Vegevauva: Kuvia sormiruoka-annoksista

Arvo syö nykyään melkein kaiken ruokansa itse. Syöttää saa ns. kovimpaan nälkään, mutta sitten yleensä homma tyssää siihen. Hedelmä/marjasoseita menee pusseista ja myös purkista. Puuroa ei lainkaan, sorminkaan hän ei sitä juuri kuin närpi. Lounas- ja päivälliruokia valmispurkeista ei lainkaan.

Itse kaipasin hirveesti sormiruokailuvinkkejä alkuun ja kuvat oli siihen just parhaita. Kuvasinpa siis itekin sormiruoka-annoksia ajalla 10kk-11kk.

Nyt viimeisen kuukauden aikana Arvon ruokahalu on kasvanut entisestään ja annoskoot sen myötä. Lisäksi on siirrytty yhä enemmän koko perheen ruokavalioon, siitäkin oma postauksensa jossain vaiheessa. Edelleen Arvolle yleensä myös höyrytetään kasviksia muun ruoan lisäksi.

Kuvissa pyörii erilaisia lapsille suunnattuja lautasia. Suosikkini on tuo vihreä Ez-Pez, joka nyt on kuitenkin jo jäämässä pieneksi. Se liimaantuu alustaansa ja estää näin lautasella leikkimisen, jota Arvo on alkanut harrastaa. Ollaan kuitenkin siirrytty nyt käyttämään jonkun verran ihan tavallista Teema-leipälautasta lähinnä just sen takia, että niihin mahtuu enempi ruokaa. Pitää vaan vahtia, ettei tuo nopea näppi ehdi työntämään sitä lattialle.

Kasvikset höyrytetään muuten nykyään Lekue-höyrykääreellä mikrossa. Tosi kätevä ja helppo, säästyy kattilat höyrytysonnettomuuksilta. Meillä meni kaksi ennen siihen siirtymistä.
Vaikka mainitsen tuotenimiä, niin kyse ei ole yhteistyöpostauksesta. Mutta turhapa niitä on peitellä, jos joku vaikka innostuu ostamaan.

Aamupala: Sämpylä tuorejuustolla, tomaattia, muroja (Talk-muru) marjoilla ja pähkinävoita.

Aamupala: Äitin puurorieska (Simppeli sormiruokakeittiön ohje) Keijulla, mandariiniä, marjoja (Pirkan herukkasekoitus, käytän itsekin puuroon, mahtava pussi!), pähkinävoi

Aamupala: Realia (sydän-merkki leipää eli vähäsuolaista) tuorejuustolla, mandariiniä, päärynää, pähkinävoi  (kokeilin cashew-voita ekaa kertaa, siksi niin vähän)

Iltapala: Realia Keijulla, mandariiniä, pannulla kookosöljyssä paistettuja banaaneita (päällä ceylon-kanelia, sitä saa antaa alle 1vee)

Iltapala: Persimonia, vaalea leipää, avokadoa, muroja ja marjoja turkkilaisessa jugurtissa (vaatii hermoa siivoojalta)

Iltapala: Realia Keijulla, mandariinejä (ensin kuorin ne, nykyään avaan kalvon veitsellä keskeltä ja puolitan), päärynää, Berrypicker-muroja kauramaidossa liotettuna

Aamupala: Persimonia, kiiviä, pähkinävoita, sämpylä Keijulla, Berrypicker- ja riisimuroja (Ruohonjuuresta ostin sellaisia, missä ei ole muuta kuin puffattua riisiä) kauramaidossa liotettuna

Lounas: Marinoituja belugalinssejä (marinadissa öljyä, mausteita), raejuustoa, maissia, tomaattia, porkkanaraastetta

Päivällinen: "Kalakeitto", kalaliemessä keitettyjä porkkanoita ja lohta sekä liemessä kastettua leipää

Lounas: Kurkkua, tomaattia ja mikromunakas (riko muna esim kahvikuppiin, sekaan hiukan öljyä ja (kaura/äidin)maitoa ja mausteeksi mitä vaan, mulla yleensä valkosipulijauhetta)

Illallinen: Kalapuikko (vähäsuolaisia löytyy), herneitä ja bataattia

Lounas: Makaroonilaatikko pakkasesta... ei tainnut olla jääkaapissa mitään tuoretta tai sitten äiti oli vähän väsynyt

Lounastaidetta: Raejuusto, tomaatti, palsternakka ja peruna (ei maistu Arvolle paitsi muusina)

Illallinen: Marinoidut belugalinssit, perunamuussia maissilla, porkkanaraaste

Eväslounas: Mozzarellaa (usein tosi vähäsuolaista), bataattia ja pakkasesta kruunusekoitusta (tää ei mennyt jatkoon, Arvo sai syötyä vaan herneet)

Älä droppaa mun tunnelmaa - eka viikko töissä takana

Selvitty on ekasta viikosta töissä. On ollut kiirettä. Ja välillä rauhallisempaa.

Olen kokenut monta sellaista hetkeä, jossa tuntuu ikään kuin että laskeutuu takaisin maan päälle. Että tietyiltä osin elämä palautuu takaisin tuttuihin uomiinsa, kun onhan se ollut aika erikoista tässä vuoden. Nyt on taas työtä, työkaverit, lounas ja pikaista huulenheittoa kahvikoneella. Töihin mennään ja sieltä tullaan. Jotain tehdään. Sitä entisen elämän arkea, tiiättekö?

Oon työmatkoilla ja töissä (mulla on 95% tietokonetyö) kuunnellut Spotifystä Vesalaa ja miettinyt, että kyllä ne ihan aiheesta kouhkasivat koko kesän tästä. Vanhana PMMP-fanina tää on vähintäänkin hävettävää. Oon pukeutunut normaaleihin vaatteisiin, siisteihin. Kotona ne pitää muistaa vaihtaa heti pois tai eivät mene enää huomenna. Meikkaan aamuisin ja tapasinpa jo ystävänkin lounaalla. Oli se erilaista, kun en samalla tuputtanut maissinaksua kenellekään.

Että on tällaista muutakin elämää. Edelleen. Ei oo kadonnut mihinkään, vaikka itse käväisin pyöräyttämässä yhden pennun. Ihan virkistävää olla taas täällä. Terve vaan!

Olen tietty ikävöinyt kotiin, mutta en niin kovasti kuin etukäteen pelkäsin. Vähän silleen kun on vastarakastunut ja on kiire töistä kotiin oman höpönöpönassun kainaloon. Viikonlopun erossaolo tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Tämä on vähän samanlaista. Paitsi sillä erotuksella, että tiedän Arvon olevan ihan yhtä hyvässä kainalossa kuin omassani. Se jotenkin rauhoittaa ja pystyn odottamaan kotimatkalla bussia viisi minuuttia menettämättäni hermojani.

Ja miten ihana on tulla töistä kotiin. Nähdä se naurava nassu ja heti kutitella. Huomaan, että jaksan touhuta Arvon kanssa ihan erilailla kuin pitkään aikaan. Illat on täynnä peuhua.

Paljon on tapahtunut myös kotirintamalla. Iskä ja Arvo ovat löytäneet oman rutiininsa, jota tällä viikolla on kyllä värittänyt aika pitkälti minun heille etukäteen sopivat menot. Heh. Ensi viikolla saatte ottaa rennommin, lupaan.

Kyselen iltaisin mieheltä, mitä Arvo on syönyt ja miten nukkunut päivän aikana. Jo viikon jälkeen kyselen vähän vähemmän. Heillä on selvästi homma hanskassa. Olen vaan tottunut tietämään. Ja aika outoa, kun lähdemme jonnekin niin mies pakkaakin hoitolaukun. Ja minulla on käsilaukku!

Töiden aloittamista on tietysti helpottanut se, että Arvo ei ole pahemmin perääni itkeskellyt. Ekana iltana hän oli levoton, sen jälkeen illat ovat sujuneet normaaliin tapaan. Hän on tässäkin osoittanut olevansa tosi sopeutuvainen muutoksiin. Se on niin leppoisa tyypppi!

Ja Arvo on nyt neljä yötä nukkunut 10-11 tuntia yössä heräämättä (okei, yhtenä yönä heräsi kerran klo 23 aikaan). Tässähän voisi ruveta jossittelemaan, että miksei ehkä aiemmin jo siirretty omaan huoneeseen ja toisaalta myös katkeroitua, että miksi juuri nyt kun yövuorovastuu siirtyi miehelle ensimmäistä kertaa.

Mutta nyt en kyllä tunne yhtään negatiivista tunnetta tämän asian suhteen, tuntuu vaan tosi tosi ihanalta, jos tämä on nyt meillä uusi normaali. Väsyneimpinä aikoinani olisin varmasti antanut mitä vain, että tähän olisi päästy heti, mutta tuntuu kyllä, että Arvo ei olisi ollut vielä kesällä valmis omaan huoneeseen. Sekin vaihe oli vaan kahlattava läpi. Onneksi on takanapäin!

Voi toki olla uutuuden viehätystä ja nukkuminenkin vaan vaihe. Voi voi ja jos jos. Mutt nyt on kyl hyvä. Vitsit, miten hyvä! Just nyt.

"Älä tuu siihen droppaa mun tunnelmaa
mitään eilistä juttua jankuttaa
Voit sä vetää suupielet ylöspäin
laa la laa laa laa laa
Älä tuu droppaa mun tunnelmaa
älä tuu droppaa mun tunnelmaa"

/Paula Vesala: Älä droppaa mun tunnelmaa

354 yötä myöhemmin

Arvo nukkui ensimmäistä kertaa elämässään läpi yön. Ei pihahdustakaan klo 21 - 07.20 välisenä aikana. Minä tietty kävin kääntymässä hänen huoneessaan pariin otteeseen, vaikken ollut "yövuorossa".

Meillä tämän saavuttamiseen meni 354 yötä. Onko kestävää, jääkö ainokaiseksi... Kuka tietää, mutta toivoa on.

Kiitos superkuun, oman huoneen, iskän kotonaolon tai ehkä äidin "epäonnisen" maa-artisokkarieskailtapalan!

Ja tämä hieno yösuoritus huolimatta orastavasta nuhasta sekä useista hampaanaluista (eilen hammashygienistin varmistamaa tietoa).

Ei riivannut mikään viime yönä, Arvoa nukutti. Vihdoin! Ja sekös oli aamulla iloinen asia.

Kun äiti töihin lähti - vuoronvaihto kotona

Kotiäitiyden viimeiset päivät soljuivat sormien läpi liian nopeaan. Tuntuivat ihan ensimmäisiltä. Vastahan sinä saavuit. Vastahan oli kesä.

Vaikka mahtuuhan väliin päiviä. Melkein vuoden verran. Hauraat ensihetket ovat vaihtuneet hurjaan vauhtiin ja riemuun, joka pirskahtelee ympäri taloa.

Menen piiloon ja sinä säihkähdät onnelliseen hihkaisuun, kun löydät minut. Pärisytät mahaani ja kiipeät ylitseni kun makoilemme olohuoneen matolla. Kurkistat olan taa ennen kuin kurkotat kaukosäätimiä. Huomaanko minä. Juokset karkuun, kun huudan "äiti tulee ottaa kiinni". Osoitat ylös, kun kysyn missä lamppu on. Sanot äiti ja pppu (lamppu).

En ole koskaan ennen kokenut näin paljon vuodessa. En ole koskaan ollut näin tyytyväinen elämääni. Näin onnellinen.

En ole koskaan pelännyt yhtä paljon. Edinburghin maanalaiset kummituskäytävät olivatkin lasten leikkiä.

En ole koskaan haikaillut menneitä näin paljon. Ja toisaalta kaikki ne hetket toivat minut tälle tielle, jossa on nyt kevyt kulkea toisella puolellani iso ja toisella puolellani pieni mies.

Yritän muistaa, ettei se tähän lopu. Äitiys. Ihan joka päivä edelleen näemme. Aamuin illoin.

Mutta nyt on iskän vuoro hoitaa sinua päivät. Iskä laittaa päikkäreille. Vie sinut värikylpyyn ja mammalle lounaalle. Iskä taistelee ulkovaatteet päälle. Iskä on täällä kun kaadut tai väsyt. Iskän kanssa leikitte piilosta. Muistakaa muskari torstaiaamuisin!

Ei tämä tähän lopu. Mutta kun suljen kotioven takanani, niin tulee kyllä kauhea ikävä

Isänpäivä - itsetehdyt lahjat

Tässä pieni isänpäivävinkki, jolla valmistaa nopeat, helpot, mutta oikeasti aika kivat lahjat useammalle isälle samalla kertaa.

Meillä lähes joka kerhossa on tällä viikolla ollut tarjolla kankaanpainantaa isänpäivälahjoja varten. Idea jalanjälkisukista tuli mulle vähän sattumalta, mutta niitä valmistui nopeasti peräti viisi paria.
Eli nyt on kuulkaa sukkia isoukkia ja varapappaa myöden kaikille Arvon lähipiirin tärkeille isille.

Siitä en sitten tiedä, kestävätkö kuvat näissä miten hyvin pesussa ja tummansinisissä sukissa musta väri ei ollut ihan parhaimmillaan. Täysipuuvillaisissa sukissa pysyisi varmasti. Mutta kuten sanottu, idea tuli kesken työnteon ja näillä mennään tänä vuonna!

Menivät muuten kirjekuoreen eli samalla vaivalla menevät perillä kuin korttikin :)

Psst, älkää paljastako kenellekään! Ja miehelle tiedoksi, että sulle on muutakin, jos kuitenkin luet tämän ennen sunnuntaita :)

Koska vauva omaan huoneeseen?

Mikä vauva? Häh! Arvohan on ihan kohta vuoden.

Ja siirtyi omaan huoneeseensa. N.Y.T. Nyt. Eli viime maanantaina.

Viikonloppuna elettiin vielä ihanan seesteistä kahden herätyksen taktiikkaa. Miksi korjata sitä, jos ei se ole rikki, sanoi viisas äitiystävä, jolle pohdin ääneen Arvon omaan huoneeseen siirtämisen mahdollisuutta.

Sitten tuli maanantaiyö ja Arvo herätti 10 kertaa. Kyllä kiitos, nyt riitti ja näkemiin!

Luonnollisesti töihinpaluuni lähestyessä tämä on ollut tekeillä jo parisen kuukautta. Pinnasänky irrotettiin sängystämme samalla kun vähensin yösyöttöjä 8 kuukauden iässä, mutta se on ollut samassa huoneessa vielä. On ollut sitä ja tätä ja äidistä on tuntunut hurjalta.

Nyt se kuitenkin tapahtui. Oma huone. Tai no, siellä omassa huoneessa on lisäksi vuodesohva ja työnurkkaus. Että oma puolikas huone. Riittänee nyt alkuun.

Sinne nukahti kuin aina ennenkin. "Nukkuuhan se vieraissakin paikoissa", totesi mies. Totta, juuri viime viikolla nukahti muutaman venkoilun jälkeen itsekseen äitini olohuoneeseen.

Muutaman kerran kävimme kuitenkin huoneessa pyörimässä illalla. Katsomassa pientä hämärässä. Ja mies nukkuu muutamat ensimmäiset yöt vielä vieressä vuodesohvalla. Siirtymäaika.

Ja mitäs minä sitten tein? No, ensinnäkin katsoin vielä sängyssä "telkkaria" eli kännykästä HBO Nordicista Divorce-sarjan ekan jakson. Omaa aikaa! Sitten nukuin 8 tuntia äksänä keskellä parisänkyä. Korvatulpilla, mitään en kuullut.
 
Arvolla ja iskälläkin oli yö mennyt kohtalaisesti.

Kirkottomat kummit

Viime perjantaina saimme mieheni kanssa ihanan videoviestin, jossa meitä pyydettiin Arvon kummien pojan epävirallisiksi kummeiksi (koska emme kuulu kirkkoon) eli "kummituksiksi".

Otimme kunnian vastaan ilomielin ja ylpeydellä <3 p="">
Uudelle kummipojallemme tulee kasteen myötä myös virallisia kummeja. Arvollahan on vain näitä "kummituksia", sillä häntä ei kastettu, mutta pidimme kyllä hänelle nimijuhlat.

Kaikki tämä sai minutkin mietiskelemään Arvon kummeja ja heidän pyytämistään. Siitä en olekaan tarkemmin kirjoittanut aiemmin.

Kaikki kirkkoonkuulumattomat eivät ehkä halua lapsilleen kummeja, koska katsovat sen olevan pelkästään kristillinen perinne. Me halusimme kuitenkin "liittää" Arvon elämään joitain erikoisen tärkeitä aikuisia sukulaisten lisäksi. Eihän meillä koskaan voi olla liikaa rakkaita ihmisiä ympärillämme.

Lisäksi vaikka yksi kummien alkuperäinen tarkoitus ehkä on juuri se uskonnollinen kasvatus (en ole tarkemmin historiaan perehtynyt), niin koimme että voimme pyytää kummeilta samalla tavalla tukea meille tärkeiden arvojen opettamiseen Arvolle.

Ja käytännössähän kummi nyt on se sellainen ihana ihminen, joka vie vaikka jätskille ja joka ainakin muistaa syntymäpäivän :)

Me halusimme kummeiksi minun parhaan ystäväni ja hänen miehensä sekä mieheni parhaan ystävän vaimoineen.

Päätimme, että paljastamme kummeille nimen etukäteen, vaikka muille sitä ei kerrottu ennen nimiäisiä. Ja koska olemme miehen kanssa molemmat aika tohveleita, mitä tällaisiin tärkeiden asioiden sanomisiin tulee, niin mietimme, kuinka Arvo itse voisi pyytää kummeja.

Se toteutettiin sitten kirjoittamalla pyyntö hänen bodyynsä, joka oli ensin piilossa paidan alla ja paljastettiin sitten sopivan hetken tullen. Yksi kirjoitusvirhe sinne tekstiin livahti, mutta totesimme sen olevan ihan ok alle kuukauden ikäiseltä pyytäjältä.

Onneksi kaikki kummit suostuivat tehtävään mielellään!

Kummeille teimme itse kummitodistukset nimiäisiin yhden netistä löytämäni mallin mukaan.

Pyysimme apua Arvon kasvattamisessa

ennakkoluulottomaksi, rohkeaksi, avoimeksi,
vastuuntuntoiseksi, avuliaaksi ja
muut huomioivaksi ihmiseksi.

Tämän lisäksi pyysimme kummeilta muutamia heidän erikoisosaamisalueisiinsa kuuluvia asioita, kuten kutsumaan Arvo lettukesteille, pelaamaan Änäriä ja opettamaan kaiken kuuteista.

Samassa hengessä uskallan itse luvata kummipojalleni ainakin lämpöisen sylin, maukasta kasvisruokaa ja turvallisen hoitopaikan, jossa aamupalat nautitaan erityisessä aamupalamajassa.

Ja tietysti sen parhaan mahdollisen eli leikkikaverin. Toivottavasti kummipojasta ja Arvosta tulee parhaat ystävät!