia)
2 dl vauvalle sopivaa maitoa (äidinmaitoa pakkasesta)
2 munaa

Keitä makaronit ja valuta.

Pilko sipuli ja tomaatti pieneksi. Paistele kevyesti pannulla öljyssä basilikan kanssa.

Lisää soijarouhe ja paista hetki, soija imee makuja itseensä. Lisää pannulle vettä pikkuhiljaa, niin kauan kuin soija sitä imee. Noin desi.

Vatkaa munat ja maito munamaidoksi.

Voitele uunivuoka öljyllä (mulla kaksi pikkuvuokaa). Lisää makaronit ja sekoita joukkoon soijamössö. Kaada päälle munamaito ja 200° uuniin n. 20 minsaksi.

Arvo on syönyt tätä sekä syötettynä pienennettynä että käsin itse. Hyvin maistuu. Kovan paistopinnan oon leikannut pois sormiruokaillessa.

Olen pakastanut tätä myös annoksina. Tästä määrästä tulee Arvolle tällä hetkellä 8 annosta. Ruokahalu hänellä on kyllä selvästi kasvussa eli kohta ehkä enää 6.

Proteiinia annoksessa n. 8 g eli kutakuinkin päivätarve Arvon kokoiselle (8kk neuvolassa just mitattu 8,2 kg).

Samanlaista laatikkoa teen meille aikuisille pienin muutoksin. Makaronit keitetään suolavedessä, soija turvotetaan kasvisliemellä ja maustetaan jauhelihamausteella (jossa ei muuten ole suolaa eli sitä ensi kerralla myös Arvon laatikkoon) ja laatikkoon lisään yleensä vielä voimakasta Koskenlaskijaa.