Ouluhan on kiva kaupunki

Ja yllättävän iso. Ja hieno.

Katutaidetta Oulun malliin.

Helsinki-Vantaalta torstai-iltana lähtiessä ei lentokentällä ollut juuri kukaan. Myyjät rupattelivat toistensa kanssa, muutaman portin edessä oli ihmisiä. (HUOM! Kotimaan lennoilla ainoat tuliaistavarakaupat on R-Kioski ja Stockan pikkupuoti eli ei kannata jättää viime tinkaan).

Oulun lentokentällä oli täysi härdelli! Turkin lomalento oli saapunut juuri. Havajipaitoja ja palaneita neniä viuhui siellä täällä ja tullissakin oli henkilökuntaa. En muista, koska olisin viimeksi nähnyt Helsingin päässä tullissa virkailijoita...

Oulussa käytiin torilla muikuilla, hengailtiin kaupungilla ja rannalla Nallikarissa. Tärkeintä oli tietysti naperoiden kanssa trampoliinilla pomppiminen ja aamulla sängyssä hupsuttelu sekä niiden nukkumaan menon jälkeen jutustelu viinilasien äärellä.

A uhkui ylpeyttä esitellessään meille luokkaansa ja koulukirjojaan. Pientä Oulun murretta oli jo nyt havaittavissa - ne tuplakonsonantit!

E:n kanssa taisin käydä ensimmäisen pidemmän keskusteluni ikinä, kun katselimme leijonan ja kirahvin kuvia... gröhöm... viinitonkan kyljestä. Keskustelu meni jotenkin näin:

"Tässä kuvassa on leijona."
"Ei! Kiu (kisu)."
"Tää on kyllä leijona."
"Eeeei! Kiu."
"Noh antaa olla, tässä on kirahvi."
"Ei! Hauva."
"Ei ole hauva, kun on kirahvi."
"Eeeei! Hauva."
"Kirahvi."
"EI! Hauva."

Ja kun makasin trampoliinilla jo kaikkeni antaneena ja kaksi hymyilevä aurinkoista naamaa lähestyi toisesta laidasta riemusta kiljuen mietin, että tämän hetken jos saisin pulloon niin sillä jaksaisi vaikka minkälaisen talven yli.