Kävin Arvon kanssa avoneuvolassa ottamassa hänestä mitat, koska kasvu on minua epäilyttänyt. Vauvauinnin samaan aikaan aloittanut keskonenkin on spurtannut jo ohi.
Normaalisti hän onneksi kasvaa, hitaasti mutta varmasti. Pituus on 0-käyrällä ja paino -10-käyrällä. 8,5 kg ja 74 cm. Hoikka poika siis edelleen, sekä äidiltä että isältä tulossa olleet michelinukkogeenit ovat hänet ilmeisesti kiertäneet.
Katsotaan nyt mitä tapahtuu painolle, kun Arvo pääsee juuston makuun. Kasvisvauvan ruokavalioon ne tuovat nimittäin nyt hyvän rasvaisen lisän! Hapanmaitotuotteita alotettiinkin jo kokeilemaan vähän ennen 10kk-päivää (eihän nämä nyt tosiaan niin päivän päälle ole vaan ohjeellisia suosituksia). Myös viili kuorrutettuna mamman sokerittomalla omenasoseella on maistunut.
Pottahommia hoidetaan pariin otteeseen päivässä ihan menestyksekkäästi. Tähän ovat vaikuttaneet ensinnäkin osuva ajoitus, mutta myös soiva potta ja äärimmäinen kehumisshow jälkeenpäin.
Yöt... mitäpä niistä sanoisi. Kirjoittaakin on pitänyt useasti, mutta kun ne muuttuvat koko ajan. Kaksi kuukautta sitten siis myöhäistimme yösyöttöjä selvästi eli "unikoulutimme" Arvoa ja se onnistuikin ihan kiitettävästi. Se rauhoitti alkuyöt ja maitoa Arvo ei ole enää saanut kuin vasta 4-6 maissa. Heräilyjä edelleen on kuitenkin tätä ennenkin, välillä useita.
Luin jostain, että yösyötön myöhäistäminen johtaa usein vaan lopulta siihen, että vauva alkaa heräillä aamuyöstä tiheään tarkistaakseen joko on maidon aika. Ja näin meillä ehkä kävi. Sain kuitenkin tainnutettua Arvon aina pariksi tunniksi vielä viereen rinnalle, joten oma uniaika pysyi siedettävällä tasolla. Enkä jaksanut tehdä asialle mitään, koska väsytti. Ja oli nuhaa ja ja ja...
Kunnes tuli aamu, kun Arvo ei taintunut enää kuuden jälkeen. Sai maitoa ja halusi sitten nousta. Päätin, että siihen loppui. Tästedes siis nousemme ennen kuin maitoa saa eli nyt heräämisaika ollut siinä klo 6. Muutama yö vasta takana, heräilyjä edelleen x määrä. Toivon nopeaa tasoittumista.
Arvo on aktiivinen, sosiaalinen ja iloinen kaveri. Ei vierasta (skippaakohan jotkut vauvat sen kokonaan, kun edelleen sitä odotellaan?). Hän on alkanut huomaamaan, mikä äitiä ja isää naurattaa ja hassuttelee välillä selvästi tarkoituksella. Erityisesti iltavillin aikana, joka sekin on siis rantautunut meille. Vauhtia riittää juuri kun pitäisi rauhoittua. Naurattaa ja höpötyttää.
Arvo "vilkuttaa" kahdella kädellä, syö tosi taitavasti ja melko siististi itse, on tosi dramaattinen, jos häntä kieltää tai pukee. Vaipoissa siirryttiin housuvaippoihin ja se on helpottanut elämää. Koskahan ne kestot jaksaa taas ottaa käyttöön...
Mitään sanoja hän ei vielä tapaile. Mämmämmää-lallattelua usein ennen imetystä. Yhdessä vaiheessa oli äitiäitiäitiäiti, mutta se on oikeastaan jäänyt pois. Ja jos häntä pyysi sanomaan "Barbapapa" hän saattoi sanoa "baapapaapaa". Mummun mielestä hän sanoo "Aavo". Ja viimeisimpänä on myös kuulunut hämäävä "kiitos".
Yhtenä päivänä Arvon mamman mökillä tarjosin hänelle vettä ja minun ja mamman mielestä hän sanoi "ei kiitos". Pari päivää tämän jälkeen kummeilla Arvo sanoi "kiitos", kun sai räplätä stereoita.
Ja kotimatkalla junassa hän sai konnarilta oman lipun, johon taas hän sanoi "kiitos". Pidätte ehkä minua taas hulluna äitinä, mutta todella hämmentynyt konnari sanoi siis peräti takaisin "ole hyvä" :D
No comments:
Post a Comment