Ilmeitä

Tässä aika perustilanne meidän arjesta. A sylissä sohvalla tyytyväisenä. Tässä jutellaan, hassutellaan ja kuunnellaan musiikkia. Ja ai niin, syödään tietty kans :) Ja mulla jalassa pelkät pitkät kalsarit ;)

Ja sitten päikkäreiden aikaan (yleensä nukutan vaunuihin tai ollaan jossain liesussa, mutta välillä nukutaan vierekkänkin. Tai A nukkuu ja minä nuuhkin häntä)! Mitäs veikkaatte, onnistuiko nukkuminen?

Kylpeminen on ihan parasta nykyään. Parin viikon päästä alkaa vauvauintikin jo. A on silloin jo 3 kuukautta ja päästään kokeilemaan. Luulisin, että tulee tykkäämään! Mutta siis tää hampaaton leveä hymy on parasta, mitä tiedän :)

Ja välillä ottaa vähän päähän, pahimmat mahavaivat ja muut itkuisuudet on selätetty (suurimmaksi osaksi sen takia, että osaan nykyään tulkita tätä ihmistä vähän paremmin kuin ennen, on muuten aika hieno fiilis alkaa tunnistamaan hänen ilmeitään ja eleitään). Kuva viime perjantailta, tänä perjantainahan tuli viikkoja jo kunnioitettavat 11 täyteen. Käytiin isotädillä tuossa ja P totesi reissun jälkeen A:lle, että "isoisotätisi on sinua ainakin 500 kertaa vanhempi" :D

Peace! Enää ei nukuta söpösti kerällä tyynyllä :)

Aina ei tosiaan hymyilytä, vaikka äiti olisi just asetellut lelut kivasti kuvaan. Tätä ilmettä kutsutaan meillä "maailman surkein vauva" -ilmeeksi. Sen kaverina on yleensä sellainen lohduton kiljunta.