Mummo kuvaili sitä näin: "Kirjoitin sen yhtenä yönä ja ihan kuin olisin irtautunut tästä maailmasta siihen, josta kirjoitin".
Tässä kirjoituksesta katkelma:
Nyt te voittekin lähteä "häämatkalle" satumaahan.
Saatte haavelaivalla purjehtia
sineen vaarojen kaukaisten.
Saatte laivanne ankkuroida
rantaan sinisen sataman.
Siellä tunnette miten tuoksut sataman
ovat aistejanne huumaavat.
Aivan pienen hetken saatte katsoa
syvälle elämän ja maailman kauneuteen.
Tallentakaa ne hetket syvälle sydämiinne,
niin pääsette sinne tarpeen tullen uudelleen.
Kun soitin mummolle kiittääkseni kirjoituksesta, hän puhkesi puhelimessa lauluun. Hän lauloi minulle puhelimessa Ranskalaisen paimenlaulun "Jospa oisit kaunokukka" ensimmäisen säkeistön.
Jospa oisit kaunokukka, tuossa polun varrella
Jota saisi paimenrukka ilahtuen katsella
Vaikka oisit tulen henki, lauhana mi puhaltais
Hyväillen se mummonkin polon poskea koskettais
Vaikka oisit tulen henki, lauhana mi puhaltais
Hyväillen se mummonkin polon poskea koskettais
Onhan se aikamoinen mummo se.
Perjantaina olisin halunnut myös soittaa vaarille ja kertoa, että poika-asiat on nyt kunnossa.
No comments:
Post a Comment