Thursday, April 19, 2018

Näkökulma sektioon - jossain muualla emme ehkä olisi elossa

Edelleen välillä tunnen pettymystä siitä, että Arvo syntyi keisarinleikkauksella. En kovin usein, mutta joskus sitä miettiessäni pieni harmitus edelleen läikähtää sisälläni.

Toisaalta tunnen myös ylpeyttä alavatsani arvesta, jonka kautta elämäni tärkein ihminen tuli maailmaan. Se on saavutus. Muistelen myötätunnolla leikkauskivuista kärsivää, lääkkeistä sekaisin olevaa juuri äidiksi tullutta itseäni. Ja muisto itse syntymästä on hauska ja lämmin, ei surullinen.

Mutta vaikka Arvo syntyi, en koe synnyttäneeni. Niin se vain on.

On kuitenkin myös niin, että koska odotin lasta Suomessa, Arvo syntyi turvallisesti. Keisarinleikkauksella varmistettiin minun ja lapseni turvallisuus. Sitä meille ei välttämättä olisi ollut tarjolla jossain muualla.

Koska odotin lasta Suomessa, nämä asiat tapahtuivat:

A. Arvon perätila todettiin raskausaikaan kuuluvalla rutiinilääkärikäynnillä
B. Arvoa yritettiin kääntää ulkokäännöksellä, joka ei kuitenkaan onnistunut
C. Lantioni mitat tarkastettiin magneettikuvauksella ja niitä verrattiin Arvon mittoihin
D. Lääkäri totesi, että olisi mahdollista että jäisi millimetreistä kiinni, että Arvon pää ei mahtuisi syntymään alakautta
E. Minulle määrättiin alatiesynnytyskielto
F. Arvo sai syntyä maassa/sairaalassa, jossa sektio on todennäköisesti maailman turvallisin sekä lapselle että äidille

Jossain muualla näitä askelia ei ole olemassa. Jossain muualla asia olisi huomattu synnytyksen edetessä. Jossain muualla se olisi saattanut olla jopa kohtalokasta meille molemmille. Jossain muualla synnyttäminen on yksi naisen elämän vaarallisimmista tapahtumista. Minulle se oli turvallista kaikesta huolimatta.

Myös tätä ajattelen joskus.

Huhtikuu on keisarileikkauskuukausi. Minä hurraan meille naisille, joita yhdistää pienet arvet alavatsalla. Vuosien saatossa haalistuvat, mutta arvista tärkeimmät.

Lue lisää sektiosta.

No comments:

Post a Comment