Oltiin. Ja oli ihanaa, kun ei olla pitkään aikaan yhdessä oltu missään (pariin vuoteen). Kierrettiin baareja ja tanssittiin ja juoruttiin. Parasta.
Tänään ei niin hyvä. Sisko puhisee tuossa vieressä sohvalla ja mun pitäis selviytyä kohta matkalle kohti Örinämattilan juhannuskemuja.
Hauskaa juhannusta siis. Jos ei heilaa helluntaina, kolme juhannuksena!
Thursday, June 19, 2008
Wednesday, June 18, 2008
Berlin-Seinäjoki
Viime viikon alku hurahti työmatkalla Berliinissä. Huh ja vau. Tosi rankka tiukkaan aikataulutettu reissu, mutta ihan mahtava samaan aikaan. Ihan upeita kokemuksia sain niin yksityisihmisenä kuin toimittajanakin. Jännitti tosi paljon alkuun. Välillä kiusallisissa tilanteissa hoen itselleni Pretty Womanista opittua "Stop fidgeting" -repliikkiä. Yleensä toimii. Ja äkkiä se alkuressi kuitenkin ropisi pois ja aloin nauttia joka hetkestä.
Muutaman tunnin ehdin kierrellä kaupunkiakin (ja teinkin sen tarmokkaasti 30 asteen helteessä niin, että tuli maailman suurin rakko jalkapohjaan) ja tunnin verran oli aikaa shopata. 5 paitaa yhteensä 55 euroa. Not too bad, I think. Söin kaikkia ihanuuksia (parsaa eri muodoissa, sushia, pikku vaahtojälkkäreitä... kaikennäköstä). Pääsin akvaarion sisällä kulkevaan hissiin. Asuin hienossa hotellissa. Näin Berliinin muurin pätkän. Kävin happibaarissa hengittelemässä puhdasta happea. Koska vaan uudestaan, toivottavasti töistä lähettävät.
Työmatkan muodossa tapahtuneen väistämättömän pienen aikuistumispyrähdyksen jälkeen olikin sitten pakko torstaina ravata pää kolmantena jalkana Seinäjoelle Provinssirokkiin. Siellä miinustuikin sitten kaikki alkuviikon aikuistumispisteet. Kertaa kahdeksan.
Säät eivät tänä vuonna hellineet samaan malliin kuin aiemmin, mutta se häiritsi yllättävän vähän. Tarpeeksi vaatteita päällä joka yö meni lähes aamuun asti laulaessa ja rupatellessa. Tällä kertaa tein myös vähiten bändejä nähty enkat omalla kohdallani. Näin Linkin Parkin, Serj Tankianin, Paula Koivuniemen ja Foo Fightersin. Kaikki hyvät :)
Noh, Seinäjoella on aina kiire. Tällä kertaa oli ihan älyttömästi tuttujakin. Sellaisia, joihin törmäsi sattumalta. Sellaisia, joihin yritti törmätä siinä onnistumatta. Sitten sellaisia, joihin törmäsi tarkoituksella.
Oli kyllä mielettömän hauska reissu. Torstaista sunnuntaihin. Aamusta iltaan. Likaisista bajamajoista Höpön kaverin saunaan. Serj Tankianin jälkeen nähdystä mahtavasta ilotulituksesta Tampereen tien Essolla nautittuun kaakaojuomaan ja tuplajuustoon. Kylmästä hodarista poikien ylläri mansikoihin ja suklaakastikkeeseen. Syvällisistä avautumishetkistä rikkinäiseen puhelimeen (Akvar, tuo lapio!) ja pissa-kakka-juttuihin. Paula Koivuniemen keikalla itkuun pillahtaneista pojista aamuyöllä oksentaviin tyttöihin. Hauskaa all the way.
Paras juttu oli kuitenkin se, että neljä ihmistä matkasi tuossa joskus ennen puolta yötä sunnuntaina Seinäjoelta autossa kohti Helsinkiä. Kaikki neljä toivoivat kuulevansa radiosta Riki Sorsan Muuttohaukan. Syinä sellaiset viikonlopun aiemmat aivoitukset, joita vain Provinssirokissa käyneet voivat ymmärtää. Kuski räplää kanavia ja sanoo: Mä kokeilen löytyiskö joltain kanavalta. Suomipop. Ja Riki Sorsa: Muuttohaukka!! Voitteko uskoa. Haluaisinpa vaan tietä miten paljon kyseistä kappaletta nykyään radiosta soitetaan eli what are the odds?
Tällä hetkellä olen Naantalissa ja juurikin tällä sekunnilla lähden leikkimään Tirpun kanssa. Illalla lähdetään siskon kanssa rimpsalle Turkuun. Ja huomenna vissiin sitten jo Juhannuksen viettoon. Viimeisen kolmen viikon aikana olen ollut Helsingissä ehkä 4 yötä. Kesä on ihanaa, mutta aika rankkaa aikaa.
Muutaman tunnin ehdin kierrellä kaupunkiakin (ja teinkin sen tarmokkaasti 30 asteen helteessä niin, että tuli maailman suurin rakko jalkapohjaan) ja tunnin verran oli aikaa shopata. 5 paitaa yhteensä 55 euroa. Not too bad, I think. Söin kaikkia ihanuuksia (parsaa eri muodoissa, sushia, pikku vaahtojälkkäreitä... kaikennäköstä). Pääsin akvaarion sisällä kulkevaan hissiin. Asuin hienossa hotellissa. Näin Berliinin muurin pätkän. Kävin happibaarissa hengittelemässä puhdasta happea. Koska vaan uudestaan, toivottavasti töistä lähettävät.
Työmatkan muodossa tapahtuneen väistämättömän pienen aikuistumispyrähdyksen jälkeen olikin sitten pakko torstaina ravata pää kolmantena jalkana Seinäjoelle Provinssirokkiin. Siellä miinustuikin sitten kaikki alkuviikon aikuistumispisteet. Kertaa kahdeksan.
Säät eivät tänä vuonna hellineet samaan malliin kuin aiemmin, mutta se häiritsi yllättävän vähän. Tarpeeksi vaatteita päällä joka yö meni lähes aamuun asti laulaessa ja rupatellessa. Tällä kertaa tein myös vähiten bändejä nähty enkat omalla kohdallani. Näin Linkin Parkin, Serj Tankianin, Paula Koivuniemen ja Foo Fightersin. Kaikki hyvät :)
Noh, Seinäjoella on aina kiire. Tällä kertaa oli ihan älyttömästi tuttujakin. Sellaisia, joihin törmäsi sattumalta. Sellaisia, joihin yritti törmätä siinä onnistumatta. Sitten sellaisia, joihin törmäsi tarkoituksella.
Oli kyllä mielettömän hauska reissu. Torstaista sunnuntaihin. Aamusta iltaan. Likaisista bajamajoista Höpön kaverin saunaan. Serj Tankianin jälkeen nähdystä mahtavasta ilotulituksesta Tampereen tien Essolla nautittuun kaakaojuomaan ja tuplajuustoon. Kylmästä hodarista poikien ylläri mansikoihin ja suklaakastikkeeseen. Syvällisistä avautumishetkistä rikkinäiseen puhelimeen (Akvar, tuo lapio!) ja pissa-kakka-juttuihin. Paula Koivuniemen keikalla itkuun pillahtaneista pojista aamuyöllä oksentaviin tyttöihin. Hauskaa all the way.
Paras juttu oli kuitenkin se, että neljä ihmistä matkasi tuossa joskus ennen puolta yötä sunnuntaina Seinäjoelta autossa kohti Helsinkiä. Kaikki neljä toivoivat kuulevansa radiosta Riki Sorsan Muuttohaukan. Syinä sellaiset viikonlopun aiemmat aivoitukset, joita vain Provinssirokissa käyneet voivat ymmärtää. Kuski räplää kanavia ja sanoo: Mä kokeilen löytyiskö joltain kanavalta. Suomipop. Ja Riki Sorsa: Muuttohaukka!! Voitteko uskoa. Haluaisinpa vaan tietä miten paljon kyseistä kappaletta nykyään radiosta soitetaan eli what are the odds?
Tällä hetkellä olen Naantalissa ja juurikin tällä sekunnilla lähden leikkimään Tirpun kanssa. Illalla lähdetään siskon kanssa rimpsalle Turkuun. Ja huomenna vissiin sitten jo Juhannuksen viettoon. Viimeisen kolmen viikon aikana olen ollut Helsingissä ehkä 4 yötä. Kesä on ihanaa, mutta aika rankkaa aikaa.
Friday, June 6, 2008
Lähes valmis toimittajan renttu
Olen opparia (ja yhtä pirun rästitenttiä) vaille valmis toimittaja -medianomi. Vautsi, yllätys itsellenikin. Hyvä minä. Se opinnäytetyö vaan, se tulee kirpaisemaan. Mutta mitäs sitä vielä miettimään. Kuten olen jo monille hokenut: Se on syksyn asioita.
Myöskin työssä menee hyvin. Tänään tein päivän duunia parvekkeella hikeä valuen ja auringossa käristyen. Ensi maanantaina lähden työmatkalle Berliiniin. Eli vois sanoa, että työrintamalle kuuluu aikalailla kesäistä ja kivaa.
Ja eläkettäkin on tienattu jo kerrassaan 16 euron edestä. (Jos katsoin oikeaa lukua) Kandee muuten käydä vilkaisemassa työeläkkeen-sivuilla (jotka kyllä kaatuilee vähän väliä). Sieltä näkee kaikkea hauskaa omasta työhistoriastaan.
Nyt kuitenkin otetaan suunta kohti Rymättylää ja kesämökkiä. Adios kaupungin pöly ja tietokoneet ja tervehdys lampaiden määintä, sauna ja vihreys.
Myöskin työssä menee hyvin. Tänään tein päivän duunia parvekkeella hikeä valuen ja auringossa käristyen. Ensi maanantaina lähden työmatkalle Berliiniin. Eli vois sanoa, että työrintamalle kuuluu aikalailla kesäistä ja kivaa.
Ja eläkettäkin on tienattu jo kerrassaan 16 euron edestä. (Jos katsoin oikeaa lukua) Kandee muuten käydä vilkaisemassa työeläkkeen-sivuilla (jotka kyllä kaatuilee vähän väliä). Sieltä näkee kaikkea hauskaa omasta työhistoriastaan.
Nyt kuitenkin otetaan suunta kohti Rymättylää ja kesämökkiä. Adios kaupungin pöly ja tietokoneet ja tervehdys lampaiden määintä, sauna ja vihreys.
Monday, June 2, 2008
Kohtauksia viime viikonlopulta
Nöykkiössä ihanan pienen kauppatieteiden maisterin valmistujaisissa perjantaina. Punapäinen 15-vuotias julkkiksen poika, joka toimi juhlissa tarjoilijana, nauratti pöytäseurueellista tyttöjä kysymällä heiltä viattomalla äänenmurroksettomalla äänellä: "Onko teillä täällä jotain puutteita?" Hassun nimen omaavan, mutta mielettömän söpön, puolitoistavuotiaan äiti puhui viiteryhmistä (muskari) ja kipeistä tisseistä. Se oli ikäiseni ja taisi olla uudestaan raskaana. Minulla oli päällä vihreä kesämekko ja tunsin oloni kuplivaksi.
Lähipuiston nurmikko lauantai-iltapäivänä. Valmistujaisten jälkeinen paha olo taittui nopeasti rennoksi makoiluksi helteessä paistatellessa. Puistotorkkujen ottaminen kahden Helsingin parhaan tytön välissä toi mieleen nuoruuden kiireettömät päivät. De ja vu. Mielestäni suvivirsi olisi sopinut tilanteeseen. Sanoin sen ääneen ja tytöt lauloivat sen minulle.
Nurmikolla tarpeeksi (5 h) makoiltuamme kolme punaihoista tyttöä nousi vastahakoisesti ja lähdimme siirtymään kohti uusia juhlia. Kaljahyllyn luona kaupassa aivastin kahden nuoren miehen takana. Molemmat pelästyivät, toinen tiputti kädessään olleen sixpäkin. Onneksi siinä oli tölkkejä.
Veräjänlaakson teinien kansoittamalla uimarannalla. Kertakäyttögrilli oli susi, mutta onneksi kaikki saivat lämpimän makkaran ja herkullista itsetehtyä perunasalaattia. Ja Fresita maistui tutulta ja makoisalta, vaikka vieressä koulunsa päättänyt teini pissikin ympäri nurmikkoa. Ei osunut ja se riitti. Aikuinen nainen sentään käy puskassa pissillä. Kesän eka sellainenkin. Ja mölkky.
Sauna. Neljä pyllyä mahtui juuri ja juuri ylimmälle penkille. Hikinen ihokosketus ei haitannut. Veisattiin suvivirsi uudelleen. Maisteltiin granaattiomenalikööriä. Naurettiin läpi muutama YouTube-video ja monta hauskaa juttua parvekkeella.
Lauantai-illalla koin hartaan hetken. Minä ja paras kaveri. Me teimme kypsän päätöksen. Olemme siis epäilyistäni huolimatta siihen kykeneväisiä. Baari jäi väliin. Ehkä mielissä kirveli vielä viime öiset jyskyt tanssilattialla. Urpot vessassa. Ja typerät naiset narikassa.
Sunnuntaiaamuna Suomen Lahdella. Meri avautui laivan eteen valtavana ja aurinkoisena. Tuuli tuiversi tukassa kannella. Vähän turhan lujaa. Oli kylmä. Pelikoneiden luona bongasin matkan ensimmäisen vyölaukun. Sain pisteen. Tallinnassa vietetyt kaksi tuntia kuluivat juosten. Ensin alkoholipoodista toiseen. Pettymys. Ei kuivaa omenasiideriä missään. Sitten juostiin läpi ruokailun Elevant-ravintolassa. Mahtavaa itämaista ruokaa, liian vähän aikaa. Sitten juostiin takaisin laivaan. Jonka jälkeen ympäri tax freetä. Pariinkin otteeseen. Puheliaat tädit tarjosivat kiitokseksi kassien vahtimisesta muutaman desin fisua. Se lämmitti takaisin tulomatkaa edelleen tuulisella kannella.
Kristallikallon valtakunta, Tennispalatsi sali nro 1. Nopean, mutta sitäkin hauskemman, reissun jälkeen ostetut juotavat kipattiin kotiin. Taas juostiin. Tällä kertaa elokuviin. Se oli. Noh Indiana Jones -elokuva. Viihdyttävä, mutta vähän ylilyövä.
Sunnuntaiyönä lopen väsyneenä, mutta sunnuntai-ikävät onnistuneesti välttäneenä, nuuhkin kotimatkalla kylmenevää kesäilmaa ja odotin kesää enemmän kuin koko talvena. Kotirappusillani odotti tyttö, jota kadulla seivova poika suuteli. Vedin käsiäni hihojen sisään ja sanoin: "Anteeksi." He siirtyivät ja jatkoivat. Kesä tuntui taas hetken yllättävän kaukaiselta.
Lähipuiston nurmikko lauantai-iltapäivänä. Valmistujaisten jälkeinen paha olo taittui nopeasti rennoksi makoiluksi helteessä paistatellessa. Puistotorkkujen ottaminen kahden Helsingin parhaan tytön välissä toi mieleen nuoruuden kiireettömät päivät. De ja vu. Mielestäni suvivirsi olisi sopinut tilanteeseen. Sanoin sen ääneen ja tytöt lauloivat sen minulle.
Nurmikolla tarpeeksi (5 h) makoiltuamme kolme punaihoista tyttöä nousi vastahakoisesti ja lähdimme siirtymään kohti uusia juhlia. Kaljahyllyn luona kaupassa aivastin kahden nuoren miehen takana. Molemmat pelästyivät, toinen tiputti kädessään olleen sixpäkin. Onneksi siinä oli tölkkejä.
Veräjänlaakson teinien kansoittamalla uimarannalla. Kertakäyttögrilli oli susi, mutta onneksi kaikki saivat lämpimän makkaran ja herkullista itsetehtyä perunasalaattia. Ja Fresita maistui tutulta ja makoisalta, vaikka vieressä koulunsa päättänyt teini pissikin ympäri nurmikkoa. Ei osunut ja se riitti. Aikuinen nainen sentään käy puskassa pissillä. Kesän eka sellainenkin. Ja mölkky.
Sauna. Neljä pyllyä mahtui juuri ja juuri ylimmälle penkille. Hikinen ihokosketus ei haitannut. Veisattiin suvivirsi uudelleen. Maisteltiin granaattiomenalikööriä. Naurettiin läpi muutama YouTube-video ja monta hauskaa juttua parvekkeella.
Lauantai-illalla koin hartaan hetken. Minä ja paras kaveri. Me teimme kypsän päätöksen. Olemme siis epäilyistäni huolimatta siihen kykeneväisiä. Baari jäi väliin. Ehkä mielissä kirveli vielä viime öiset jyskyt tanssilattialla. Urpot vessassa. Ja typerät naiset narikassa.
Sunnuntaiaamuna Suomen Lahdella. Meri avautui laivan eteen valtavana ja aurinkoisena. Tuuli tuiversi tukassa kannella. Vähän turhan lujaa. Oli kylmä. Pelikoneiden luona bongasin matkan ensimmäisen vyölaukun. Sain pisteen. Tallinnassa vietetyt kaksi tuntia kuluivat juosten. Ensin alkoholipoodista toiseen. Pettymys. Ei kuivaa omenasiideriä missään. Sitten juostiin läpi ruokailun Elevant-ravintolassa. Mahtavaa itämaista ruokaa, liian vähän aikaa. Sitten juostiin takaisin laivaan. Jonka jälkeen ympäri tax freetä. Pariinkin otteeseen. Puheliaat tädit tarjosivat kiitokseksi kassien vahtimisesta muutaman desin fisua. Se lämmitti takaisin tulomatkaa edelleen tuulisella kannella.
Kristallikallon valtakunta, Tennispalatsi sali nro 1. Nopean, mutta sitäkin hauskemman, reissun jälkeen ostetut juotavat kipattiin kotiin. Taas juostiin. Tällä kertaa elokuviin. Se oli. Noh Indiana Jones -elokuva. Viihdyttävä, mutta vähän ylilyövä.
Sunnuntaiyönä lopen väsyneenä, mutta sunnuntai-ikävät onnistuneesti välttäneenä, nuuhkin kotimatkalla kylmenevää kesäilmaa ja odotin kesää enemmän kuin koko talvena. Kotirappusillani odotti tyttö, jota kadulla seivova poika suuteli. Vedin käsiäni hihojen sisään ja sanoin: "Anteeksi." He siirtyivät ja jatkoivat. Kesä tuntui taas hetken yllättävän kaukaiselta.
Thursday, May 29, 2008
Kesäreissu numero ensimmäinen
Ja eka kesäreissi tuli tehtyä eli heitettyä. Jos ei ulkomaan reissua lasketa jo mukaan kesään.
Kesälomareissuu kesti neljä päivää, kaksi ensimmäistä olin Jyväskylässä, loput Naantalissa.
Oltiin todella huonosti käyttäytyvä joukko Jyväskylässä, mutta oli se ihanaa. Kuusivuotta Jkylässä pesää pitäneet kaverit kun ovat muuttamassa ensi viikolla kaupungista pois, joten meilläkään ei ole siellä enää syytä käydä. Ja meno oli sen mukaista...
Ja kun minä puhun huonostikäyttäytyvistä naisista, en puhu mistään mummojen potkimisesta tai bussipysäkkien ikkunoiden rikkomisesta. Vaan tytöistä, jotka on vähän pahoja suustaan ja kiusivat poikia, nauravat paljon ja juovat kesädrinkkejä koko päivän (virtasia :P). Jossain välissä juttu meni vähän pitkälle kun luvattiin kaikki ottaa kolmanneksi nimeksemme Janos (Janos Valmusen kunniaksi) ja vielä tatuoida tyypin naama pakaroihimme... Mutta kuvattiin me myös Bussipysäkillä-video, joka sisältää punk-osioita. Se on nähtävillä Facebookissa.
Ja kun minä puhun huonostikäyttäytyvistä naisista, en puhu mistään mummojen potkimisesta tai bussipysäkkien ikkunoiden rikkomisesta. Vaan tytöistä, jotka on vähän pahoja suustaan ja kiusivat poikia, nauravat paljon ja juovat kesädrinkkejä koko päivän (virtasia :P). Jossain välissä juttu meni vähän pitkälle kun luvattiin kaikki ottaa kolmanneksi nimeksemme Janos (Janos Valmusen kunniaksi) ja vielä tatuoida tyypin naama pakaroihimme... Mutta kuvattiin me myös Bussipysäkillä-video, joka sisältää punk-osioita. Se on nähtävillä Facebookissa.
Meidän romuryhmä rupatteli välillä ihan järkeäviäkin, jopa viiden aikaan aamulla. Viikonlopun polttavat puheenaiheet oli uskonto, pettäminen ja rakastamisen eri muodot.
Tuli Jkylästä Turkuun Varsinais-Suomen demarinuorten kanssa. Matkalla aloin pohtia puoluetoimintaan mukaan lähtemistä. Olen miettinyt sitä jo muutaman vuoden. Ongelmaksi vaan on muodostunut sopivan puolueen löytäminen. Demarinuori Kaarina sanoi sopivasti, että hän valitsi pienimmän pahan. Ja eihän täydellistä puoluetta voi olla. Sellaista joka vastaisi täysin omia mielipiteitä, sitä varten pitäis perustaa ihan oma puolue.
Yleensä vaaleissa olen äänestänyt Vihreitä, Vasureita tai SDP:tä. Näistä ensimmäiseen en liity henk. koht. syistä ja tietyistä näkökulmaeroista. Tokan nuorisoryhmässä temmeltää angstiset teinit, jotka touhuaa sellaisia mihin en halua mukaan. Viimeinen vaihtoehto on sitten ehkä se tylsin, tasapaksuisin, mutta tietysti myös vaikutusvaltaisin.
Sitten vielä olen lukenut Stephen Hawkingin Ajan lyhyttä historiaa ja miettinyt, että onko millään politiikalla mitään väliä ja pitäisikö sitä sittenkin tutkia suhteellisuusteoriaa ja avaruutta.
Ja sitten pää räjähtää.
Nädessa vietin laatuaikaa äidin kanssa. Kierreltiin kaupungilla, moikattiin mammaa ja syötiin suomalaisia uusia perunoita sillin kanssa. N.A.M. Käväisin myös hautausmaalla kurkistamassa pappaa, jonka kuolemasta tuli jo 10 vuotta tänä keväänä Ö_ö Ihan uskomatonta, että siitä on niin kauan. Nekin surun tunteet muistaa vielä niin elävästi.
No taas siitä kuolemasta. Vaikka sitäkin on tullut tässä pohdittua, oikein eri uskomuskuntien edustajilla edustettuna Jyväskylän kaukaisimmassa ja tuulisimmassa puistossa, jossa pulsut kiljuu ja sedät hierovat rumpuja.
Takaisin asialinjalle. Kävin Turussa Väinö Aaltosen museossa Quaritin kanssa katsomassa Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyn. Kuvat olivat kauniita ja niiden ideat vielä kauniimpia. Lastenkodissa kasvaneet tytöt oman elämänsä kauneimpina ja tärkeimpinä ihmisinä.
Iskän näin vähän ohimennen, koska hän palasi vasta Belgiasta, jossa oli hienosti yltänyt Ralli-kilpailussa kakkostilalle ja monessa luokassa/sarjassa/mitä ne on? ihan ykköseksi asti. Hyvä iskä!!! Toivottavasti ehdin kesällä henkailemaan Naantalissa oikein roppakaupalla.
Viikonlopuksi on taas luvassa auringon lisäksi valmistujaiset, grillibileet ja tallinnan reissu vielä kaupan päälle. Rankkoja nää kesäviikonloput. Mutta niin ihania.
Yleensä vaaleissa olen äänestänyt Vihreitä, Vasureita tai SDP:tä. Näistä ensimmäiseen en liity henk. koht. syistä ja tietyistä näkökulmaeroista. Tokan nuorisoryhmässä temmeltää angstiset teinit, jotka touhuaa sellaisia mihin en halua mukaan. Viimeinen vaihtoehto on sitten ehkä se tylsin, tasapaksuisin, mutta tietysti myös vaikutusvaltaisin.
Sitten vielä olen lukenut Stephen Hawkingin Ajan lyhyttä historiaa ja miettinyt, että onko millään politiikalla mitään väliä ja pitäisikö sitä sittenkin tutkia suhteellisuusteoriaa ja avaruutta.
Ja sitten pää räjähtää.
Nädessa vietin laatuaikaa äidin kanssa. Kierreltiin kaupungilla, moikattiin mammaa ja syötiin suomalaisia uusia perunoita sillin kanssa. N.A.M. Käväisin myös hautausmaalla kurkistamassa pappaa, jonka kuolemasta tuli jo 10 vuotta tänä keväänä Ö_ö Ihan uskomatonta, että siitä on niin kauan. Nekin surun tunteet muistaa vielä niin elävästi.
No taas siitä kuolemasta. Vaikka sitäkin on tullut tässä pohdittua, oikein eri uskomuskuntien edustajilla edustettuna Jyväskylän kaukaisimmassa ja tuulisimmassa puistossa, jossa pulsut kiljuu ja sedät hierovat rumpuja.
Takaisin asialinjalle. Kävin Turussa Väinö Aaltosen museossa Quaritin kanssa katsomassa Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyn. Kuvat olivat kauniita ja niiden ideat vielä kauniimpia. Lastenkodissa kasvaneet tytöt oman elämänsä kauneimpina ja tärkeimpinä ihmisinä.
Iskän näin vähän ohimennen, koska hän palasi vasta Belgiasta, jossa oli hienosti yltänyt Ralli-kilpailussa kakkostilalle ja monessa luokassa/sarjassa/mitä ne on? ihan ykköseksi asti. Hyvä iskä!!! Toivottavasti ehdin kesällä henkailemaan Naantalissa oikein roppakaupalla.
Viikonlopuksi on taas luvassa auringon lisäksi valmistujaiset, grillibileet ja tallinnan reissu vielä kaupan päälle. Rankkoja nää kesäviikonloput. Mutta niin ihania.
Wednesday, May 21, 2008
Miten Googlesta pääsee avaruuteen?
Lets set things straight with you random googlers: Tämä ei ole Johanna Tukiaisen blogi, eikä varsinkaan hänen trendibloginsa (ootteko tosissanne, häneltäkö te ihmiset haluatte muotivinkkejä, what!!). Johanna vain sattui rikkomaan digiboksini. Eikä täältä löydy farkku ass sexiä eikä hammasharja sexiä eikä kuvia terveystarkastuksesta eikä arto kitulaa taikka blog opiskelija turku masaa. Eikä tämä ole color me/colour me/colour me!/color me!/color on me - blogi/blog. Pitänee etsiä tuo kovin suosittu blogi, tämä se ei kuitenkaan ole.
Täältä kyllä löytyy kaikkea goomiin ja provinssiin liittyvää. On myös puhetta voileipäkakuista, vaakon nakista ja daniel day-lewisista. Täältä löytyy myös gootin vastakohta = allekirjoittanut. En ole kuitenkaan lähdössä Rymättylään paimentamaan lampaita tänä kesänä. Tirpusta puhun useasti, hänen omaan blogiinsa pääsee tästä. Kaarina SDP blogi taas puolestaan löytyy täältä. Miten sitäkin tänne on joku päätynyt etsimään, en käsitä.
Asiasta avaruuteen.
Tänään oli Helsingissä astronautti-hakutilaisuus. Jos joku ois hienoa niin se ois päästä käymään joskus avaruudessa. Aika utopinen unelma, mutta saa sellaisiakin olla. Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirja sen ajatuksen silloin parikymmentä vuotta sitten päähäni iskosti ja Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille jatkoi Maurin viitoittamalla tiellä. Avaruutta on jotenkin helpompi ajatella kirjojen kuin elokuvien kautta. En mä halua Apollo 13-elokuvan avaruuteen vaan Adamsin Maailmanlopun ravintolaan. Virn.
Mun lankomies itse asiassa ois voinu hakea astronautti-koulutukseen ammattinsa ja ikänsä puolesta. Vink vink sinne C'bridgeen, huvittaisko lankoa käydä kuussa vuonna 2020?
Mä en kyllä usko, että jenkit on käyneet vuonna 1969 kuussa. En ole kova salaliittoteoriaihminen (tai no olen mä ehkä, olenko mä?), mutta tästä asiasta mä olen vakuuttunut. Jenkkilässä vaihdossa tuli hyvin selväksi millaista pelotteluaikaa ja ihan oikestikin pelottavaa aikaa kylmä sota on siellä ollut. Ja miten tärkeää tälläiset "voitot" Neuvostoliitto-Yhdysvallat-kamppailussa silloin ovat/olisivat olleet. Plus että ne liput eivät voi liehua siellä, koska kuussa ei tuule. Ja varjojen kulmat ja hiekanpöllyämiset ja vaikka mikä todistaa sen puolesta, että noup, ei siellä kyllä ainakaan tuolloin käyty. Nonih, lopetan ennen kuin aloitan 9/11:stä jaarittelemisen. No tässä vielä aiheeseen sopiva kuva auringopimennyksestä parin vuoden takaa.
Täältä kyllä löytyy kaikkea goomiin ja provinssiin liittyvää. On myös puhetta voileipäkakuista, vaakon nakista ja daniel day-lewisista. Täältä löytyy myös gootin vastakohta = allekirjoittanut. En ole kuitenkaan lähdössä Rymättylään paimentamaan lampaita tänä kesänä. Tirpusta puhun useasti, hänen omaan blogiinsa pääsee tästä. Kaarina SDP blogi taas puolestaan löytyy täältä. Miten sitäkin tänne on joku päätynyt etsimään, en käsitä.
Asiasta avaruuteen.
Tänään oli Helsingissä astronautti-hakutilaisuus. Jos joku ois hienoa niin se ois päästä käymään joskus avaruudessa. Aika utopinen unelma, mutta saa sellaisiakin olla. Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirja sen ajatuksen silloin parikymmentä vuotta sitten päähäni iskosti ja Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille jatkoi Maurin viitoittamalla tiellä. Avaruutta on jotenkin helpompi ajatella kirjojen kuin elokuvien kautta. En mä halua Apollo 13-elokuvan avaruuteen vaan Adamsin Maailmanlopun ravintolaan. Virn.
Mun lankomies itse asiassa ois voinu hakea astronautti-koulutukseen ammattinsa ja ikänsä puolesta. Vink vink sinne C'bridgeen, huvittaisko lankoa käydä kuussa vuonna 2020?
Mä en kyllä usko, että jenkit on käyneet vuonna 1969 kuussa. En ole kova salaliittoteoriaihminen (tai no olen mä ehkä, olenko mä?), mutta tästä asiasta mä olen vakuuttunut. Jenkkilässä vaihdossa tuli hyvin selväksi millaista pelotteluaikaa ja ihan oikestikin pelottavaa aikaa kylmä sota on siellä ollut. Ja miten tärkeää tälläiset "voitot" Neuvostoliitto-Yhdysvallat-kamppailussa silloin ovat/olisivat olleet. Plus että ne liput eivät voi liehua siellä, koska kuussa ei tuule. Ja varjojen kulmat ja hiekanpöllyämiset ja vaikka mikä todistaa sen puolesta, että noup, ei siellä kyllä ainakaan tuolloin käyty. Nonih, lopetan ennen kuin aloitan 9/11:stä jaarittelemisen. No tässä vielä aiheeseen sopiva kuva auringopimennyksestä parin vuoden takaa.
Tuesday, May 20, 2008
Mun palas kaveli
Niih. Mun parhain kaveri muutti Helsinkiin kesäksi. Ei mulla oo enää aikaa blogata kun me vaan seikkaillaan koko kesä. Viime viikko kyllä tuijotettiin lätkää (not too much of an adventure), mutta ehdittiin me vähän kaikenlaista muutakin.
Viime viikon tosiaan olin liimattuna baarin penkkiin ja kannustamassa Suomea ja ennenkaikkea Pihlströmiä, joka oli paras. Kävin mä sitten parina päivänä koulussakin ja töissä. Ja viettämässä koulunloppujaisia keskiviikkona, joiden jatkoilla katottiin lätkää. Näin siis kaikki Suomen pelit kunnon kansalainen kun olen.
Jatkot. Ne pitää nyt lopettaa ennenkuin ne kunnolla alkaakaan. Kesä on sellaista jatkojen aikaa, kun ei malttaisi mennä nukkumaan ollenkaan. Aurinko paistaa jo kun tulee ulos tunkkaisesta baarista. Elämä tuntuu ihanalta ja huominen tulee liian nopeasti, jos nyt jo menee nukkumaan. Mutta kun se huominen tulee jokatapauksessa ja se tulee niiden todella pahojen olojen ja ajatusten kera. Väsymyksen ja morkkiksen.
Viikon sisällä olin kolmilla jatkoilla. Ensimmäiset sisälsivät YouTuben katselua ja kolmen ihmisen todella epämukavan sammahtamisen sohvalle. Toisissa oli sitä lätkää ja jännitystä ja tulevaisuuden Mertaranta. Kolmansissa oli vaahtobanaanikarkkeja ja Sing Star. Kaikissa oli hauskaa, mutta meni aamuun. No more after parties. Promise.
Ja söin viime viikolla joku sata kertaa ulkona. Muutaman kerran kyllä tosi hienosti ja hyvästi ja mikä parasta ilmaiseksi tai ainakin alennuksella :) Maanantaina olin Savoyssa, joka oli ehkä hitusen turhan fiini. Teitittelivät ja ruoan jälkeen putsasivat mun murut pöydältä sellaisella pienellä rikkalapiolla. Mutta siellä sai parsaa (vihreää ja valkoista), jota olen himoinnut... no koko tämän parsa-ajan. Perjantaina käytiin Leppävaaran Pauls Bistrossa, joka oli ihana paikka, mahtavaa ruokaa (kaikkia friteerattuja asioita ja ihanaa tonnikala (siis oikeaa tonnikalaa) wokkia ja tosi kiva paikka muutenkin. Ja ihan kohtuu hintainenkin.
Noh, tämän viikon työpäivä on nyt takana :P Osa-aikaisen onnea! Yksi työhomma hoidettavana kotona, pari koulutehtävää rästissä ja lots and lots of cleaning!! Olen lykännyt kaikkea siivoomista kunnon kesäsiivouksen varjolla jo turhan kauan.
Viime viikon tosiaan olin liimattuna baarin penkkiin ja kannustamassa Suomea ja ennenkaikkea Pihlströmiä, joka oli paras. Kävin mä sitten parina päivänä koulussakin ja töissä. Ja viettämässä koulunloppujaisia keskiviikkona, joiden jatkoilla katottiin lätkää. Näin siis kaikki Suomen pelit kunnon kansalainen kun olen.
Jatkot. Ne pitää nyt lopettaa ennenkuin ne kunnolla alkaakaan. Kesä on sellaista jatkojen aikaa, kun ei malttaisi mennä nukkumaan ollenkaan. Aurinko paistaa jo kun tulee ulos tunkkaisesta baarista. Elämä tuntuu ihanalta ja huominen tulee liian nopeasti, jos nyt jo menee nukkumaan. Mutta kun se huominen tulee jokatapauksessa ja se tulee niiden todella pahojen olojen ja ajatusten kera. Väsymyksen ja morkkiksen.
Viikon sisällä olin kolmilla jatkoilla. Ensimmäiset sisälsivät YouTuben katselua ja kolmen ihmisen todella epämukavan sammahtamisen sohvalle. Toisissa oli sitä lätkää ja jännitystä ja tulevaisuuden Mertaranta. Kolmansissa oli vaahtobanaanikarkkeja ja Sing Star. Kaikissa oli hauskaa, mutta meni aamuun. No more after parties. Promise.
Ja söin viime viikolla joku sata kertaa ulkona. Muutaman kerran kyllä tosi hienosti ja hyvästi ja mikä parasta ilmaiseksi tai ainakin alennuksella :) Maanantaina olin Savoyssa, joka oli ehkä hitusen turhan fiini. Teitittelivät ja ruoan jälkeen putsasivat mun murut pöydältä sellaisella pienellä rikkalapiolla. Mutta siellä sai parsaa (vihreää ja valkoista), jota olen himoinnut... no koko tämän parsa-ajan. Perjantaina käytiin Leppävaaran Pauls Bistrossa, joka oli ihana paikka, mahtavaa ruokaa (kaikkia friteerattuja asioita ja ihanaa tonnikala (siis oikeaa tonnikalaa) wokkia ja tosi kiva paikka muutenkin. Ja ihan kohtuu hintainenkin.
Noh, tämän viikon työpäivä on nyt takana :P Osa-aikaisen onnea! Yksi työhomma hoidettavana kotona, pari koulutehtävää rästissä ja lots and lots of cleaning!! Olen lykännyt kaikkea siivoomista kunnon kesäsiivouksen varjolla jo turhan kauan.
Subscribe to:
Posts (Atom)