Vatsatauti tuli kylään - maailman pisin viikonloppu

Kun kaikki on hyvin ja sulla on päätäsi isompi smoothie!

Ystäväni sanoi, että ansaitsen mitalin viime viikonlopusta. Vähän liioittelua, ihan joku diplomi ja kukkakimppukin riittäisi!

Jokainen voi simuloida tilanteen kotonaan ja kokeilla, miten luonnistuisi.

Kun on valvonut oksentavan taaperon kanssa edellisyön ja oksentanut sitten itse viime yön, niin sitten taapero alkaa uudelleen oksentaa. Sitten lepäämisen sijaan pesetkin sohvaa, vaatteita, itseäsi, taaperoa, lattiaa, legoja ja seiniä. Vuoraat asioita pyyhkeillä, desinfioit ja niin, pidät itsesi elossa ja lapsesi edes jossain määrin tyytyväisenä.

Harjoituksen kesto to-ma.

Niin ja aviomies ei ole kotona. Kahdestaan pärjäätte. Go!

Kyllä, olen terästä ja tiedän sen.

Parhaat vatsatautivinkkini: Lapsen sänky keskelle huonetta ja kaikki osumaetäisyydeltä pois. Vuoraa sänky monilla kerroksilla pyyhkeitä. Poista aina tarvittava kerros ja sänky on taas valmis nukuttavaksi. Lapsi pelkässä vaipassa sänkyyn. Peitto, mutta ei tyynyä. Poista unilelu sängystä, kun lapsi nukahtaa. Matot pois ja suojeltavien huoneiden ovet kiinni. Vuoraa sohva pyyhkeillä. Kaikki, mikä saa osumaa suoraan vessaan. Siellä säilyvät, kunnes jaksat järjestää asian. Leikittäväksi vain asioita, jotka on helppo pestä (ei esim. kirjoja tai pehmoleluja, duplot ok). Telkkari laulamaan. Itselle patja olkkariin. Ja sokeripala suuhun joka välissä imeskeltäväksi.

Ja oikeasti, vaikka todella kivahan niitä säälipisteitä on kalastella (ja saada) ja omaa ahdinkoa voivotella, niin tää on perushommia äidille. Kuuluu asiaan. Lukee myös siellä työsopparissa, kylläkin hyvin pienellä printillä loppupäässä, jonne asti juuri kukaan ei lue. Mutta siellä se seisoo, turha kitistä.

Tehtiin me hyviäkin muistoja, nauraa räkätettiin yhdessä suihkussa ja sitten ne lapsen pienet yölliset hymyt jokaisen heräämisen jälkeen, jotka ikään kuin kertoivat äidille, että kunnossa olen. 

Sanotaan, että parisuhde testataan siinä, kun pariskunta sairastaa yhdessä vatsataudin ja käytössä on vain yksi vessa. Kyllä vain, kokeiltu on ja todellinen testi onkin. Lähentää ihan uudelle tasolle.

Sitten on vielä se yksi hardcorempi taso, jossa vierekkäin oksentamisen sijaan joku oksentaa sinun päällesi.

Vanhemmuuden level 542 suoritettu.

Tauditon tammikuu - onko mahdollista?

Kuva: Pixabay

Tammikuun viimeinen päivä käynnissä. Arvo köhii. Minulla kurkku karheana.

Voi vielä kääntyä suuntaan tai toiseen, ehkä ei tulla kunnolla kipeiksi. Ehkä kahden päivän päästä elelemme taas sairastuvalla...

Isovanhemmat puhelimen pikavalinnassa. Ihan vaan varmuudeksi.

Jaksoin viime vuoden lopun sairastelukierteen sillä ajatuksella, että vuodenvaihteen jälkeen helpottaa. Että kunhan vuosi vaihtuu, tämä loppuu ja sitten olemme terveitä.

Ei se tietenkään mihinkään perustunut. Oli vain ajatus. Jotain konkreettista odotettavaa.

Ihan. Kohta. Helpottaa. Jaksat vielä.

Joulun lähestyessä alkoi toiveet jo heräillä, että ehkä tämä olikin tässä! Kuitenkin joulun jälkeen olimme vielä koko perhe kertaalleen kipeitä. 

Sitten alkoi vuosi 2018 ja olemme olleet terveitä. Koko kuukauden. KOKO KUUKAUDEN.

Mitä nyt näin kuun viimeisenä päivänä en ole enää ihan varma. Köh köh.

Mutta mä lasken tämän onnistumiseksi. Taudittomaksi tammikuuksi. Sellaisenhan minä tilasin.

En tiedä, miten sen sain?

Arvon päiväkodissa jylläsi nimittäin aiemmin tammikuussa todella paha kuumetauti, joka kaatoi lähes kaikki lapset, heidän perheenjäsenensä ja työntekijätkin vuorollaan petiin. Ja piti siellä viikon kerrallaan.

Elin koko ajan siinä odotuksessa, että jokohan se tällä viikolla tulee meille, ensi viikolla viimeistään... Ei se sitten tullutkaan.

Mahdollisestihan se oli influenssaa ja pojat on meillä tänä syksynä rokotettu. Saattoihan se tosiaan juuri tässä kohtaa sitten meidät suojata.

Arvo on ollut kohta myös jo kaksi kuukautta korvatulehdukseton. Keskellä pimeintä talvea! *isot koputukset isoimman puun kylkeen*

Kävin vuodenvaihteessa myös omalla kustannuksella yksityisellä laboratoriokokeissa, joilla mitattiin erilaisia veriarvoja. Toiveenani oli, että jos sieltä löytyisi vastaus tähän sairasteluun. Nappiarvot muuten, mutta rautavarastoni olivat alhaiset. Siihen on nyt menossa rautakuuri.

Syömme miehen kanssa tällä hetkellä muutenkin aikamoista patteria lisäravinteita. Juomme aamulla inkiväärishotit. Arvolle annan välillä ylimääräistä D-vitamiinia (muuten hänellä käytössä nykyään monivitamiini).

Lisäilin näitä "varotoimenpiteitä" pikkuhiljaa syksyn aikana etsiessäni helpotusta flunssakierteeseen. Nyt ollaan oltu terveitä kuukausi enkä enää uskalla jättää mitään pois. Jos se onkin just se joku tietty nappi, joka pitää korttitalon kasassa... Ehkä sitten vapun jälkeen vähennellään?

Ja tällä hetkellä kulutamme myös kiitettävät määrät tuoreita kasviksia ja hedelmiä viikossa.

Kauppalistalla on joka viikko ainakin kaksi kiloa porkkanoita, parisen kiloa kukkakaalia, kilo tomaattia, kilo kurkkua, salaatteja, paprikoita, pussi avokadoja, veriappelsiineja, banaaneita, omenoita, palsternakkaa, bataattia.

Puoli kiloa päivässä - todellakin täyttyy!

Mutta mikäänhän ei ole lapsiperheessä niin varmaa kuin epävarmuus. Tuolta kuuluu köh. Joku niiskaisee. Itkuinen yö. Aamuinen kurkkukipu.

Ja sitten mennään taas.

Kop, kop, kopoti, kop!

Kumpi jää kotiin kun lapsi sairastaa?

Kainalossa vielä satunnaisesti yskivä pieni ihminen. Telkkarissa Hei Taavi ja sylissä kannettava tietokone. Yhdellä kädellä töissä, toisella äitinä kotona. Koska jos siirrän: "Haluu äiti sylii".

Arvo oli kokonaisen viikon kipeänä ja kotihoidossa. Hänellä oli korva- ja keuhkoputkentulehdus. Tällä kertaa kuumettakin. Nyt alkaa jo helpottaa ja tänään hän lähti tarhaan.

Tällä kertaa Arvo on ollut selvästi aiempia kertoja kipeämpi ja ollut todella väsynyt ja harmissaan. Useissa muissa korvatulehduksissa ainoa oire on ollut satunnainen yskä. Tullut välillä vähän yllätyksenä energisen ja iloisen taaperon diagnoosit. Kaupan päälle saa aina reippaasti paskamutsifiilistä, siihen ei tarvita erillistä reseptiä.

Arvolle tuli viime keväänä karkeasti arvioituna noin 15 sairauspäivää päiväkodista eli yhteensä kolmisen viikkoa. Aika paljon, sillä arvioisin että minulle henkilökohtaisesti on työelämässä ehkä kertynyt sairaspäiviä tuon verran tai korkeintaan vähän päälle. Työvuosia on takana kuitenkin jo yli 15 (what, olenko näin vanha?!).

Olemme mieheni kanssa töidemme puolesta aika eri arvoisessa asemassa, mitä Arvon sairasteluun tulee.

Mieheni voi olla pois töistä kolme päivää esimiehen luvalla. Minun täytyy toimittaa ensimmäisestä poissaolopäivästä alkaen sairaustodistus. Nämä käytännöt koskevat siis sekä omia sairastumisia että lapsen.

Siispä jokaisesta lämmön noususta, oksennuksesta, flunssan aiheuttamasta väsymyksestä Arvo pitää viedä lääkäriin, jos minä olen aikeissa jäädä kotiin. Tämä tarkoittaakin, että se on usein mieheni joka lasta nämä satunnaiset päivät kotona hoitaa. Jos tilanne vaatii lääkäriä, sitten kotiin olen jäänyt minä.

Onneksi meillä on Arvolle vakuutus, sillä jos minun hoitovuoroni vaatisi aina terveyskeskusreissun jäisin varmasti vielä harvemmin kotiin.

Minun työpaikkani on monessa asiassa todella joustava ja esimerkiksi etätöiden tekeminen onnistuu koska vaan. Omat pikkuflunssat usein hoituvatkin muutaman päivän levolla etätoimiston merkeissä eikä sairauslomaa niitä varten tarvita.

Ja vaikka olin Arvon kanssa sairauslomalla lääkärintodistuksella, mutta päätin hoitaa aamulla ne tärkeimmät alta pois. Vaikka ei olisi tosiaan tarvinnut.

Kannattaa tarkistaa omalta työpaikalta käytäntö lapsen sairastuessa, sillä niissä on paljon eroja. Lakisääteinen väliaikainen hoitovapaa ei ole palkallinen, mutta TESsissä usein on näin määrätty.

Lisäksi tähän 3-4 päivän hoitovapaaseen voi liittyä muita erikoisehtoja.  Jotkut työnantajat esimerkiksi määrittelevät, että tämä päivät kuluvat heti lapsen ensimmäisestä sairauslomapäivästä olet sitten itse kotona lapsen kanssa tai vapaalla tai hommannut mummon ja töissä. Meillä onneksi nuo kolme päivää saa käyttää niin kuin tarve vaatii. Tässä tapauksessa minä olin kotona viime viikon torstaina ja nyt tällä viikolla keskiviikon.

Ja kuten mainitsin jo aiemmin, onneksi meillä on ihanat isovanhemmat <3 p="">

Parhaat YLE Areena -vinkit kipeälle taaperolle ja äidille

Tässä on pidellyt taas vähän kaikenlaista tautia syksyllä. Eipä siinä kyllä muuta kuin että jokaisen perheenjäsenen pääthän ne meinaa poksahdella tästä kotona olosta.

Ollaan tehty palapelejä, luettu kirjoja, tyhjennetty astialaatikoita, täytetty pyykinpesukonetta, juotu leikkikahvia, sammahdettu yhdessä päikkäreille, ajettu autoilla/junilla/veneillä/lentokoneilla, leikitty, järjestelty ja oltu piilosta.

Sitten on katsottu YLE Areenaa. Molemmat taapero sekä äiti. Vuorokipeinä.

TOP 3  a la taapero

1. Isot koneet
Lyhyitä pätkiä isoista koneista, kuten traktorit, hissit, roska-autot. Heh, suht kiinnostavaa maaseudeusta vieraantuneelle aikuisellekin nähdä, miten heinäpaalit tehdään.
2. Hei Taavi
Äidin mielestä visuaalisesti kaikkein miellyttävin piirretty. Ja aina taatun lämminhenkinen ja ilahduttavasti vähemmän stereotypinen kuin useat lastenohjelmat.
3. Hyrräpäät
Opettavainen, kivasti ja selvästi lasta koukuttavasti toteutettu sarja (Teletappien tekijöiltä). Vähän miinusta hölmöistä suomennoksista.

TOP 3 a la äiti

1. Kotiin takaisin
Neljä kautta traagisia ja juonittelevia rakkauskuvioita 1950-luvun Australiasta. Ei yllä Downton Abbeyn tasolle, mutta toimii!
2. My mad fat diary
Hitsit, tää ei olekaan enää Areenassa. Mutta jos jossain törmäät, niin katso. Puhutteli ainakin 90-luvun nuorta.
3. SKAM
Jos et ole vielä ehtinyt katsoa tätä teinien (ja vähän vanhemienkin) suosikkisarjaa , niin nyt on aika! On se niin hyvä!
Ja kuvassa katsomme muuten C More Junioria, joka on meillä kuukauden kanavana. Melko sopivasti :)

Isovanhemmat pelastavat arjen

Ei aina paljastu arkijoulukalenterin luukuista pelkkää hyvää.

Tällä kertaa tuli lunta tupaan ja Arvolle kuumetta. Toisen kerran elämässään kunnon kuume, se ei nouse hänelle kovin helpolla hänellä.

Tämä on yksi puoli, joka perhe-elämässä on ollut yllättävän vaikeaa hyväksyä. Suunnitelmien nopeat muutokset. Vaikka vain sen, että aamulla tajuaa ettei voikaan mennä tänään töihin.

Samalla se on ollut hyvin opettavaista. Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi ja siihen pitää vaan sopeutua. Ja ottaa rennosti, kun tilanne sitä vaatii. Lapsen kuntoahan sitä kuuntelee huomattavasti herkemmällä korvalla kuin omaansa.

Mistä lie tullut ihmisille muuten harhakäsitys, että olisi jotenkin rentoa ja jopa mukavaa jäädä pois töistä hoitamaan kotiin sairasta lasta... ilmaisia vapaapäiviä, joopa joo!

Meillä onneksi hoitajat järjestyvät sairauden yllättäessä usein isovanhemmista. Ihanat. Viimeksi korvatulehduspotilasta hoiti mummu, tällä kertaa oli ukki jo muutenkin tulossa tännepäin, kun meillä vanhemmilla oli iltamenoa ja hän oli Arvon kanssa myös tämän perjantain. Illaksi puolestaan on ennalta sovitusti tulossa mamma, koska meillä molemmilla vanhemmilla on pikkujoulut! Horinaa niistä ehkä huomisessa luukussa ;)

Onnea arjessa ovat osallistuvat ja pienellekin niin kovin rakkaat isovanhemmat. Kiitos teille, emme todellakaan ota teitä itsestäänselvyytenä <3 p="">

When ear infection calls, grandma answers ❤ #toddlerlife #poorlittleguy #grandma #taapero #omamummu #korvatulehdus #pipulainen

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Marras 3, 2017 kello 6.41 PDT

Perhe Pöpö

Hullunkuristen perheiden sottainen, hajamielinen ja voivotteleva sakki. Kärpäsiä ympärillä, eripari sukkia jaloissa, äidin tukasta törröttää karkkipaperi. Kaikilla punottavat posket ja väsyneet silmät.

Kodissaan on leluja hujan hajan. Vaatteita siellä täällä. Revittyjä, puoliksi syötyjä mainoslehtisiä lattioilla. Koiraa ei ole, yksi viikossa villiintynyt taapero vain. Keittiössä haiskahtaa. Nuutuneen tunnelman voi aistia jo kaukaa.

Mehän siinä. Perhe Pöpö.

Lapsella kesti virustauti viikon, kuumetta ja yskää. Äidillä ja iskällä mahataudit siinä sivussa.

Selviytymisvaihde oli päällä. Levitköön, haiskoon, olkoon vähän hunningolla. Perhe Pöpö koisasi vaan, kaikki yhdessä päikkäreillä. Oli tässä viikossa jotain ihanaakin.

Mutta nyt ollaan jo voiton puolella! Onneksi huomenna on kuitenkin jo perjantai.

Finally showing signs of the good old endless appetite we are used to seeing after a week of being ill. #toddler #givemeallthefoods #someinthehairtoo

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Huhti 6, 2017 kello 4.38 PDT

Päiväkoti ja flunssakierre

Päiväkotiarjessa ollaan jo reippaasti toisen kuukauden puolella. Rutiinit ovat loksahdelleet monella tapaa paikoilleen.

Päiväkotipäivien alkaminen/loppuminen ja kesto vaihtelevat kyllä jonkin verran, kun meidän vanhempien työpäivät ovat niin erilaisia. On etätöitä, on kokoustamista, on päivystystä, on kiirellisempää ja on rauhallisempaa. Onneksi sitä joustavuutta löytyy, se on ollut todella suuri apu alkuvuonna.

Arvon päivät alkavat 8-9 välillä, toisinaan aamupala syödään kotona ja välillä päiväkodissa. Haku tapahtuu 15.15-16.15 välillä.

Alkuun on erityisesti panostettu siihen, että päiväkotipäivät ovat olleet mahdollisimman lyhyitä. Kun kaikki on kuitenkin mennyt jo niin hyvin, välillä käy äidin mielessä, että pitäisikö vaikka käydä kaupassa joskus rauhassa ja hakea Arvo vasta sitten. Tuntuu "rikolliselta" ajatukselta, mutta myös houkuttaa!

Sama kuin välillä tuntuu ihan syylliseltä nauttia työnteosta tai siitä, miten hienosti tämä uusi arki on lähtenyt rullaamaan. Typerin asia ikinä! Tuntea huonoa omaatuntoa jostain, mikä toimii! Mom guilt is a bitch!

Päiväkodin hoitajilta kuuluu lähinnä hyviä uutisia, ruokahalu on niin suuri, että naapurinkin ruoka katoaa, jos silmä välttää. Kotona olemme ihmetelleet uusia taitoja, kuten pallon potkimista sekä erilaisia pöristelyjä ja kiljahduksia.

Sanavarastotilanteeseen on tullut muutos. Alkuvuonna suosikkifraasi oli kato, kato, kato. Nyt käytössä on pääsääntöisesti kaksi sanaa: auto ja avvo (Arvo). Autoooo, tarkoittaa erityisesti että pitää saada jotain. Amppu (lamppu) tulee edelleen kysyttäessä.

Mikä on ollut myös ihanaa ja helpottanut arkea tosi paljon on, että joka toinen viikko on nyt ollut jompikumpi minun vanhemmistani hoitamassa Arvoa yhden päivän arkena. Päivä isovanhemman kanssa on kuin pistäisi rahaa pankkiin kaikkien kannalta!

Arvo saa olla rakkaiden kanssa, nukkua pidemmät päikkärit ja kerätä muutenkin taas eri tavalla voimia kotioloissa. Isovanhemmat saa laatuaikaa lapsenlapsen kanssa ja vanhempien iloksi tietysti arkipäivä on hiukan helpompi ja onpa käynyt niinkin, että jotain he ovat kodissamme pikkuisen puunanneetkin päiväuniaikaan.

Ikävä kyllä olemme olleet flunssassa koko perhe enemmän ja vähemmän ja vuorotellen ja päällekäin nyt jo viikkoja. Viime viikolla Arvo oli sairauslomalla pari päivää korvatulehduksen takia. Itse jo meinasin parantua, mutta jostain se taas lähti tämä flunssa uudelle kierrokselle...

Supernorolta olemme toistaiseksi onneksi välttyneet. Kop kop kop.

Hopes of spring. #winterbeover #toddler #kidsofig #coolkids #taapero #kevättäkohti

Henkilön Henna (@hennan1k) jakama julkaisu Helmi 18, 2017 kello 6.24 PST

Kipeä taapero

Syyllisyysbingosta unohtuikin se yks paha. Lapsi sairastaa. Ja sehän jos joku on äidin vika. Ja kun joutuu antamaan lapselle vielä antibioottiakin. Siinä se vasta pilalle menee lapsen terveys. Blaah.

Arvolla on nyt siis korva- ja keuhkoputkentulehdus. Kohtalaisen pitkälle edenneet kun lääkärissä käytiin.

Lauantai-iltana sanoin miehelle, että käydään maanantaina näyttämässä, jos ei ala taittua. Pahenikin sitten nopeasti.

On kyllä vaikea tulkita tuota lasta. Porhaltaa täysiä, ei valita mistään, muutenkin oireet aika lieviä.
Toisaalta tuntuu, että ehkä en vaan ole tarpeeksi herkkä viesteille. Arvo on viety lääkäriin kolme kertaa hänen elämänsä aikana ja joka kerta on ollut "tosi kyseessä". Ei siis vakavaa vakavaa, mutta diagnosoitavaa. Enterorokko, korvatulehdus ja nyt tämä tuplasetti.

Ja on kai hyvä, ettei tässä sekoa ihan jokaisesta köhäisystä. Mutta pitäisikö sitä silti vähän olla tarkkaavaisempi. Vaikka tiedän, että huomaisin kyllä, jos lapseni kärsii. Kunpa osaisi aina tehdä kaiken oikein.

Voih. Sitten on vielä tämä äidinvaisto, joka pistää nukkumaan Arvon huoneen sohvalla, vaikka on työpäivä ja mies sen tekisi mielellään ja _ihan yhtä hyvin_. Mutta enpä minä siellä omassa sängyssä nukkuisi sen vertaa. Kuulostelisin niitä yskäisyjä sieltä käsin, vieressä nukun ehkä jopa levollisemmin.

Paranemaan päin on jo. Onneksi.

Ja Arvo kun on tuollainen perusaktiivinen yksivuotias, hän ei tietenkään tunne sairastuvassa niin tärkeää termiä "köllötellään". Kuvassa hän katsoo Kaapoa parhaassa lepoasennossa, johon malttaa.

Varma kikka karistaa raskauskilot!

Ilmainen ja kiva vinkki kaikille, jotka näin 10 kuukautta raskauden jälkeen vielä painivat niiden harmillisten jenkkakahvojen kanssa: vatsatauti.

Noudatin tätä ihmedieettiä torstaista sunnuntaihin. Hellii sekä kehoa että mieltä ravata vessanpöntön ja energisen, viime viikolla varmuutta kävelyynsä saaneen, taapertajan väliä. Aina välissä lankkua sohvalla ja Jaffaa. Limua onneksi saa tässä dieetissä vetää niin paljon kuin kestää, mitään sen kiinteämpää ei.

Miehen otin mukaan ruokavalioon launtaina, koska mikään ei tiivistä avioliittoa niin kuin vessanpöntön halailu vierekkäin. Eli parisuhdeterapiakin tuli hoidettu samalla. Pikku-ukkeli säästyi onneksi kokonaan.

Ja hei voin kertoa, että kyllähän kilot karisi!

Itsellä lähti kolme kiloa, jotka korvamerkitsin prosessin aikana viimeisiksi raskauskiloiksi. Jipii, vihdoin!!! Kesäkiloja kyllä vielä jäi viitisen.

Marja Hintikka Livessä tänään aiheena "Häpeisit, läski äiti!". Aattelin katsoa.

Ai niin, täytän tänään 33 vuotta (voitte onnitella!) ja viimeisen vuoden aikana oon oppinut, en ehkä täysin hyväksymään itseäni, mutta relaamaan tämän oman kroppani kanssa. Siinä on tuommoista ja tämmöistä, mutta en enää joka kerta kyttäile niitä peilin ohi kävellessä. Hyvä mä!

Karhunpoika sairastaa enterorokkoa

Arvo on kipeä ensimmäistä kertaa.

Hänen vatsansa on ollut sekaisin jo muutaman päivän. Ajattelin sen johtuvan jostain, mitä hän on syönyt (pastaa, mansikoita, nurmikkoa piknikillä?), kun mitään muita oireita ei ollut. Viime yönä vaiva kuitenkin paheni ja Arvo itki kipuisena tunnin verran.

Aamulla ihmettelin myös muutamaa näppyä Arvon vatsalla, mutten osannut yhdistää niitä vatsavaivaan. Lääkäri löysi näppyjä muualtakin ja totesi oireiden perusteella Arvolla enterorokon.

Onneksi menimme lääkäriin, ei tällainen aloittelijavanhempi vielä mitään näistä lastentaudeista tajua. Tauti, joka aiheuttaa vatsavaivoja ja ihottumaa. Kuulostaa ihan sattumanvaraiselta minun korvaan. Ja kun muutenhan tuo pentu on ihan oma energinen itsensä.

Energiatasoa pitää tietysti seurailla tarkasti, ettei lapsi pääse kuivumaan. Kiinteitä emme ole nyt antaneet ja niitä ei lääkärin mukaan tarvitse antaakaan, kunhan lapsi saa tarpeeksi maitoa. Ikävä tauti, muttei itsessään mitenkään vaarallinen.

Lääkäriin mentiin oikeastaan eniten siitä syystä, että Arvon ensimmäistä nimipäivää oli tarkoitus juhlistaa sunnuntaina Arvon mamman siirtolapuutarhamökillä ja halusimme selvittää, onko hänellä jotain tarttuvaa. Ja olihan sitä. Enterorokko tarttuu hyvin helposti (myös aikuisiin) ja oi kestää pitkään (yli viikon).

Lääkäri pahoitteli, mutta käski peruuttaa juhlat ja pitää Arvon "eristyksissä" niin kauan kun ihottumaa on.

Kuva tältä päivältä, kuka täällä mitään sairas on?! 

Arvohan ei tietysti onneksi vielä tajua, että menetti nimipäiväjuhlat. Mutta äitipä tajuaa ja on ihan lapsellisen harmistunut peruuntumisesta. Vaikka kuumana kesäpäivänä mainostettuja kemuja kyllä varjosti jo etukäteen sääennusteen "radikaali muutos", jota povattiin juuri sunnuntaiksi.

Saimme tässä nyt aimoannoksen sitä kuuluisaa lapsiperherealismia. Että ei mene aina niin kuin äiti on suunnitellut, vaikka olisi millaiset voileipäkakut ja lasten uima-allaspolskinnat tulossa... Mun tekisi kuitenkin mieli heittää itkupotkuraivarit lattialla.

Sen sijaan syön huomiseen kakkuun tarkoitettuja mansikoita ja vadelmia tuorejuusto-ranskankerma-tomusokeri-kastikkeella (kts. Instagram-kuva). Kyllähän se vähän helpottaa.