Thursday, November 29, 2007

Kipeä possu

Syyskuun 12. olen viimeksi ollut kipeenä. Siitä ei ole kovin kauaa! Ja nyt taas. Nuhanenä, väsysimmu, korvakipu, yskäkeuhko, kuumeilua... need more information?

Sen mä sanon, että kun aivastan tarpeeksi monta kertaa, en enää osaa aivastaa senkään vertaa kuin yleensä. Aivastan vaikka kakskymmentä kertaa putkeen, jonka jälkeen nenää kutittaa mutten pysty enää muuta kuin haukkomaan henkeäni ja puhkumaan ja tuhisemaan.

Ärsyttää. Ketuttaa. Maanantain olin vielä rapulassa. Tiistain töissä. Keskiviikkona iski kipeys kunnolla.

Tänään olin töissä kaks tuntia. Sitten lähdin lääkäriin ja himaan. Sinä aikana kuulin kyllä hauskoja juttuja krapulaiselta työkaverilta "vakiokrapulan sijaisesta" yms.

Lääkäri epäili, että mulla olis ehkä pölyallergia. Meen allergiatesteihin. Ei kuulosta miltään kivalta jutulta toi... Huoh. (Ei muuten löydy googlettamalla kauheasti tietoa...) Mutta samalla hakusana-reissulla löysin tämän. Maailman rumin eläin. Yök, varokaa pahoja unia!

Mieltäni järkytti myös Torey Haydenin Aavetyttö. Outoa, että tuollainen yksittäinen tapaus voi pahoittaa mieltä paljon enemmän kuin sitä ennen lukemani Haile Selassien diktatuurista kertova kirja. Se oli kyllä huonosti kirjoitettu, että ehkä siksi.

Elämään ei siis kuulu mitään. Englantilaisia ikävöin, viikonloppua morkkistelen ja tulevaa odotan kauhulla. On koulua ja pitäisi palauttaa tehtäviä, joita en ole vielä saanut valmiiksi. Huomennako?

Ja oon vaan mässäillyt, kun ei oo ollut muuta tekemistä. Possu.

Hei, ilmapalloja, hattaraa, kukkasia, perhosia ja koiranpentuja!

Monday, November 26, 2007

Nilkki, urpo, jysky, idiootti, ääliö, paska ja pölö

Huuh mikä hupiputki. Sunnuntai on mennyt sohvalla löhnätessä ja voivotellessa. Lue alta syyt otsikkoon ja pieniin kiehumisiin vielä tänäänkin.

Yleisesti ottaen laivalla oli erittäin hauskaa. Rankkaa, mutta hauskaa. Ja päästiin Tukholmaankin, kylläkin vain Burger Kingiin (jouduttiin jonottamaan ulkopuolella sisään, kun suomalaiset rynni sisään kaikki yhdellä kertaa) ja oluelle. Laivan DJ oli pieni pettymys ja karaoke oli aivan liian lyhyt, mutta muuten kaikki sujui. Paljon hauskoja uusia tuttavuuksia, läppä lensi ja posket oli oikein kipeät nauramisesta.

Eilen taas juhlittiin kaverien tupareita. Sielläkin oli mahtavaa ja sain ehkä tokaa kertaa elämässäni sushia. Nam. Ja löysin uuden lempparimestan eli Molly Malonesin. Olen ennenkin siellä käynyt, mutta nyt se oli laajentunut ja ihan mahtava paikka. Sieltä vielä takasin tuparijatkoille juomaan maailman tujuinta glögiä ja himassa taisin olla joskus seitsemän aikaan aamulla :P

Miehet ovat olleet erityisen mukavia lähipiirissäni viime päivinä:

Mun ulkonäköä on arvosteltu. Mun työpaikkaa on arvosteltu. Mua on arvosteltu. Mua on kohdeltu huonosti ja jopa tosi törkeästi. Kaksi lappeenrantalaismiestä ovat pyytäneet multa jo anteeksi, kahdelta helsinkiläiseltä niitä on varmasti turha odottaa. Yksi helsinkiläinen itse asiassa pyysi anteeksi, muttei kylläkään kuulu otsikossa mainittuun joukkoon :)

Mun ystäviäkin on näiden päivien aikana haukuttu, loukattu ja kohdeltu huonosti.

Olen pettynyt/suuttunut/raivonnut/huolestunut enemmän kuin yhden käden sormilla laskettaviin miehiin tässä muutamien päivien aikana. Olen ollut kiukkuinen niin monta kertaa niin monelle eri _miehelle_, että harmittaa oikein.

Johtuuko tämä täysi kuusta (miesmenkoista), huonosta kotikasvatuksesta, hetkellisistä mielenhäiriöistä, humalasta vai oikeasta tarpeesta loukata toista ihmistä, ihan sama. Tästä edespäin miehet, mun kanssa ei kannata kommunikoida mitenkään.

Se kiltti mieskin kärsii nyt lajitovereidensa törttöilystä, sillä kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen = 0.

Thursday, November 22, 2007

Set a course for adventure

Olen harrastanut hyvää elämää alkuviikon. Työn, koulun, jumpan täyteistä. Tänään vaihdan viihteelle loppuviikoksi :) Piti vaihtaa jo eilen, mutta ikävien tapahtumien tuloksena jouduin töihin...

Love Boat soon will be making another run
The Love Boat promises something for everyone
Set a course for adventure,
Your mind on a new romance.

Eli siis olen lähdössä risteilylle. Oikein Tukholman-sellaiselle. Toivottavasti pääsisi huomenna maihinkin, yleensä nämä risteilyt vaan tuppaa menemään sen verran vahvasti, että uni maittaa enemmän kuin Ruotsin ihmemaa. Mutta katsotaan.

Ollaan sitä joku kerta pörhälletty taksilla keskustan Burger Kingille ja takaisin mukana safkat laivassa odottaville krapulaisille kavereille :D Burger King on kuitenkin suomalaisen mielestä parasta mitä Tukholmalla on annettavanaan :P

P.s. Äiti, on muuten tulevien ekonomien risteily ;D

Monday, November 19, 2007

Näinä marraskuun päivinä...

- Tajusin olevani kakaramainen, hölmö nainen.

- Olin kivoissa pippaloissa Eerikinkadulla. (Ens viikonloppuna toiset bileet toisessa osoitteessa Eerikinkadulla :O)

- Vanhat kaverit eivät tunnistaneet mua, koska oli tukka ylhäällä.

- Ahdistuin uhoavasta miehestä.

- Söin paljon perunalaatikkoa ja rosollia (lue joka päivä, myös tänään)

- Voitin lotossa 12 euroa (4 oikein eli vain 3 väärin, damn)

- Nukuin olkkarin (oman) lattialla :)

- Suutuin Itellalle, joka tällä hetkellä toimittaa käännettyä postiani sekä uuteen osoitteeseeni, vanhaan osoitteeseeni ja ex-kämppikseni uuteen osoitteeseen Porvooseen

- Mokasin töissä ja sain lukijoilta vihaisia sähköposteja, jotka oli osoitettu "toimittajalle", sonnan puhujalle ja tytölle. Eli suututin kaikki Suomen nörtit kerralla!

- Vietin ihanan sunnuntain kokopäiväkahvilla, juoruttiin , filosofisoitiin ja naurettiin. Suukot teille!

- Kuulin, että englantilainen siskon tyttöni Tirpu on noussut kaksi kertaa sohvan reunaa apuna käyttäen seisomaan. Voi kun näkisin :)

- Haaveilin sängystäni kello 6.30 seisoessani spora-pysäkillä

-Lainannunt kirjastosta monta sinkun ja itsenäisen naisen käsikirjaa (Kouluhommaa varten. Oikeesti)

- Kuullut kun naapurit harrastivat hetekka-urheilua

- Pähkäillyt good boy vs. bad boy -dilemman parissa (aina sama juttu)

- Nautiskellut Vaimomatskun viimeisestä jaksosta

- Nauranut itseni kipeäksi "Saako tälle edes nauraa?" -kirjan parissa

- Leiponut herkullista parsa-feta-piirakkaa, josta taisi tulla mun uusi bravuuri (vanha oli makrusalaatti)

- Tirpu-spektaakkeli antaa odottaa itseään, koska ohjelma ei ollutkaan niin helppo käyttää. Mutta odotellessa huikea Miinaharava-traileri :D

Friday, November 16, 2007

Minä. olen. iloinen.

Voin kertoa, että viime torstain jälkeen mulle ei oo juuri mitään erikoista kuulunut. Peruskiireitä, koulua, töitä, pippaloita ja kahvittelua. Mutta tänään kaikki muuttui! Pankaa kaikki merkille, en aio valittaa mistään koko postauksen aikana!

No ensinnäkin, raha-asiani saivat mukavan ja yllättävän, joskin suht pienen, mutta sitäkin toivotumman pompsauksen parempaan :) Happy Happy!

Töissä oli aivan mahtavaa. Minulle on tiedossa lisähommia, joten koska tykkään niin hitsisti tästä työpaikasta, olen päättänyt vuoden vaihteessa luopua toisesta kokonaan. Syyt ovat selvät: kivempaa, haastavampaa, parempi palkka, parempi sijainti, paremmat työajat ja tulevaisuuden varalta vieläpä ihan hyvät etenemismahdollisuudet, jos niikseen tulisi että tälle työnantajalle jäisin. Joy joy!

Kolmanneksi kävin vielä treffeilläkin tänään. Sellaisilla sokkotreffin tapaisilla, vaikka kyseisen henkilön kanssa ollaan oltu tässä jo hetki tekemisissä, tämä oli eka kerta kun nähtiin. Ja oli taas mukavaa. Jännitin ihan kauheasti etukäteen, mutta ihan turhaan. En ymmärrä miksi aina kuvittelen olevani todella epäsosiaalinen ja vaikeasti lähestyttävä ihminen, vaikken sitä ainakaan tällaisissa tilanteissa sitten koe olevani... Mitään ilotulituksia taivaalla ei nähty, näkyykö niitä koskaan? Mutta missään nimessä en näitäkään treffejä kadu ja voisinpa vaikka lähteä toisille samanlaisille, jos kutsu käy :) Happy, happy!

Mahtavan päivän päätti vielä piparilikööriglögit kera miehistä juoruamisen ihanan ystävän kanssa. Joy joy!

En malta mennä nukkumaan, kun huominen ei voi yltää lähellekään tämän päivän riemuja. Vaikka joskus potkii vastaan kuusi päivää viikossa, niin yksi mahtava päivä joukossa tuntuu entistä paremmalta! Olen niin iloinen koko päivän!

Ja vastaus viime torstain tietovisailuun. Kyseisen lauseen, eli uuden elämän ohjenuorani, sanoi lukiolaispoika Leijonankita-ohjelmassa, kun pääomasijoittajat olivat tyrmänneet hänen ideansa, joka olisi poistanut maailmasta puhdas vesi ongelman.

Thursday, November 8, 2007

Sitten avaan karkkipussin ja elämä jatkuu

Noniin. Viikko on mennyt _ihan kivasti_.

Maanantaina olin työssä (ekat kolme tuntia kirjaimellisesti pidin silmiä auki sormillani ja join varmaan kahdeksan kuppia kahvia sinä aikana) ja jumpassa ja selailin tenttikirjaa.

Tiistaina järjestin kotia kuntoon, kävin koululla lounaalla, kaupungilla ostoksilla, juomassa muutaman oluen tenttiin opiskelun verukkeella, mittasin vatsan ympärykseni pränikällä mittanauhalla, enkä ollut iloinen tuloksesta, sillä korviini on kantautunut tieto että kaikki yli 80 senttiä on liikaa (pläski mikä pläski).

Keskiviikkona kävin jumpassa, jonka jälkeen brunssiteltiin kaverin kanssa mun luona, jonka jälkeen lähdin töihin, jossa olikin sitten koko illan aika härdelli Jokelan tapahtumien johdosta. Ihminen minussa oli ihan kauhuissaan, toimittaja minussa ajatteli, että aika jännittävä päivä olla töissä.

Sympatiat toki valuvat täältäkin sinne uhrien, kaikkien yhdeksän, omaisten suuntaan. Yksi pyyntö: Älkää tehkö näin!

Torstai meni harakoille. "Luen koko päivän tenttiin" -suunnitelma osoittautui vähän turhan kunnianhimoiseksi. Todellisuudessa päivä muuttui yhdeksi pitkäksi kahvihetkeksi ystävän kanssa. Ja mikäs sen parempi tapa viettää vapaapäivää. Ei aina tarvitse suorittaa.

****SENSORED*****

Kirjotin tuohon kohtaan jotain ylimaallista elämänhallinta/itsetuntemusopas-kamaa, koska lupasin olla positiivinen koko tämän viikon... Huh, se oli lähellä saastuttaa teidän mieliänne. Thank god for sensorship!

Hmmph. Pelkään vaan, että koko syksystä tulee nuiva ja kuiva ja kitkerä. Vai talviko nyt jo on. No tästä pimeästä paskakelien ajasta, kutsutaan sitä millä korealla nimellä tahansa.

Otsikossa uusi ohjenuorani! Tietovisakysymys 84: Mistä peräisin?

Monday, November 5, 2007

Suru joskus käy ja ikävää riittää

Ei oo paljon sanottavaa tänä sunnuntaina. Edelleen vetoan aikuiseen asiankäsittelytapaani: Jos ei ajattele sitä, ei tarvitse ajatella sitä.

Noh hetken ajattelen. Sisko ja Tirpu lähtivät tänään Englantiin. Ikävä. Se ajatteluhetki meni jo.

Eilen olin varsinaisissa pariskuntabileissä. Ihan hauskoissa sellaisissa kyllä, mutta joo. Kukaan ei lähtenyt baariin, itsekin väsähdin jo ennen kahta. Nukuttanut vähän huonosti viime viikolla. Onneksi tehtiin fiksu ratkaisu ja lähdettiin kävelemään kotiin. Ihmiset kun olivat jonottaneet jopa 3 tuntia taksia. Bussit ei kulkeneet kun oli Pyhäinpäivä. Mahti päätös, vaikka pirun kylmää olikin.

Perjantaista asti olen ollut puolirampa, koska kävin ekaa kertaa elämässäni Les Mills Bodypumpissa. Se oli hauskaa, mutta tosi tosi rankkaa. Jumpan jälkeen kävin kampaajalla ja piristyin hetkeksi. Muistuttakaa ens kerralla kun oon allapäin, että menisin kampaajalle. Uusi tukka auttaa!!

Noo ens viikolla lupaan olla positiivisemmalla mielellä. Yrittää ainakin. Jos vaikka jotain iloisempaa tapahtuis jos ois ilosempi :) Emmä ainakaan jaksa enää olla tää ruikuttaja, joka oon tämän viikon ollut.














Tirpu is a DJ.










Tirpun hiustupsu.















Ne kaksi kuuluisaa hampia.

Thursday, November 1, 2007

Voi tätä ilon viikkoa

Maanantaina: Se paska mies, haastattelu, kirjoittamista
Tiistaina: Vanhan kodin siivous, kokous, siivous, kiire, kiire, kiire (kivana asiana Korsoon, jossa on aina ihanaa)
Keskiviikkona: Itkun pillitystä vauva-muskarissa, itkupillitystä junassa, itkupillitystä kaupassa, viimeisiä kamoja Manskulta, siivousta, viisi muovikassia UFF-laatikkoon, kotiin, sähköposti opettajalta, tajuaminen, että yhden jutun DL oli TÄNÄÄN!, lisää itkunpillitystä, nöyristelysähköpostien kirjoittamista, hampaiden kiristelyä ja hermojen pettämistä, kouluhomman tekoa myöhään
Torstai: Herätys kuudelta, töitä ja opintojen edistymisen selvittämistä opintotukilautakunnalle (on ne siellä nipoja, mulla oli lukuvuoden ajan 4,67 OP/tukikuukausi kun pitäis olla 4,8 OP)

Oikeasti tänään on mennyt jo satoja kertoja eilistä paremmin, jolloin väsymys vaan otti vallan ja hermot petti. Ärsyttää kyllä olla jossain asiassa niin tyttö, että kun aloitan pillittämisen, se ei niin vaan sitten lopukaan. Siinä menee sitten helposti koko päivä nyyhkytellessä. Voikohan miehet ymmärtää sitä??

Sitä paitsi inhoan sanaa pillittäminen.